8. Erämaan kaupungit.

Vaikka enin osa Sisä-Arabian väestöstä on paikasta paikkaan yhä

muuttelevia paimentolaisia, löytyy kuitenkin siellä, täällä myös pieniä

kaupungeita vakinaisin asukkaineen. Vuorisemmilla paikoilla tapaa näet

joskus rinteitä tai laaksoja, jotka ovat rikkaammat vedestä ja siis

kasvattavat muutamia palmuja. Tämmöisille paikoille on syntynyt ja

syntyy yhä vieläkin kaupungeita seuraavalla tavalla. Likiseudun

Beduinit jakavat kosteikon palmut keskenään, johtavat sade-aikana vettä

lähteestä niiden juurille ja käyvät sitten syksyllä palmuinsa hedelmiä,

taateleita, poimimassa. Joskus jääpi yksi ja toinen, joka paikkaan on

mieltynyt, siihen vakinaisesti asumaan, kaivaa itselleen kaivon ja

kastelee suurin vaivoin ammennetulla vedellä istutuksiansa,

kylvöksiänsä: nisua y.m. Vähitellen karttuu näitten vakinaisten

asukkaitten luku ja kaupunki on valmis. Yksi osa asukkaista,

maanviljelyksen ja puutarhanhoidon ohessa myös ryhtyy kaikellaisiin

käsitöihin, rupeaa rautasepiksi, vaskisepiksi, nikkareiksi, kankureiksi

j.n.e., joiden ammatti antaa hyvää tuloa, vaan on Arabialaisissa kovin

halvassa arvossa. Oikea Beduini ei koskaan anna tytärtänsä vaimoksi

käsityöläiselle. Kuulipa Wallin kerran vaimon, jonka isä oli ollut

orja, vaan saanut vapauden, riidassa käsityöläisen kanssa haukkuvan

tätä sanoilla: "sinä vaan olet kankuri, ja isäsi oli kankuri, ja samoin

kaikki esi-isäsi; mutta minun isäni oli scheik, ja niin myös on minun

mieheni (nimittäin vapautettuin orjain vanhin)".

Muutamissa näistä kaupungeista elää väki melkein yksistänsä taateleilla

ja leivällä. Toisissa on enemmän tilaisuutta saada kamelinlihaa likellä

kuljeksivilta Beduineilta. Paitsi taatelipalmuja kasvaa kuitenkin myös

tavallisesti viinirypäleitä, viikunoita, aprikoseja, meloneja,

pomeransseja ja sitrunia, vaikka niukalta, koska vesi on niin

vaivaloinen saada. Kahvi on täälläkin, niinkuin kuljeksivilla

Beduineilla, parhaana herkkuna, ja juodaan pitkin päivää. Asuntohuoneen

ohessa onkin joka talossa eri-kahvila. Tässä kahvituvassa seisoo

yhdessä nurkassa pieni paljeliesi; sen yli riippuu laesta muutamia

koukkuja, joihin pannut ripustetaan, kun aiotaan kahvia keittää. Muuten

on huoneessa vielä pieni kaappi kaikellaisia kahvinjuonnin tarpeita

varten, monesti ovea vastapäistä seinää pitkin sohvia. Tässä sitten

juodaan kahvi samoilla menoilla kuin teltoissakin. Survoessa

helistellään huhmarta (morttelia) niin kovasti kuin mahdollista, ja

tämä "yhteensoitto" pian houkuttaa kaikki naapurit kokoon.

Vierasvaraisuus on näissä kaupungeissakin yhtä suuri kuin kuljeksivilla

Beduineilla; muukalainen saattaa kuukausia, jopa vuosiakin joka päivä

tulla ateriaan osaa ottamaan mihin taloon hyvänsä, kenenkään

moittimatta. Tavat ovat muutenkin yksinkertaiset, Bebuinein tapain

kaltaiset, ei niinkuin Syyrian ja Egyptin kaupunkein Arabialaisissa.

Näistä syistä viihtyi Wallin kaikkein parhaiten näissä pikkuisissa

erämaankaupungeissa. Ylempänä on jo mainittu hänen ihastushuutonsa,

koska hän vaivaloisen erämaamatkan jälkeen taas näki tämmöisen

kaupungin palmulehdot. Toisessa paikassa hän sanoo: "tässä vuoristossa

hengehdimme kaikkein raitteimpaa ilmaa, mitä olen ikinä hengehtinyt.

Sen lisäksi se oli täynnä hyvää hajua läheisten kaupunkien

hedelmäpuutarhoista sekä viherjöivistä maissipelloista. Se tuntui,

niinkuin maanhaju merimiehelle, joka moneen kuukauteen ei ole

maanrantaa nähnyt". erittäin mieltyi hän pieneen Hajil-nimiseen

kaupunkiin Arabian sydämessä. Hän oli valinnut asunnokseen kauniin

puutarhan ja levittänyt siihen mattonsa palmu-, viikuna- sekä

kranaattipuitten varjoon, suuren, makea- ja kirkasvetisen lammikon

rantaan. "Tätä tavaraa", sanoo hän tässä tilaisuudessa, "ei muualla

osatakaan niin pitää arvossa kuin Arabiassa. Vasta kun itse on ollut

janoon nääntymäisillään tai nähnyt toisten olevan siinä hädässä,

silloin oikein tietää kuinka kallis-arvoista vesi on". -- "Olin

täällä", jatkaa hän vielä, "muistelematta koko muuta maailmaa, ja

välistäpä teki mieli suostua erään Sisä-Arabian kuuluisimman runoniekan

tarjomukseen, joka tahtoi minulle antaa avioksi 15-vuotisen tyttärensä,

yhden Arabian sievimmistä kaunottarista -- mutta Herra sääti toisin".

Yrjö Aukusti Wallin ja hänen matkansa Arabiassa · 第 11 / 21 题