VEIKKOLIN. Ettekö sitte lähdekkään Amerikkaan?
MATTILA, Mitä minä sieltä hakisin?
VEIKKOLIN. Mutta lapsenne lähtevät.
MATTILA. En voi estää heitä lähtemästä.
VEIKKOLIN. Mutta puulaaki maksaa hyvän hinnan. Sellaista ette saa
mistään.
MATTILA. En kaipaa hintaa mitään. Kiitoksia vain.
TAPANI. Myykää, isä, pois koko roska ja tulkaa mukaan Amerikkaan.
Nälkä tässä ensi vuonna eteen tulee...
ROOPETTI. Veden alla ovat vainiomme ja kuka tietää, mikä tulevaisuus
meitä muutenkin odottaa. Lähdetään kaikki, isä.
ALPERTTIINA (ivallisesti). Onneaanhan tässä jokaisen pitäisi kiittää,
joka talolleen ostajan saa. Kyllä se rahaa kysyykin, kun koko tämä
joukko liikkeelle lähtee ja omansa vaatii...
ANNA (Selmalle). Pyydä sinäkin isääsi. Olisihan se niin mukavaa, kun
kaikki menisimme!
(Mattila katsahtaa tyttäreensä pitkään. Selma kääntyy pois ja peittää
kasvot käsillään.)
LAURI. Mitäs jos todellakin lähdettäisiin, isä. Siellä kuuluu kaikilla
muilla olevan vapaus tehdä mitä tahansa, vesi vaan ei saa nousta
niinkuin tänä vuonna täällä Suomessa...
MATTILA (lyhyesti). Suu kiinni, poika.
(Lauri vetäytyy häpeillään muitten taa.)
AHOKANGAS (irroittaen piippua hampaistaan). Mutta, hyvä naapuri, jos
talosta oikean hinnan saisimme, niin mikä myydessäkään olisi. Kun tämä
kevääntuiokin näyttää näin toivottomalta ja sieltä Helsingistäpäinkin
tulee paljaita pahoja uutisia...
MATTILA. Minä en myy tilaani.
TAPANI, AHOKANGAS, VEIKKOLIN. Mutta...
MATTILA (keskeyttää kiivastuen). Minä en myy tilaani, siinä sen
kuulitte. Vaikka uutiset Helsingistä pahenemistaan pahenisivat,
vaikka vesi nousemistaan nousisi, vaikka te kaikki koko kylästä
lähtisitte Amerikkaan, niin minä en liiku. Ei yötä niin pitkää ettei
päivää perässä. Totuus ei pala tulessakaan. Tässä olen nähnyt parempia
päiviä, tässä tahdon ottaa vastaan huonommatkin. Nyt sen tiedätte:
minä en myy tilaani. (Astuu pari askelta ovea kohti, kääntyy
tyynempänä.) Selma, pane ruokaa pöytään, minä lähden nyt saunaan.
(Kaikki jäävät vakavina seisomaan. Veikkolin karistelee tuhkaa
paperossistaan, vetää korskeilevasti esiin kellonsa, jotta perät
näkyvät ja ottaa turkkinsa. Anna ja Selma ovat sylitysten, itkevät.
'Esirippu lankee).