Wallin'in aikomus oli ollut tällä retkellä tunkeutua oikein Arabian
sydämeen, Jeysal-nimisen mahtavan päällikön asuinpaikkaan. Sieltä piti
hänen sitten painua eteläänpäin ja halki koko Arabian mennä saarennon
eteläiselle rannalle. Kaikki nuot suuret tuumat täytyi hänen kuitenkin
aivan äkkiä jättää kesken.
Hän tapasi matkallansa joukon Jeysal'in miehiä, jotka olivat palanmassa
Egyptistä, mihin olivat vieneet hevosia Abbas-paschalle. Heidän
mukanansa oli myös yksi Abbas-paschan orja, joka oli lähetetty yhtä yli
kaikkein muiden Arabian hevosten kehuttua tammaa Jeysal'ilta ostamaan.
Wallin pyysi myöskin saadaksensa kulkea samassa seurassa; sitä he eivät
kieltäneetkään, vaan sanoivat "tuntevansa hänet". Wallin luuli silloin
heidän tarkoittavan, että he olivat matkallaan muualla kuulleet
Bebuinein puhuvan hänestä; mutta pian sai hän tietää heidän lauseensa
oikean tarkoituksen.
Haif'in kaupungissa näet tuli se sanoma vastaan, että Jeysal par'-aikaa
oli kaukaiselle sotaretkelle lähtenyt. Sinne läksivät hänen miehensä
suoraa tietä, mutta Wallin, jonka matkatuumiin se suunta ei sopinut,
erosi heistä, suostuen erään päällikön pyyntöön, joka tahtoi häntä
lääkärikseen ja sitten lupasi saattaa Jeysal'in kaupunkiin. Wallin'in
täällä viipyissä tuli yhtenä päivänä hänen luokseen nuori mies, joka
oli hänelle hyvin ystävällinen. Lähtiessänsä lähetti tämä sitten
isännän kautta Wallin'ille semmoisen varoituksen: "kiellä häntä
menemästä Jeysal'in luokse, sillä siellä katsotaan kaikkia Egyptistä
tulevia suurella epäluulolla. Minä olen varma, että hänet siellä
surmataan, jos ei miekalla, niin myrkyllä. Sano hänelle viimein, että
me _tiedämme hänen olevan kristityn_. Mutta hän on kunnon mies,
sentähden me hänestä pidämme ja siksi lähetän hänelle tämän
varoituksen". Ennen lähtöänsä Kairosta oli Wallin Venäjän ylikonsulin
kautta pyytänyt Egyptin silloiselta hallitsijalta Mehemed Alilta
suojeluspassia Arabiaan. Semmoista ei ollut hänelle annettu, vaan
samassa oli luultavasti tieto hänen oikeasta luonnostansa tullut
Mehemed Alilta hänen pojallensa Abbas-paschalle ja tämän palvelijain
kautta Arabiaan.
Kovin vaarallista oli nyt mennä Jeysal'in luokse, sillä tämä kuului
olevan kiihkoinen muhamedilainen ja katkera kristittyin vihaaja. Suuri
onni oli tosiaan ollut, että sattumus esti Wallin'in seuraamasta aiotun
matkajoukkonsa muassa; sillä silloin olisi hän varmaan joutunut suoraan
surman suuhun. Kaikki matkatuumat Arabian halki täytyi nyt jättää
kesken ja mitä kiireimmin rientää semmoiselle paikalle, missä parempi
turva olisi tarjona. Näin tavoin saapui hän Kesäk. 25 p. Bagdad'iin.