Kirjan-oppineena miehenä pidettiin Wallinia samassa myös syvänä
koraanintuntijana; sillä Arabialaisten käsityksen mukaan on kaikki oppi
siinä heidän raamatussaan eikä juuri mitään muuta oppia olekaan
olemassa. Koraanintuntijana taas sai hän monesti lääkärinvirkansa
ohessa myös toimittaa papin virkaa. Hänen oli lukeminen rukoukset
äskenkerrotuissa hautajaisissa; hänen oli myös joskus vihkiminen nuoria
pariskuntia. Tässä juhlamenossa Arabialaisten tavan mukaan ei olekaan
molemmat avioliittoon käyvät läsnä, vaan ainoasti sulhanen; morsiamen
sijasta on joku hänen holhoojansa. Yhdessä semmoisessa tilaisuudessa
nuori neito naitettiin. Beduinein tavan mukaan ei ollut tytöltä
kysyttykään, tahtoiko hän kosijaan suostua; ainoasti lesket saavat
vapaasti päättää kädestään ja sydämestään. Itse vihkintä on hyvin
yksinkertainen meno ja tehty kahdessa minuutissa. Vaan pian jo sai
Wallin katua olleensa siinä avullisna. Hän oli näet vihkinyt tytön
yhteen sangen pahannäköisen ja, niinkuin perästä kuului, huonossa
armossa olevan miehen kanssa. Mutta seuraavana päivänä tapasi hän
vuorella kävellessään nuorukaisen, joka hänelle nähtävällä ujoudella ja
monilla mutkilla ilmoitti: rakastavansa nuorikkoa ja uskovansa että
tämä hänen rakkauteensa oli myöntyväinen; ei olisi myös ollut hänelle
vaikea saada tyttöä omaksensa, jos vaan ei olisi ollut niin kovin ujo
puhumaan; sillä suku oikeastaan oli ollut toiselle miehelle
vastahakoinen, eikä ollut naimishintakaan tytöstä, kaksi kamelia, kovin
kallis. Nyt nuorukainen rukoili Wallin'ilta jotain taikaa, joka saisi
tehdyn avioliiton jälleen purjetuksi. Beduineissa näet ei ole tässä
suhteessa olot samankaltaiset kuin meillä. Vihkimyksen jälkeen
osattomaksi jäänyt rakastaja meillä vaikenee toivotonna ja lakkaa
kaikista sen enemmistä pyytelemisistä. Mutta Arabiassa usein koetellaan
vasta häitten jälkeen oikein täydellä todella luovuttaa rakastettua
naista miehestänsä. Nuori aviomies _sidotaan_, Beduinein tavalla
puhuen, paperilla, joka jonkun loitsun sisältää. Vaikkapa voidellaan
hänen virsunsa teurastetun elävän verellä, sidotaan yhteen ja pistetään
hänen pään-alaisensa alle. Ja tämmöisillä noitakeinoilla on niin
mahtava vaikutus, ettei sitä outo arvaiskaan, tuon taika-uskoisen
kansan mieleen. Wallin kirjoitti nyt pyynnön mukaan taikalauseen
paperille. Kuinka sitten kävi, ei hän enää saanut kuulla, mutta ei
juuri epäillyt erotushankkeen onnistumista; sillä nuorukaisella oli
itselläänkin hyvä taika kauneudessaan, ja aviositeet Arabiassa ovat
yhtä helpot purkaa kuin solmiakin.
Eipä paljoa puuttunut, niin olisi Wallin itsekin yrittänyt lemmen
masentamis-taikojen mahtia. Eräässä Beduini-leirissä, jossa hän
kauemmin aikaa oleskeli, oli hänen isännällään, paitsi muita lapsia,
17-18-vuotinen tytär, joka jo kolme vuotta ennen oli tullut naitetuksi
aivan viereisessä teltassa asuvalle serkullensa. Hän oli kauniimpia
vaimo-ihmisiä, joita Wallin sanoo koskaan nähneensä, vaikka oikeastaan
ei arahialainen kaunotar, vaan melkein eurooppalainen valkoverinen
hempukka, jommoisia tuskin näkeekään siellä Itämaissa. Enimmän osan
päivää oleskeli hän isänsä teltassa, jossa siis Wallin helposti
tutustui hänen kanssaan. Hän valitti, että miehensä aikoi ottaa
itselleen toisen vaimon lisäksi, koska tämä kolmenvuotisessa
avioliitossa ei ollut vielä antanut hänelle muuta kuin yhden lapsen, ja
sekin oli tytär. Tämä tietysti ei ollut kauniin Amschan mieleen, ja hän
kysyi Wallin'ilta neuvoa, mitenkä se ikävä hanke saataisiin estetyksi.
"Useampia päiviä keskustelimme me siitä", kertoo Wallin, "ja paljosta
muustakin sen ohessa -- sillä minä olin kylläksi houkka, antaakseni jo
kauan outona olleelle tunteelle sijaa sydämessäni. Ja arvatkaas mihinkä
tuumaan me viimein tulimme! Semmoiseen, että hän lähtisi pakoon minun
kanssani, jättäen miehensä ja sukunsa! Meidän piti mennä toisen
Arabialais-heimokunnan luokse, siellä pakoittaa Amschan mies eroon
suostumaan, lepyttää isä, jos hän vihastui, mennä avioliittoon, palata
tänne takaisin ja sitten elää rauhassa. Tää kaikki ei olisi suinkaan
ollut mitään kovin outoa erämaassa, vaikka minä liiankin hyvin tunsin,
että se minulle oli mahdotonta. Mutta tämmöisen romantisen tuuman
kuvitteleminen mielessä oli kuitenkin niin suloista, ja minun pääni
läpi lensivät näin kuuluvat Beduini-teltan mukaiset ajatukset: mitäs
minulla enään on tekemistä Euroopassa, josta jo olen melkein kokonaan
pois-tottunut? Voinhan minä vielä jäljellä olevan ikäni elää täällä
erämaan lasten keskuudessa, hankkia itselleni kameleja ja lampaita, ja
olla onnellinen erämaan yksinkertaisissa oloissa, kaukana Euroopan
kaikesta turhuudesta ja ylinmäärin hienonnetusta sivistyksestä. --
Mutta todentodella ei kukaan muu kuin erämaassa syntynyt ja kasvanut
voisi kestää sen elämää eikä perehtyä sen oloihin; paitsi sitä olin jo
liian läheltä nähnyt Bebuinein pahoja puolia, niin että tiesin elämän
heidän seurassansa aikaa myöten tuntuvan kovin raskaalta".