HELENIUS (sisällä). Halloo vahtimestari, mitä piruja tämä on,
avatkaa, tämä on sikamaista, minä nyljen teidät, no, pian ovi auki,
taikka minä potkasen...
KANNEL (ja POROMÄKI). Mitä hittoja?!
HELENIUS. Vahtimestari, minä sanon vielä viimeisen kerran...
(Kolkuttaa).
POROMÄKI. Helenius on pantu kiinni. (Sisältä kuuluu Elpyvän kuorsaus).
KANNEL. Juopumuksesta. Annetaan hänen olla siellä vaan.
HELENIUS. Avatkaa, taikka... (Potkii ovea. Elpyvä kuorsaa).
POROMÄKI. Toinen kuorsaa ja toinen on hereillä.
KANNEL. Kuule, mitä minä nyt sanon. Sinä menet huoneeseesi suoraa
päätä täältä ja otat nämä minun siteeni mukaasi ja sidot ne sääriesi
ympärille ja menet vuoteeseesi monen peiton alle. Sinun rouvasi
tietää että sinä olet täällä ja on parasta olla niin sairas kuin
suinkin. Täällä hän ei saa nähdä sinua, sillä hän voisi pian luulla,
että sinä olet hiukan maistanut. Minä aion näyttäytyä heille ja
valehdella kuin almanakka. Muu ei auta.
POROMÄKI. Ei. Kaikki käy hyvin. Mutta, minä en kohta enää nää käydä.
(Helenius on koko ajan kolkuttanut ja sitten tyyntynyt, potkaisten
vaan silloin tällöin).