Vähän sen jälkeen kun Pertti oli mennyt, tuli Tappura Annan luokse.
Anna ilostui, sillä Tappura tuli ikäänkuin lohduttajaksi hänen suruunsa.
-- Teille, herra Tappura, joka olette puhemiehemme, täytyy minun uskoa
suruni... alkoi Anna puhua.
Tappura oli korvana koko mies.
-- Äsken, juuri äsken oli täällä Pertti, ja minä tulin siihen
murheelliseen huomioon, ett'ei Pertti olekaan tosi kristitty.
-- Eikö sen vaarallisempaa? kysyi Tappura kevyesti.
-- Oo! Alatteko jo tekin horjua!
-- Minäkö? En toki!
-- Miten voitte sitte noin puhua? lausui Anna paheksuvalla äänellä.
-- Pertti on vielä nuori ja huikentelevainen. Kunhan hän tulee
aviomieheksi, niin kyllä me hänet perinpohjin uudistamme tässä asiassa.
-- Niin minäkin toivon.
Annalla oli jo helpompi olla, kun Tappurakin ajatteli samaten kuin
hänkin.
-- Mutta on toinen asia, josta tahdon puhua teille kahden kesken, alkoi
Tappura.
-- Mikä asia?
-- Teillä on omaisuutta -- paljonkin.
-- Mitä siitä?
-- Tiedätte kai jo itsekin, että Pertti nuoruudessaan on vielä hiukan
huikentelevainen. Koreilee esimerkiksi puvussaan, ja niin poispäin.
Mutta sellainen ei saa olla se, joka tulee suuren omaisuuden isännäksi.
-- En ymmärrä, mitä tarkoitatte. Puvussaan hän kyllä minunkin
mielestäni on liian ylellinen.
-- Puhun sitte suoraan. Teidän omaksi eduksenne ja varovaisuuden vuoksi
on tarpeellista tehdä sopimuskirja, mikä määrää, että omaisuutenne
pesässä pitää pysyä koskematonna -- aivan koskematonna ilman teidän
lupaanne. Ja Pertti ennen vihkimistä vahvistaa allekirjoituksellaan
tuon sopimuskirjan. Kun olen puhemiehenne, niin omatuntoni pakottaa
minut sulasta teidän etujenne valvomisesta näin ehdottamaan.
Pelkästä kateudesta Tappura näin juttusi. Viime viikkoina oli se
paisunut oikein vuoreksi hänen sydämessään. Salaa hän Perttiä vihasi.
Mutta puolesta puhumaan kiihoittivat nuo luvatut palkinnot. Hän ei
jaksanut niellä sitä, että Pertti, tuo entinen renkivekale ylimaassa,
entinen nälkäinen ruotilainen siellä, joka hänenkin pirttinsä nurkassa
oli homehtunutta leipää jyrsiskellyt silloin, kun hän kauppiaana
ryypiskeli peräkamarissa konjakeita tukkiherrain kanssa, että tuo nyt
yhtäkkiä kohoaisi sellaiseksi patruunaksi. Ei totisesti! Täytyi asettaa
luja sulku miehen liialliselle rimpuilemiselle.
-- Mutta oi! Te loukkaatte Perttiä, vastasi Anna Tappuran esitykseen.
-- Niinkö luulette? Omaksi eduksenne minä tässä puhun. Ajatelkaa, että
hän saa vapaat kädet kourata omaisuuttanne. Ja hän kahmaiseekin sitä
sillä tavalla, että syytää suoraan kaivoon.
-- En usko sitä Pertistä. Hän on niin kauniisti puhunut minulle
tahtovansa uurastaa ja puuhata vastaisuudessa voimiensa takaa.
-- Mutta siinä rajuudessaan ja kokemattomuudessaan hän saattaa
mennä liiallisuuksiin, saattaa hupeloida siten, että lopulta tekee
kuperkeikan. Ja silloin te molemmat istutte paljaalla oksalla. Ei hän
ole tainnut teille puhua vielä miten hän aikoo ruveta perustamaan
uutta konepajaa ja kilvoittelemaan Strangin kanssa. Eikö tämä ole jo
mielettömyyttä?
-- Oh! Sitä hän ei ole minulle puhunut.
Anna jäi ajattelemaan. Tappuran puheessa oli silti järkeä hänenkin
mielestään.
-- Mutta en usko, että Pertti sopimuskirjaan suostuisikaan. Se
loukkaisi häntä liian syvästi. Ja ajatelkaa, mikä hirveä häpeä tulisi,
jos hän vihillä kieltäytyisi!
-- Ei pelkoa! Minä tunnen siksi hyvin Pertin.
-- Mutta en minä nyt sentään --!
-- Jos kieltäytyisi, joka muuten on aivan mahdotonta Perttiin katsoen,
niin silloin astutte te väliin ja revitte palasiksi sopimuskirjan.
Sillähän se on tehty. Sopisihan kuitenkin koettaa.
Tappura haastoi henkensä takaa.
-- Voi sentään, kun tämä on ikävä asia! Uskon kyllä, että te sulasta
minun edustani tätä ehdotatte. Mutta siltikin...
-- Juuri niin sitä teen.
-- Ja kyllä on viisastakin olla varovainen...
-- Niin on. Äsken puhuitte, ett'ei Pertti ole tosi kristitty. Minä
sanon nyt jyrkästi, että sitä hän ei ole...
Annalle tulivat kyynelet silmiin.
-- Mutta me molemmat varmasti uskomme, jatkoi Tappura, että kun hän
tulee naimisiin, me teemme hänestä uuden ihmisen, lujan kristityn, joka
uskonsa lujuudessa on ensimäisiä meidän joukossamme. Mutta tässäkin
suhteessa on hyvä, että teillä on kahle, jolla te voitte häntä sitoa
itseenne. Ja sellainen kahle olisi tuo sopimuskirja. Silloinhan
_teillä_ olisi valta hänen ylitsensä. Olisitte tavallaan hänen äitinsä,
hänen holhoojansa. Ajatelkaa: tuon nuoren, kokemattoman, mutta niin
rakastettavan miehen holhooja, tuki ja turva.
Tappuran viime puhe vaikutti. Hän oli osannut Annan arkaan kohtaan.
-- Ja sellaista tukea ja turvaa hän tarvitsee! vahvisti Tappura vielä
puhettaan.
-- Niin tarvitsee, huokasi Anna kyyneleet silmissään.
-- Joko käsitätte?
-- Minä suostun ehdotukseenne.
Tappura huokasi helpotuksesta. Hänen esityksestään ei Pertille asiasta
virkattaisi mitään ennen häitä. Ja Tappura se hankki lakimiehen, joka
mainitun asiakirjan kyhäsi.
Häissä esitti sitte vihkimisen toimittava pappi tuon sopimuskirjan
Pertin allekirjoitettavaksi ennen vihkimistä. Annan täytyi silloin
pakosta luoda silmänsä alas välttääkseen Pertin murhaavaa katsetta.
Hetken epäröi Pertti. Koko sen ajan Anna vienosti tärisi. Mutta
sitte käsi kiukusta vapisten piirsi Pertti harakan jalkoja
sopimuspaperille, jotka pappi kokosi hänen nimekseen. Silloin Tappura
naurahti pilkallisesti Pertille vasten kasvoja. Mutta hän olikin jo
puhemieslahjansa saanut. Insinööri Strang puolestaan katsahti paljon
merkitsevästi Perttiin. Ja kohta vihkimisen jälkeen hän lähtikin häistä
pois papin kanssa. Heidän mentyään anasti kohta Tappura ja rautatorvi
seppä puhumisvallan ja käyttivätkin sitä sellaisella mahdilla, että
Pertin teki mieli viskata heidät nurin niskoin ovesta ulos.
Koko häiden ajan oli Pertti kiukkuisella mielellä. Sopimuskirja oli
hänelle täydellinen yllätys. Viimein puikahti hän yksin pimeään
huoneeseen, jossa vieno kuutamo oli tyynnyttävä. Täällä hän istui ja
mietti.
-- Onko minua sittekin petetty! äännähti hän itsekseen ja purasi
huultaan, jotta siitä lähti verta.
Anna tuli häntä huoneesta noutamaan.
-- Miksi täällä yksin istut? puhui Anna sovittavasti.
-- Pitäisipä sinun se tietää! vastasi Pertti ontosti.
-- Sopimuskirja on vain muotoasia. Elä siitä huoli!
Pertin mieli jo keventyi. Yhdessä Annan kanssa lähti hän häävieraiden
pariin.