ANTTI (hetkisen vaiettuaan). Eivätkö pojat ole fotona?
SELMA. Kirkkoonhan he läksivät, paitsi Lauri... Käy istumaan, ole hyvä.
ANTTI (likenee aitan kynnystä, mutta ei istuudu). Koreapa nyt on ilma.
SELMA. On. Isä sanoi rukiin jo menevän tähkään.
(Vaitiolo, Selma hypistelee kukkaa, Antti kourii hirttä aitannurkassa.)
ANTTI. Huomenna sitte pitäisi mennä niitä passeja ottamaan. Tietäähän
Selma, että minäkin sinne Amerikkaan aion.
SELMA. Kyllähän minä sen...
ANTTI. Mitäs Selma siitä asiasta oikein ajattelee?
SELMA. Onhan Antti sen kuullut.
ANTTI (vaikenee, sammaltaa). Eikös Selma lähtisi mukaan?
SELMA (hätääntyen). Jaa minäkö?
ANTTI (likenee häntä). Niin...
SELMA. Tietäähän Antti etten minä voi...
ANTTI. Minun kanssani...
SELMA. Jaa Antinko kanssa?
(Molemmat ovat vaiti, hämillään- Samassa tulee Lauri, hiukset märkinä.)
LAURI. Menkää järveen, ihmiskullat, menkää veikkoset! Vesi on niin
lämmintä ettette usko... Päivää Antti.
ANTTI. Päivää.
LAURI. Mutta mitä täällä on tapahtunut? Joko nyt sanotaan
amerikanjäähyväisiä?
SELMA. Mitenkäs sinä nyt tänään niin pian uit?
LAURI. Mitenkä pian? Jos minä viivyn, niin sinä luulet, että minä
hukutan itseni, jos minä joudun pikemmin, niin sinä sitä ihmettelet...
Missä minun saappaani ovat?
SELMA. Kuka käski tuohon jättää...
(Lauri katoaa tupaan etsimään,)
SELMA (ujosti). Mutta jos Antti kuitenkin jäisi Suomeen.
ANTTI. Minä tässä jo varsanikin hävitin. Pappilat ne on Amerikassakin,
jos yhdessä mentäisiin...
SELMA. Tutumpi se taas on tie kotipitäjän pappilaan, jos pappia
tarvis...
ANTTI (hetkisen vaiettuaan). Selma, minä olen aina Selmasta pitänyt...
(Likenee, yrittää tarttua hänen käteensä). Ymmärtäähän Selma...
LAURI (tulee tuvasta). En minä löydä saappaitani.
SELMA (on kiireesti riistäytynyt irti). No, oletpa sinä köppänä!
(Juoksee tupaan, Antti sytyttää paperossia. Etempää on alkanut kuulua
laulua "jos sydän sulla puhdas on".)
LAURI. Kuuletkos!
ANTTI. Tännepäin taitavat tulla.
LAURI (hypähtäen). Hih! Mennään vastaan!
(Yhtyen lauluun, joka yhä likenee, lähtee. Selma tulee portaille,
saappaat kädessä. Kuullessaan laulun, heittää hän ne takaisin, yhtyy
lauluun ja lähtee vastaan, hänkin. Laulaen tulevat he sitte kylän
tyttöjen ja poikien seurassa näyttämölle. Istuutuvat ryhmiin aitan
kynnykselle, kuistille ja nurmikkoon. Kaikki sunnuntaivaatteissa,
iloisen näköisinä, paitsi Antti, joka jurona polttaa paperossia.)
1:N TYTTÖ. Vai eivät kirkkomiehet vielä ole tulleet.
SELMA (iloisesti) Mutta jo he hämmästyvät, kun kuulevat!
LAURI. Ja isäkös ilostuu! (Likenee aitaa.) Isä hoi! Veikin se Roopetti
harmuunipelin mukaansa. Ihan olisin ilokseni soitellut! (Kieppuu
tanssin ahdissa ympäri.)
1:N POIKA. Mutta mikä tuota Anttia vaivaa?
MUUT. Niin, mikäs sinun on, Antti?
ANTTI (äreästi). Mikäs minun sitte.
ANNA ja LAURI (katsellen porttiin päin huutavat). Nyt ne tulee, nyt
ne tulee! (Kaikki kääntyvät katsomaan. Alperttiina, Tapani ja Roopetti
tulevat perältä hiestyneinä, huonolla tuulella. Mattila ja Ahokangas
likenevät hiljaa, istuutuvat eteen.)
TYTÖT ja POJAT. Päivää.
ALPERTTIINA, ROOPETTI, TAPANI. Päivää, päivää.
ALPERTTIINA. Terveisiä kirkolta.
ANNA. Kuka siellä oli saarnassa?
ALPERTTIINA (päästellen huiviaan) Rovasti. Kovinpa nyt on kuuma.
LAURI. Täällä on tehty kummia päätöksiä.
1:N TYTTÖ. Me tulimme ostamaan emännältä vaatteita.
ALPERTTIINA. Ähäh, joko kelpaa!
2:NEN TYTTÖ. On muutettu mieltä kesän mukana.
ALPERTTIINA, ROOPETTI, TAPANI. No?