Vahtimestari tulee ja katselee.
KANNEL. Mitä te katselette?
VAHTIM. Ei täällä ole näkynyt erästä frouvaa. (Kuuntelee ovella,
Helenius ei hiiskahda).
POROMÄKI. E-ei jumalan kiitos.
VAHTIM. Tässä olis muuten lasku.
KANNEL. Se maksetaan sitte. (Aikoo mennä Poromäen kanssa).
VAHTIM. Niin, te itte.
KANNEL. Sen saatte huomenna.
VAHTIM. Ehei, nyt pitää saada. Tässä on edellisten päivien yhdessä.
(Antaa pitkän laskun).
KANNEL. No anna tänne. (Katsoo). Jaha. (Ottaa lompakkonsa ja alkaa
ottaa esille rahoja). Minä vähä katson onko se oikein. (Tarkastaa).
VAHTIM. (katsellen Poromäkeä). Punanen tukka ollut.
POROMÄKI. Eikö kaikki ole maksettu,
VAHTIM. Hah?
POROMÄKI. Halkoja.
VAHTIM. Minä olen hiukan huono kuuloinen. (Tarkastaa Poromäkeä).
POROMÄKI. Teillä on vika korvissa.
VAHTIM. Niin, aivan niin, vika on korvissa,
POROMÄKI. Sillä jos se olisi silmissä, niin se ei haittaisi kuuloa.
Mutta mitä peijakasta te oikeastaan minuun mulkoilette?!
VAHTIM. Ke... osaako herra engelskaa?
POROMÄKI. Se on tietty se.
VAHTIM. Jaa että herra osaa.
POROMÄKI. Ooja, kyllä vaan.
VAHTIM. (itsekseen). Muuten sama mies, mutta osaa enkelskaa...
KANNEL (kääntää vahtimestaria hartioista ympäri). Kas tässä.
(Maksaa). Ja nyt (työntää ulos, kuuntelee ja katselee). Herrat
taitavat nukkua tuolla huoneissa, Jätetään heidät naisille. Ja
nyt Iisakki, nyt mennään. Me olemme jo viipyneet liian... (Kuuluu
Theresen ääni ja vahtim). Ai perhana. So, sukkelaan. Tässä on
pintelit. (Pintein putoavat pari kertaa kiireessä ja Poromäki putoaa
niitä nostellessaan). No, pian nyt hemmetissä. (Therese tulee). Tuolin
taakse, sitte huoneeseen.