_Henrikson. Emma_ (tulee lankavyyhden kanssa).
_Emma_. Kas, täällähän oletkin, ukkoseni!
_Henrikson_. No mitä, eukkoseni?
_Emma_. Satuit juuri sopivaan aikaan, ajattelin pyytää sinua
auttamaan minua langan kerimisessä. Tämä vyyhti on sotkeutunut...
_Henrikson_. Pitääkö minun taas olla kerin-akkanasi?
_Emma_. Taasko?... Eikö se ole aina ollut sinusta hyvin mieluista?
_Henrikson_. Kyllä, mutta...
_Emma_. Olethan aina viettänyt aikasi kotilieden ääressä ... eikö
totta?
_Henrikson_. Juuri niin.
_Emma_. Ja kun ajattelen, että niin monta aviomiestä istuu myöhään
yöhön ravintolassa! -- Mutta se on vaimojen oma syy. Miksi he menevät
sellaisten kanssa naimisiin, vaikka hyvin tietävät, että heidän tulevat
miehensä ovat tehneet yhden ja toisen tuhmuuden. Kas niin, tule nyt
tuohon jakkaralle ja pidä vyyhteä, minä kerin.
_Henrikson_. Mutta Emma hyvä...
_Emma_. Vastapalvelukseksi laitan illalliseksi mieliruokaasi.
_Henrikson_. Ajattelinkin tänä iltana mennä pienelle
illalliselle...
_Emma_. Mitä? Illalliselle? Kenties johonkin ravintolaan ... jonne
et nuorena miehenä ollessasi pistänyt jalkaasikaan? Aijotko todellakin
mennä?
_Henrikson_. Hm! Sinun seurassasi tietysti, eukkoseni.
_Emma_. Minnekkä sitten menisimme?
_Henrikson_. Vaikkapa Kämpin hotelliin...
_Emma_. Ja miksi juuri sinne, jos saan luvan kysyä?
_Henrikson_. Miksikö? ... no hyvänen aika! -- Siellähän on niin
hienoa kaikki ... musiikki hienoa ... ruoka hienoa ... yliviinuri niin
hieno...
_Emma_. Vai niin ... luettele nyt kaikki...! Siellä ehkä onkin
hienompaa kuin täällä kotona... Oi, että minun piti vielä kärsiä
tämäkin hetki!
_Henrikson_. Ei, kultaseni!... Minä en menekkään... Olen kotona
sinun luonasi... Teen kaikki mitä voin saadakseni sinut iloiseksi...
_Emma_. Kas siitä minä pidän!... Nyt taas tunnen oman vakavan
ukkoseni. Oi sentään, kuinka olemmekin onnelliset!
_Henrikson_. Tavattoman onnelliset!
_Emma_. Kas niin, ota nyt vyyhti ja istuudu jakkaralle!
_Henrikson_. Mutta hitto vieköön! Aivan olin unohtaa sähkösanoman,
jonka äsken sain.
_Emma_. Sähkösanoman!
_Henrikson_ (avaa sen ja lukee): »olen saapunut Porvooseen. Jonkun
tunnin kuluttua olen koko perheeni kanssa Helsingissä ja toivon saavani
asua sinun luonasi. Lankosi Antti Heinonen». No jopa nyt jotain!
Heinonen tulee tänne!
_Emma_. Sepä vasta oli yllätys todellakin!
_Henrikson_. Hän on lähettänyt sähkösanoman Porvoosta. Hän on siis
jo satamassa. Laita heti kuntoon pari huonetta!
_Emma_. Se on helpommin sanottu kuin tehty ... tulla noin tuostaan
ilman vähääkään valmistusta, (huutaa) Maiju! -- Me menemme tietystikin
heitä vastaan ottamaan!
_Henrikson_. Tietysti, tietysti! On sangen hauskaa tavata heitä.
Sisareni ei koskaan ennen ole käynyt Helsingissä.
_Emma_ (huutaa). Maiju! -- Mikähän sekamelska tästäkin nyt tullee!