Tuli räiskyi takassa. Sen edessä istuen vietimme iltaa, tyttöni ja minä.
Olimme tehneet pitkän kuutamoisen hiihtomatkan ja jäsenissämme tuntui
siitä johtuva suloinen raukeus.
Mielenapeus, jota olin tyttöäni kohtaan tuntenut sairauteni aikana,
oli hävinnyt samalla kun parannuin ja sain kuulla, että hän kammosi
sairasvuoteita, eikä siis minua halunnut nähdä heikkona, vaan
voimakkaana.
Semmoinen oli tyttöni. Kauneutta ja voimaa hän rakasti. Ylpeä ja
voimakas oli hän itse. Kaikki heikkous ja hempeämielisyys oli hänelle
kaukainen ja vieras.
Istuessani otin hänen siron kätensä omaani ja puristin sitä. Sain
lämpimän puristuksen vastaan. Katsoessani häneen näin hänen ylpeäin
silmäinsä hymyilyn ja sitten niihin tuli hetkeksi hellä loiste.
Silloin otin hänet syliini ja suutelin tulisen kiihkon vallassa hänen
tukkaansa, silmiään ja suutaan ja niin olivat unelmani toteutuneet.
Ylpeä tyttöni oli tullut morsiamekseni, kalleimmakseni.
Onneni oli rajaton. Ylpeä tyttöni näytti saaneen kasvoihinsa vienon
hohteen. Huomautin hänelle siitä. Hän vastasi minulle kietomalla
kätensä kaulaani ja katsomalla silmiini.
Saatoin hänet sitten kotiinsa.
Kun palasin sieltä yöhiljaisia kuutamoisia katuja kulkien, muistin
äkisti sinut. Ohjasin kulkuni taloasi kohti. Puutarhasi veräjä oli
auki ja minä kävelin sisälle. Suuret puut seisoivat siellä juhlallisen
vakavina lumipeitteessään, aivan kuin joukko kuolinliinoihin käärityitä
vainajia. Kiersin talosi ympäri ja seisoin heikosti valaistun
makuuhuoneesi ikkunan alla ja minusta tuntui kuin olisin nähnyt sinne
sisälle. Tuntui kuin sinä olisit ollut polvillasi tekemäsi alttarin
edessä, kädet ristiin liitettynä, apua rukoillen. Ja minä tiesin, miksi
rukoilit, mitä pyysit. Minä tiesin sinun rukoilevan itsellesi voimia,
voidaksesi kuolettaa rakkautesi. Olit mielestäni kuin nunna luostarin
kammiossa, tai kuin Vestan neitsyt, joka yökaudet hoidit pyhää tultasi
taistellen maallista rakkauttasi vastaan. Niin Vestan neitsyt sinä olit
ja sellaiseksi sinä olit tullut silloin, kun minuun rakastuit. Sinä
kutsuit minua jumalaksesi, etkä sallinut kenenkään muun miehen käden
enää itseesi koskea, minun käsieni jälkeen.
Halusin tulla luoksesi, mutta en hennonut häiritä hartauttasi, enkä
rikkoa kenties jo saavuttamaasi rauhaa.
Palasin kotiini ajatellen häntä, jonka onnekas kohtalo oli omaani
liittänyt.