Bagbad'issa vietettyänsä paahtavimman kesähelteen ajan, läksi Wallin
pitkälle matkalle Persiaan. Tämä maa ja sen kansa eivät olleet hänelle
yhtään mieleen. Siellä oli kyllä sivistys suurempi kuin Arabialaisissa,
mutta sitä vastaan puuttui monta niistä hyvistä avuista, jotka tekivät
jälkimmäiset, heidän kaikista vioistansa huolimatta, rakkaiksi
Wallin'ille. Paitsi sitä kamotti häntä täälläkin se häviö ja lahomus,
joka kaikissa mohamedin-uskoisissa maissa on niin silminnähtävä.
Laveampia kertomuksia Persian matkasta, johon hänen kirjeensä kyllä
antaisivat aihetta, ei salli kuitenkaan tässä paikassa tilan ahtaus.
Tammik. 13 p. 1849 saapui Wallin takaisin Turkin alustalle,
Basran kaupunkiin. Täällä hän luuli saavansa uutta täytettä noina
monina kuukausina jo aivan tyhjentyneelle kukkarollensa. Mutta
säikähdykseksensä ei hän täältä saanut yhtään penniä. Vekselissä, joka
hänellä oli muassa, oli joku vika, eikä konsuli, jolle sen atressi oli,
uskaltanut siitä maksaa mitään ulos. Wallin nyt kirjoitti Bagdad'iin,
josta hän vekselinsä oli saanut; sillä välillä, siksi kun vastaus voi
tulla, täytyi hänen koettaa elää nyhjytellä tarkimmalla
säästäväisyydellä. Persian matkasta oli hänellä hyväksi onneksi niin
paljon riisiä ja jauhoja jäljellä, että riitti kahdeksi kuukaudeksi;
mutta kortteri, vesi, valo ja puut oli kuitenkin maksettavat, ja rahat
olivat jo niin huvenneet, ettei hän uskaltanut näiden välttämättömäin
tarpeitten ohessa panna vähiä varojansa mihinkään muuhun. Hänen täytyi
juoda kahvinsa ja teensä ilman sokeritta, panna aikaiseen levolle
kynttiläin säästämiseksi, käydä houkuttelevain hedelmäpuotein ohitse,
sisään poikkeematta, pitää likaisia vaatteita, kun ei kannattanut niitä
saada pestyksi j.n.e. Niin kului surkea kuukausi, jonka sielun tuska
teki vielä tukalammaksi. Viimein tuli kirje Bagdad'ista, mutta -- siinä
oli se sanoma, että vekselin-antaja oli kuollut eikä siis ollut rahoja
saatavana.
Nälkään olisi Wallin täällä viimein vihdoin kuollut, jos ei hän olisi
saanut apua eräältä kapteenilta. Englantilainen höyrylaiva kävi täällä
ja oli taas palaava Bagdad'iin. Siihen laivaan meni nyt Wallin
hädissänsä ja pyysi saadaksensa päästä mukaan; perille päästyä lupasi
hän matkarahan suorittaa. Kapteeni silminnähtävästi ensin hämmästyi ja
joutui epäilyksiin, kun näki edessään tuon laihtuneen kerjäläisen
ryysyisessä itämaalaisessa puvussa. Jonkun keskustelun jälkeen hän
kuitenkin suostui ja kohteli sitten, vähän paremmin tutustuttuaan,
matkalais-parkaa jaloimmalla tavalla. Bagdad'issa onnistui Wallin'in
viimein, vaikka jollakin vaivalla, järjestää raha-asiansa siihen
määrään, että pääsi Kairoon asti. Mutta kaikista uusista Arabian retken
toivoista, kaikista uusista tutkimusten tuumista täytyi hänen
auttamattomasti luopua.