_Maiju. Heiskanen_.
_Heiskanen_. Oletteko tämän talon neitsyt?
_Maiju_. Taidanpa olla. Entäs sitten?
_Heiskanen_. Kai olette sitte hyvin ylpeä?
_Maiju_. Oh! Herra varjelkoon! en suinkaan! Vaikka onkin vähän
arvontunnetta ja kaikkea tuota...
_Heiskanen_. Kas siitä minä tykkään.
_Maiju_ (ivallisesti hymyillen). Onko se mahdollista?
_Heiskanen_. Hiisi minut vieköön, jos en tykkää!... Jos olet
oikein siivo, niin voit vielä tulla vaimokseni.
_Maiju_. Vaimoksi tuollaiselle? -- Minäkö?
_Heiskanen_. Tuollaiselleko? -- Luuletko, että minä olen
avojalkainen? Minulla on kolmesataa markkaa nimismiehen takana, siellä
kotiseudulla, hän antaa niistä korkoa ja vuoden perästä minä saan kolme
kertaa niin paljon. Sitäpaitsi on minulla kokonainen arpa valtion
arpajaisissa. Tiedäppäs se, että tytöt siellä kotipuolessa ovat aivan
hupsuja minun perääni. Ei nuo näy huonompia Helsinginkään tytöt olevan.
Sain jo yhden rakkauskirjeen.
_Maiju_. Todellako?
_Heiskanen_. Niin, niin. Se tuli lentäen korkeudesta.
_Maiju_. Saisikohan tuota lukea.
_Heiskanen_. Miksi ei, jos annat yhden suukkosen vaivoistani.
_Maiju_. Sitten aamulla.
_Heiskanen_. Se on minusta yhdentekevä -- vaikka milloin! Mutta
anna nyt kumminkin yksi!
_Maiju_. Enpä annakkaan. Minulla on ennestään oikein komea
sulhanen (menee lippaan kanssa vasemmalle).