Viimein vihdoin läksi hän Huhtik. 15 p. 1845, kaikin puolin tehtäväänsä
valmistuneena, ensimmäiselle erämaa-matkallensa. Nyt hän oli siis
tullut toiveittensa perille ja ihastus siitä ilmoittaa itsensä yhä
hänen kirjeissään. Kaikki täällä erämaassa oli niin hauskaa, niin
miellyttävää. Hänessä oli sama tunne kuin erämaan omissa pojissakin,
Beduineissa, jotka, päästyänsä viljellyn maan rajojen taakse aavalle
hietikölle, poimivat muutamia oksia eräästä erämaassa kasvavasta
kuivasta, vaan väkevähajuisesta pensaasta, ja sanovat
matkakumppalilleen: "katso, tässä on Tih-pensas! Me olemme nyt
erämaassa, jossa kaikki on suloista!"
Ei ole näet erämaakaan niin aivan autio ja eloton, kuin me luulemme. On
tosin seutuja, sangen avaroitakin Luoteis-Arabiassa, jotka ovat peräti
kasvitonta kivikkoa. "Tuo suuri erämaa-meri edessämme", sanoo Wallin,
"oli mitä mieltä masentavimpia näkö-aloja -- avara, kuiva aavikko,
peitetty suurilla ja pienillä kiviluiskareilla, jotka päivänpaisteessa
kimaltelivat mikä mustalle, mikä valkoiselle, mikä punaiselle. Siellä
täällä nähtiin yksinäisiä vuorenkukkuloita, jotka rajoittivat
näköpiirin kukin kohdallaan. Ei näkynyt täällä edes hiekkaakaan. Ei
ollut paljon mitään elävää ympärillämme, paitsi muutamia sisäliskoja ja
silloin, tällöin jotakuta pikkuista lintua, joka meitä pelottomasti
seuraeli, joskus hypäten ylös kameliemme selkään".
Näilläkin tienoilla oli kuitenkin jo muutamissa pienissä laaksoissa
jonkunlaista kasvillisuutta. Ja varsinainen hiedikkö (nufud), joka
suurimman osan Arabian sydänmaita täyttää, on Wallin'in kuvauksen
mukaan, paljoa hauskempi. Se kasvaa jokseenkin paljon pieniä pensaita.
Keväällä, sateen-aikana, ovat ne kaikki vihriäisiä ja kukoistavia;
mutta myöhemmin, vaikka kuivuneina, levittävät ne kauas ympärilleen
väkevää, hyvää palsamin hajua ja ovat paitsi sitä matkustaville
suureksi hyödyksi, sen kautta, että tarjoovat kameleille ruokaa.
varsinkin kasvaa näitä pensaita runsaasti pienillä tuulen
kokoon-ajamilla hietakummuilla. Täällä näkyi myös enemmän elämää:
gazelleja (erämaan kauriita) ja jäniksiä hyppelee kumpusaarekkeitten
välillä, "kata"-lintuja nähdään lentelevän vesipaikoille y.m. "Kuinka
ei tuntuisi ihmisen mieli raittiilta tässä erämaan raittiissa ilmassa
ja hyvässä hajussa?" niin lausuu Wallin päiväkirjassaan ensimmäisten
matkapäiväin jälkeen: "tosin ei ole täällä meidän Linnea-kukkien
(sirkkusen kelloin) hieno lemu eikä myös meidän kuusikkoin tai
koivikkoin tuore tuoksu, vaan väkevä palsamihaju leviää kuitenkin
erämaan vaivaisista, kuivista pensaista. Tämä haju tekee muuten
rasittavan kuuman ilman hauskemmaksi". Myöhemmin, tutustuttuansa
erämaassa nähtäviin moniin vaivoihin ja kyllästyttyänsä siihen
monipäiväisten, jopa viikkoistenkin matkojen kautta, ei hän enää
puhjennut niin suuriin kehumisiin. Niin esim. hän tosin, kun avarasta
louhikosta taas pääsi hietamaalle, arveli tämän jälkimmäisen tuntuneen
hänestä oikein paratiisilta; vaan siihen hän kuitenkin kohta lisäsi:
"mutta Arabiassa ei ole vaatimukset tässä suhteessa ylen suuria". --
"Sanomaton oli iloni", sanoi hän taas toisen kerran, "koska
20-päiväisen matkan jälkeen erämaassa -- jonka tuhkankarvaisilla
tasangoilla taikka tuulen kokoon-ajamilla hiekkakummuilla ainoasti olin
nähnyt vaivaisia pensaita ja kasveja -- taas näin suuria lehtoja,
palmupuita sadointuhansin". Vaan kuitenkin ikävöitsi hän aina taas pian
ulos samaan erämaahan, sen köyhyyteen, sen vaivoihin, pyrkien pois
mukavimmastakin elämästä suuremmissa tai pienemmissä kaupungeissa.