VAHTIMESTARI (Tulee vasemmalta ja alkaa korjata laseja pöydältä).
THERESE. Se oli hyvä, että minä tapasin teidät. (Vahtimestari ei
kuule, häärii vaan selin Thereseen). Onko vahtimestari nähnyt täällä
erästä nuorta herraa, jolla on vaaleat viikset ja kellertävä tukka?
VAHTIM. (Kääntyy ja huomaa Theresen). Mitä pitäs olla?
THERESE. Onko vahtimestari nähnyt erästä nuorta miestä, jolla on
vaaleat viikset?
VAHTIM. Kuinka frouva sanoi? Nuorta verta?
THERESE. Oletteko kuuro?!
VAHTIM. Häh?
THERESE (on onneton. Pontevasti vahtimestarin korvaan). Nuori mies,
vaaleat viikset, kellertävä tukka! Oletteko nähnyt?
VAHTIM. E-en ole nnnnähnyt. (Horjahtaa ja hikkaa).
THERESE. Jos te näette, niin tulkaa minulle sanomaan! Hän on minun
veljeni.
VAHTIM. Ky-kyllä minä. -- Veljenne, Hi, hi, hi.
THERESE. Mitä te nauratte?
VAHTIM. I-ilman vaan, e-en mi-minä mitään...
THERESE. Minä olen puistossa. Tulkaa sinne, jos tapaatte hänet.
(Antaa juomarahaa). Pankaa mieleenne: vaaleat viikset, kellertävä
tukka.
VAHTIM. Kyllä minä. Vaaleat viikset ja kellastunu...
THERESE. Kellertävä...
VAHTIM. Kellertävä, aivan niin... minä tuon hänet prikalla neidin
eteen. (Therese menee).