5 kohtaus.

_Henrikson. Heikkinen_ (tulee kiiruusti perältä).

_Heikkinen_. Tässä olisi sähkösanoma. Tuli vast'ikään.

_Henrikson_. Hyvä on! Kiitoksia! (Pistää sähkösanoman taskuunsa).

_Heikkinen_. Hyvästi! (Aikoo mennä).

_Henrikson_. Meneekö herra pois?

_Heikkinen_. Menen pakkahuoneelle lunastamaan viime lähetyksen.

_Henrikson_. Ahaa, se onkin hyvä, se!

_Heikkinen_. Hyvästi! (Menee, mutta kääntyy takaisin). Herra

Henrikson!

_Henrikson_. No mitä nyt?

_Heikkinen_. Olen ollut ensimäisenä kirjanpitäjänänne jo kymmenen

vuotta...

_Henrikson_. Aivan oikein!... Luotan teihin täydellisesti -- ja

olen jo kauan aikonut ottaa teidät liikekumppanikseni.

_Heikkinen_. Minä kiitän! Siitä aijoinkin teitä muistuttaa.

Hyvästi! (Menee perälle).

_Henrikson_. Hyvästi!

_Heikkinen_ (kääntyy äkkiä). Herra Henrikson!

_Henrikson_. No mitä?

_Heikkinen_. Te olette myös luvannut toimittaa minulle rikkaan

morsiamen.

_Henrikson_. Tarkoittaako herra neiti Heinosta?

_Heikkinen_. Juuri häntä!

_Henrikson_. No pidättekö hänestä? Hän on kaunis tyttö.

_Heikkinen_. Olen ainoastaan nähnyt hänen valokuvansa.

_Henrikson_. Vai olette nähneet.

_Heikkinen_. Oletteko te kirjoittanut hänen vanhemmilleen?

_Henrikson_. Äidille vaan. Hän on sisareni... Minä olen kehunut

teitä siivoksi mieheksi ja hän on ihastunut teihin.

_Heikkinen_. Minä kiitän! -- Hyvästi! (Menee peräovelle).

_Henrikson_. Hyvästi!

_Heikkinen_ (kääntyy kiireesti takaisin). Herra Henrikson!

_Henrikson_. No mitäs vielä olisi?

_Heikkinen_. Kuinka paljon neiti Heinosella on rahoja?

_Henrikson_. Kuusikymmentätuhatta!

_Heikkinen_. Minä kiitän! Siis kymmenentuhatta enemmän kuin tuolla

toisella.

_Henrikson_. Kellä toisella?

_Heikkinen_. On, nähkääs, eräs leskirouva. Hän vuokrasi ennen

huoneita matkustavaisille ja piti sekatavarakauppaa; mutta nyt on

hänellä pieni kivitalo ja hän pitää nuoria miehiä täysihoidossa.

_Henrikson_. Ja hänen kanssaan kai olette kihloissa?

_Heikkinen_. Olin kylläkin ... mutta eilen purimme kihlauksemme.

_Henrikson_. Eilenkö? Hän kai antoi rukkaset...

_Heikkinen_. Ei, ne annoin minä. Hän tosin sanoi surevansa itsensä

kuoliaaksi, mutta elää sitä sentään pitänee! Hyvästi! (Menee perälle).

_Henrikson_. Oivallinen mies!... Laskee ehkä liian tarkoin

numeroita, mutta ei siitä ole vahinkoa näinä aikoina!

Heinosen perhe huvimatkalla Huvinäytelmä 2:ssa näytöksessä(#43018) · 第 12 / 41 题