Sinä olit minulle meikein tuntematon saapuessani sinun kauniiseen
kotiisi sinä talvi-iltana.
Tulin odottamatta, sinä yllätyit. Vakavilla kasvoillasi ailahti ilo.
Ojensit kätesi kuin syleilyyn. Rintaani valahti enemmän ihmettelyn kuin
mielihyvän tunne; olit vieras nainen ja kuitenkin niin tutunomainen.
Katselin sinua. Kasvojesi vilkas, ilmehikäs muoto miellytti minua,
Puheesi oli nopeaa, muuttuen helposti äänilajista toiseen. En voinut
kutsua sinua kauniiksi, mutta herätit minussa mielenkiintoa. Puhelimme
paljon ja huomasin sinulla olevan laajat tiedot monella eri alalla.
Puhellessasi katselit silmiini vapaasti ja avoimesti kuin lapsi.
Koetin arvailla ikääsi. Voit olla kaksikymmenen vuotias, voit olla
neljäkymmentä. Kasvojesi hipiä oli valkoinen, vivahtaen vähän
keltaiseen. Kun innostuit, kohosi poskillesi puna ja silmäsi saivat
tumman, syvän sinivärin. Kätesi oli pieni, herkän tunteellinen, mutta
hyvästellessäsi puristit sillä omaani voimakkaasti, toverillisesti.
Saattaessasi minua eteisen ovelle kuiskasit hellän hyväilevästi:
— Älkää jättäkö minua kauaksi yksin, tulkaa pian katsomaan!
Luvatessani täyttää pyyntösi, katsoin sinua syvälle silmiin. Sinä
punastuit vahvasti, mutta silmiesi kirkkaassa katseessa en lukenut
mitään pyydettä.
Kadulle tultuani en kohdannut ketään tuttua, siksi sain rauhassa
ajatella sinua. Et ollut ennen kohtaamieni naisten kaltainen olit
erilainen. Olit kiehtova ja pois työntävä. Olit lempeän hellä ja
kuitenkin kylmä kuin jää.
Sinun vierelläsi voisi sulaa, voisi lämmitä, mutta voisi myös paleltua
ja muuttua kovaksi. — Tunsin sinussa piilevän paljon samaa ainesta
kuin itsessäni. — Pidin luonteesi vahvana, melkeimpä voittamattomana.
Päätin mitellä voimia kanssasi, päätin saada selvän olemuksestasi. Ehkä
olitkin näyttelijätär, joka harjoittelit elämän suurella näytöslavalla.
Ehkä olit teeskentelijätär, peilin edessä seisoen, kokeilulla
saavuttanut taidon, vanhanakin katsella toista lapsen viattomalla
katseella. Salaperäinen olit, eikä sinulta viehätysvoimia puuttunut.
Mutta jos olitkin sellainen, en minä ainakaan verkkoihisi sotkeutunut,
sillä tiesin, etten milloinkaan sinuun rakastuisi.