THERESE. Ah herra Kannel!
KANNEL. Ah neiti Therese!
THERESE. Vihdoinkin!
KANNEL (avaten sylinsä, koko ajan ollen Poromäen edessä). Vihdoinkin!
THERESE. Minä olen melkein ikävöinyt teitä.
KANNEL (suojaten Poromäkeä). Ja minä teitä (syleily). Te ette voi
koskaan uskoa, katsokaa noita pilviä, ne rientävät, ne rientävät,
minun ajatukseni rientävät, kaikki rientävät. (Poromäelle) riennä
sinäkin. (Thereselle). Ah te olette enkeli kun tulitte, (syleily)
todellinen enkeli.
THERESE. Oooooo! (Poromäki pujahtaa sivuhuoneeseen).
KANNEL. Te olette... (Huomaa, että Poromäki on poissa; heittää irti
ja huokaa).
THERESE. Ah, minä ymmärrän teidät. Näiden muutamien päivien ero.
KANNEL. Niin, näiden ero...
THERESE. Ah Knut! (syleily).
KANNEL. Ah Therese! (syrjään). Herra Jumala!
THERESE. Siis vihdoinkin minä sain sinut. Knut, sinä olet minun.
(Syleilee ja suutelee). Minun, minun.
KANNEL. Sinun, sinun. -- Joku tulee.
THERESE. Niin, älkäämme sanoko tästä muille vielä. Me yllätämme
heidät huomenna.
KANNEL. Niin, huomenna.
THERESE. Sinähän rakastat minua.
KANNEL. Kauheasti, ah! (Syrjään). Herra Jumala!
THERESE. Ei sanaakaan Adelaidelle. Minä menen nyt pois, ettei
hän epäilisi. Minä tulen kohta. Kah Knut, Knut! (Syleily. Therese
menee).
KANNEL. Oo, oooh, oooh! (Heittäytyy istumaan).