Josefiina ja neidit ovesta vasemmalla.
JOSEFIINA (kovalla äänellä, vihastuneena). Ei täälläkään ole ketään.
ADELAIDE. Mutta heidänhän piti odottaa meitä täällä!
THERESE. He tulevat kyllä vielä. Me olemme tulleet hiukan aikaisemmin
kuin oli puhe. (Ovi avautuu. Elpyvä katsoo. Pää heti takaisin).
JOSEFIINA (vihaisena). Iisakki ei aavista, että minä olen täällä.
ADELAIDE. Ja herra Kannel ei liioin tiedä mitään. Ah, mikä iloinen
yllätys hänelle! (Helenius katsoo ja katoo.)
THERESE. Mitä sen nyt tarvitsee olla niin iloinen!
JOSEFIINA. Ompa se hauskaa taas saada tavata minun rakasta miestäni.
(Poromäki katsoo ja katoo. Kannel samaan aikaan ilmestyy, lyö
ihmeissään kätensä yhteen ja katoo).
THERESE (katsellen pöytää). Täällä on ollut joku seura, koska tässä
on viinilaseja.
ADELAIDE. Ja pöydälle on kaadettu viiniä.
JOSEFIINA. Täällä on rikkilyötyjä laseja.
ADELAIDE. Hirveän raakaa elämää; (Josefiina menee koettamaan
sivuhuoneiden ovia, Toinen aukenee, mutta toinen ei).
JOSEFIINA. Minä menen nyt puistoon. Täällä ei ole ketään.
ADELAIDE. Ah puistoon! Siellä on niin runollista. Siellä me tapaamme
hänet.
THERESE (matkien). Siellä me tapaamme hänet!
ADELAIDE. Sinä olet raaka! (Menee kiivaasti ulos. Josefiina myös
ovesta taustalla).