Matkajoukon lähetessä Beduinileiriä hyökkää siitä aina suuri
koiraparvi, kovasti haukkuen, tulijoille vastaan. Mutta heistä
huolimatta ratsastetaan vaan eteenpäin matalain, mustien telttain
välitse, siksi kun saavutan scheik'in (heimokunnan vanhimman l.
päällikön) asunnon eteen. Siinä laskeutetaan kamelit polvineen ja
nostetaan kuormat pois selästä. Nyt tulee miehiä ulos teltoista; tulija
lausuu tervehdyksen, ojentaa isännälle kätensä ja antaa kolme suudelmaa
ristiin poskille. Leirin asukkaat kantavat matkalaisen tavarat
telttaan; vieras itsekin astuu sisään. Täälläkin, sen jälkeen kun hän
on istahtanut levitetyille matoille, lausutaan kaikellaisia
tervehdys-sanoja ja nyykähdytetään samassa päätä. Nyt ruvetaan kohta
keittämään kahvia, oli mikä vuorokauden aika tahansa. Kahvipavut antaa
isäntä itse taikka myös joku antelias vieras. Ne paahdetaan ja
survotaan, jolla ajalla edellisistä keitoksista jäänyt sakka
kiehutetaan uudestaan. Valkea, tehty absintti-juurista, levittää kauas
ympärilleen väkevää, hyvää hajua. Kahvin höysteeksi pannaan neilikoita,
kartemummaa taikka harvemmin inkeväriä, joita joku antelias vieras
antaa. Koska täten keittäminen on toimitettu asian-omaisella
juhlallisuudella ja läsnä-olijain halu kiihdytetty tällä pitkällä
viivytyksellä, ruvetaan tarjoilemaan kahvia ympäri pikkuisissa,
puolekseen täytetyissä kupeissa, niin että jokainen vaan saapi noin
sormustimellisen verran. Mutta erämaassa ihmiset ovat tottuneet vähään
tyytymään, eikä muuten riittäisikään; sillä savu on houkuttanut sinne
kaikki leirin miehet, jotka tahtovat nähdä vieraan ja saada
kahvitilkkansa. Myöhemmin tulleille annetaan, kahvin loputtua, uusi
keitos samasta panoksesta, mutta kahvi on täällä niin hyvää laatua,
että tämä jälkikeitoskin on parempaa, kuin paras, mitä meillä ikinä
tarjotaan.
Kahvia juodessa jutellaan vilkkaasti, vaan ilman melutta, erämaan
asioista. Tupakkaa ei paljon viljellä, koska kansa enimmiten on köyhää,
niin ett'ei jaksa ostaa sitä herkkua. Tämmöinen kahviseura
Beduini-teltassa tarjoo sangen omituisen näön. Muutamat istuvat, jalat
ristissä allansa; toiset, useammat seisovat polvillaan; kaikkein
useimmat kellettävät vatsallansa, pää käsien nojassa. Lapset ovat
muassa ja ottavat osaa keskusteluun, kenenkään kieltämättä.
Illalliseksi paistetaan kili, jonka isäntä on teurastanut vieraitansa
varten. Ja samalla lailla kuluu päivä päivänsä perästä, jos matkalainen
tahtoo kauemmin viipyä. Tavallisesti karttuu vieraita, koska Beduinit
aina ovat paljon liikkumassa, aika-joukko. Wallin ei sano koskaan
atrioineensa missään Beduiniteltassa vähemmässä kuin 15-30 henkilön
seurassa. Näin ystävällinen ja vierasvierainen on Arabialainen
kotonaan, vaikka juuri sama mies kenties, jos erämaassa olisi vieraansa
kohdannut, ilman tunnon vaivaa olisi ryöstänyt hänet aivan paljaaksi.
Erittäin ystävällisiä oltiin Wallin'ia kohtaan, joka kulki lääkärinä;
paras lihapala aina leikattiin hänelle; hän sai ensimmäisen
kahvikupillisen, ja vieläpä usein enemmän kuin puolilleen täytetyn.
Siitä hyvästä vaadittiinkin häneltä apua kaikellaisiin mahdollisiin ja
mahdottomiin tauteihin ja puutteisin. Paitsi lääkkeitä pyydettiin myös
halukkaasti _taikoja_. Kuka oli lapseton, jota seikkaa Arabialaiset
pitävät suurena vastoinkäymisenä, milt'ei häpeänä; keltä oli miehensä
tai vaimonsa rakkaus kylmennyt; kuka tahtoi löytää aarteita maasta.
Kaiken tämän auttamiseksi piti Wallin'in laittaa taikoja; hän
kirjoittikin silloin paperilippuja täyteen jos jotakin lorua,
tavallaisesti Ruotsin kielellä Arabian puustaveilla, ja siitä oltiin
hänelle vielä kiitollisemmat kuin oikeista lääkkeistä.
Lääkärinä tuli matkustajamme myös paljon tekemisiin vaimoväen kanssa.
Hän asetti enimmiten apteekki-laatikkonsa naisten puoliskoon teltasta,
joka on toisesta osasta esiripulla erotettu. Tästä hän oli vähemmin
häiritty ja paitsi sitä myös paremmin tilaisuudessa tutustua Arabian
kauniin sukupuolen elämään. Erämaassa ei vaimo tosin ole muutenkaan
semmoinen vanki kuin Itämaan kaupungeissa; eikä hän myös niin tarkoin
peitä kasvojansa, kuin muhamedilais-naisten tapa muualla on. Mutta
puhutella hän ei kuitenkaan tavallisesti saa vieraita miehiä. Wallin
kehuu Beduinein vaimoväkeä jokseenkin kaunismuotoisiksi, erittäin
raittiin ja rivakan näköisiksi, joskus liiaksikin, niin että ovat
hiukan miehentapaiset, joka tulee siitä, kun heidän täytyy koko päivä
paimenessa ollessa paahtua päivän alla ja usein nähdä nälkää sekä
janoa.
Yö vietetään vielä suuremmassa seurassa kuin ilta; sillä päivänlaskussa
palajavat karjat laitumelta, ja vuohet sekä lampaat hakevat
kylmänsuojaa teltoissa. Tässä antavat ne puolestaan ihmisillekin
hauskan lämpimän. Mutta vielä mielummin kuitenkin nukkui Wallin
taivas-alla pihalla, kamelien keskellä, joiden märehtiminen häntä
tuuditti hyvään uneen.