_Heiskanen_. Sitten _Heinonen_.
_Heiskanen_. Vai ei hän antanut minulle suuteloa. -- No, olkoon
sitten menneeksi! -- Huomenna hän siihen sijaan pyytää. -- Mutta yhä
minua ihmetyttää, kuka heitti tämän kirjeen päälleni, kun isäntäväen
kanssa kuljin kadulla. (Lukee kirjettä): »Minä tulen kello seitsemän
illalla» seisoo siinä, ja sitten on iso M ja pieni a alla. Helsingin
tytöt taitavat olla kovin ihastuneita kauniisiin miehiin ja se on
kummallista, ettei saa kulkea rauhassa kadullakaan. Luultavasti se
tulee tänne kello seitsemän. Minun pitää odottaa porstuassa, jos
herrasväki sattuu jäämään kotiin.
_Heinonen_ (tulee vasemmalta). Minne kapsäkki jäi, Heiskanen?
_Heiskanen_. Tulen aivan heti, hyvä isäntä (menee kapsäkin kanssa
vasemmalle).
_Heinonen_. Muistelen panneeni torven tänne. Ah, tuossahan se
onkin!... Minä pidän sen aina mukana matkoillani ja usein se onkin
hyvään tarpeeseen. Milloin iloisessa seurassa, milloin taas, kun olen
huonolla tuulella. Sitäpaitsi on sillä se etu, ettei taitoni pääse
taantumaan.