3. Arabian erämaan näkö ja luonne.

Viimein vihdoin läksi hän Huhtik. 15 p. 1845, kaikin puolin tehtäväänsä

valmistuneena, ensimmäiselle erämaa-matkallensa. Nyt hän oli siis

tullut toiveittensa perille ja ihastus siitä ilmoittaa itsensä yhä

hänen kirjeissään. Kaikki täällä erämaassa oli niin hauskaa, niin

miellyttävää. Hänessä oli sama tunne kuin erämaan omissa pojissakin,

Beduineissa, jotka, päästyänsä viljellyn maan rajojen taakse aavalle

hietikölle, poimivat muutamia oksia eräästä erämaassa kasvavasta

kuivasta, vaan väkevähajuisesta pensaasta, ja sanovat

matkakumppalilleen: "katso, tässä on Tih-pensas! Me olemme nyt

erämaassa, jossa kaikki on suloista!"

Ei ole näet erämaakaan niin aivan autio ja eloton, kuin me luulemme. On

tosin seutuja, sangen avaroitakin Luoteis-Arabiassa, jotka ovat peräti

kasvitonta kivikkoa. "Tuo suuri erämaa-meri edessämme", sanoo Wallin,

"oli mitä mieltä masentavimpia näkö-aloja -- avara, kuiva aavikko,

peitetty suurilla ja pienillä kiviluiskareilla, jotka päivänpaisteessa

kimaltelivat mikä mustalle, mikä valkoiselle, mikä punaiselle. Siellä

täällä nähtiin yksinäisiä vuorenkukkuloita, jotka rajoittivat

näköpiirin kukin kohdallaan. Ei näkynyt täällä edes hiekkaakaan. Ei

ollut paljon mitään elävää ympärillämme, paitsi muutamia sisäliskoja ja

silloin, tällöin jotakuta pikkuista lintua, joka meitä pelottomasti

seuraeli, joskus hypäten ylös kameliemme selkään".

Näilläkin tienoilla oli kuitenkin jo muutamissa pienissä laaksoissa

jonkunlaista kasvillisuutta. Ja varsinainen hiedikkö (nufud), joka

suurimman osan Arabian sydänmaita täyttää, on Wallin'in kuvauksen

mukaan, paljoa hauskempi. Se kasvaa jokseenkin paljon pieniä pensaita.

Keväällä, sateen-aikana, ovat ne kaikki vihriäisiä ja kukoistavia;

mutta myöhemmin, vaikka kuivuneina, levittävät ne kauas ympärilleen

väkevää, hyvää palsamin hajua ja ovat paitsi sitä matkustaville

suureksi hyödyksi, sen kautta, että tarjoovat kameleille ruokaa.

varsinkin kasvaa näitä pensaita runsaasti pienillä tuulen

kokoon-ajamilla hietakummuilla. Täällä näkyi myös enemmän elämää:

gazelleja (erämaan kauriita) ja jäniksiä hyppelee kumpusaarekkeitten

välillä, "kata"-lintuja nähdään lentelevän vesipaikoille y.m. "Kuinka

ei tuntuisi ihmisen mieli raittiilta tässä erämaan raittiissa ilmassa

ja hyvässä hajussa?" niin lausuu Wallin päiväkirjassaan ensimmäisten

matkapäiväin jälkeen: "tosin ei ole täällä meidän Linnea-kukkien

(sirkkusen kelloin) hieno lemu eikä myös meidän kuusikkoin tai

koivikkoin tuore tuoksu, vaan väkevä palsamihaju leviää kuitenkin

erämaan vaivaisista, kuivista pensaista. Tämä haju tekee muuten

rasittavan kuuman ilman hauskemmaksi". Myöhemmin, tutustuttuansa

erämaassa nähtäviin moniin vaivoihin ja kyllästyttyänsä siihen

monipäiväisten, jopa viikkoistenkin matkojen kautta, ei hän enää

puhjennut niin suuriin kehumisiin. Niin esim. hän tosin, kun avarasta

louhikosta taas pääsi hietamaalle, arveli tämän jälkimmäisen tuntuneen

hänestä oikein paratiisilta; vaan siihen hän kuitenkin kohta lisäsi:

"mutta Arabiassa ei ole vaatimukset tässä suhteessa ylen suuria". --

"Sanomaton oli iloni", sanoi hän taas toisen kerran, "koska

20-päiväisen matkan jälkeen erämaassa -- jonka tuhkankarvaisilla

tasangoilla taikka tuulen kokoon-ajamilla hiekkakummuilla ainoasti olin

nähnyt vaivaisia pensaita ja kasveja -- taas näin suuria lehtoja,

palmupuita sadointuhansin". Vaan kuitenkin ikävöitsi hän aina taas pian

ulos samaan erämaahan, sen köyhyyteen, sen vaivoihin, pyrkien pois

mukavimmastakin elämästä suuremmissa tai pienemmissä kaupungeissa.

Yrjö Aukusti Wallin ja hänen matkansa Arabiassa · 第 6 / 21 题