_Loviisa_. Sitten _Emma_.
_Loviisa_. Kas siinä on nuorimies, joka kelpaa esikuvaksi...
Raitis... Säästäväinen ... ja sitten niin kohtelias!... Nyt hän meni
hakemaan valkeat hansikkaat... Kun Heinonen kosi, oli hän paljain
käsin... Hyi kuitenkin!
_Emma_ (tulee oikealta, takimaisesta ovesta. Hän on täydellisesti
pukeutunut.) Hyvää huomenta, rakas, herttainen Loviisa!... Kiitos
eilisestä!
_Loviisa_. Oh, minunhan siitä pitäisikin kiittää!
_Emma_. No mitä pidät pääkaupungista?
_Loviisa_. Olen oikein siihen ihastunut... Puistot ja kaikki
paikat niin kauniita, Haaksirikkoiset Tähtitornivuorella oikein
hurmaava ja teaatterissa oli tavattoman hauska!
_Emma_. Siellä onkin melkein aina hauska. --
_Loviisa_. Mutta oletko jo ulos menossa?
_Emma_. Menen vaan vähän kävelemään ja juon samalla lasillisen
kivennäisvettä. -- Sinä kai odotat kahvia?
_Loviisa_. En suinkaan, ukkonikaan ei ole vielä valveilla.
_Emma_. Ei minunkaan ukkoni. Hänen piti valvoa myöhään erään
tärkeän kauppa-asian tähden. Minä kuulostan vieläkö hän makaa (menee
oikealle etumaiselle ovelle ja naputtaa). Oletko jo valveilla,
ukkoseni?
_Henrikson_. Heti kohta.
_Loviisa_. Hän puhuu, vaikk'ei ole valveilla... Kummallista!
_Emma_. Hän on hyvä aviomies... Ahkera... Viihtyy hyvin kotona ...
ja sitten on järjestystä rakastava!... Kas vaan, hän on jättänyt
hattunsa tuolille... Sepä ei usein tapahdu!... (Ottaa hatun tuolilta.)
Ei, tämä ei olekkaan hänen hattunsa!
_Loviisa_. Se on vähän ruttuinen! Katsoppas, siihen on jotain
kirjoitettu sisäpuolelle. (Lukee.) »Älköön kukaan anastako Oskar von
Viftenin hattua!» (Puhuu.) Anastako?
_Emma_. Oskar von Viften...
_Loviisa_. Kuka se on?
_Emma_. Nyt minä muistan... Hän on yksi pääkaupungin suurimpia
hurjastelijoita...
_Loviisa_. Hurjastelijoitako... Semmoisia, jotka... Hyi toki!
_Emma_. Kuinka hänen hattunsa on joutunut tänne?
_Loviisa_. Hänellä kai on kauppa-asioita mieheni kanssa?
_Emma_. Sellainen epäsiveä henkilö... Ei koskaan?
_Loviisa_. Sitten se kai on joku hänen nuoruuden tuttaviaan?
_Emma_. Mahdotonta! Mieheni oli mallikelpoinen nuorenamiehenä
ollessaankin.
_Loviisa_. Kyllä minä muistan sen... Aivan kuin herra Heikkinen,
hänen kirjanpitäjänsä, nyt on.
_Emma_. Juuri niin!... Heistä kohta pikaa tulee liikekumppanit...
Herra von Viften voipi ehkä olla joku sinun miehesi vanhoja tuttavia.
_Loviisa_. Sinä sanot jotain!
_Emma_. Patruuna Heinosen sanottiin nuoruutensa aikana...
_Loviisa_. Olleen kevytmielisen... Aivan totta!
_Emma_. Kaikki ihmettelivät, kuinka sinä voit mennä naimisiin
sellaisen huikentelevaisen junkkarin kanssa.
_Loviisa_. Minkäs minä mahdoin... Se peto ryösti sydänparkani...
Mutta tuo hattu... (Heinonen puhaltaa torvea ulkopuolella.)
_Emma_. Siitä kuuluu, että hän on valveilla.
_Loviisa_. Hän puhaltaa aamusta iltaan.
_Emma_. Vanhat tavat, tietysti!... Mutta hyvästi nyt hetkiseksi!
Tulen kohta takaisin (Menee ulos perältä.)