ELPYVÄ (ilmestyy ovelle). Hyvää päivää, hyvät herrat! (Helenius
ilmestyy).
HELENIUS. No päivää taas, mitä kuuluu? (Elpyvälle). Molemmat hyvällä
alulla. Kun vaan saisi pysymään.
POROMÄKI. (laulaa). Sua tee-ee-erveh-diiin...
KANNEL. Te olette täällä jo?
HELENIUS. Kuten näette.
KANNEL. Kaikki?
HELENIUS. E-hei! Me kaksi vaan. Me lähdimme hiukan ennemmin.
KANNEL. Ja muut tulevat huomenna.
HELENIUS. Vasta ylihuomenna sanoivat tulevansa. Ehkä ennenkin, eihän
niistä naisista tiedä.
ELPYVÄ. Niin, eihän niistä tiedä.
POROMÄKI (Elpyvälle). Kuin kukka kuolee, haihtuu pois, niinkuin ei
ikänäns elänytkään hään ois, niin myös mä elänyt oon pois... jos vois.
KANNEL. Niin että sois. No, eläköön nyt taas. (Juovat).
HELENIUS (Elpyvällä). Hyvin käy. (Ääneen). Herrat ovat hyvällä
tuulella.
POROMÄKI. Eli hyvässä tuulessa. Nyt juodaan tuliaista. (Täyttää
laseja ja kohottaa omansa). Hyvät herrat (kaikki ottavat lasinsa).
Terve tuloa! Maanviljelys on jalo viljelys. Ja maanviljelijä on
parhain ihminen maailmassa, oli hän sitten nainut tai naimaton. Sillä
hän viljelee maata...
KANNEL. Eläköön maa! Pohjaan, hyvät herrat, pohjaan! (Juovat). Oikein
hauskaa, että tekin, hyvät herrat, tulitte tänne. Meidän täytyy nyt
juoda vähän parempaa. (Menee sivuhuoneeseen),
POROMÄKI (alkaa olla hyvin päissään). Onko Josefiina kovin itkenyt
minua?
HELENIUS. Rouvallanne on ollut suuri kiire päästä tänne teidän
luoksenne.
ELPYVÄ. Hoitamaan teitä, vaalimaan sairasta.
POROMÄKI. No se sairaus alkaa jo jumalan kiitos antaa perää...
KANNEL (samppanjapullo ja laseja tarjottimella). Hyvät kerrat. Kukin
ottakoon lasinsa. Minä täytän ne. Maljamme!
ELPYVÄ (hiukan päissään). Hyvät herrat! Rakkauden jumalatar Venus
syntyi vaahdosta. Se vaahto oli samaa vaahtoa, kuin tämä. Tästä
vaahdosta syntyy myös rakkaus, lempi. Eläköön rakkaus!
POROMÄKI. Ja Josefiina. (Kaikki juovat).
KANNEL. Se oli lyhyt, mutta kaunis.
POROMÄKI. Josefiinako?
KANNEL. Ei kun runoilijan puhe.
POROMÄKI. Eläköön runoilija!
KAIKKI. Eläköön! (Juovat).
ELPYVÄ. Minä kiitän teitä tunnustuksestanne, hyvät herrat. Minä olen
sitä vielä vastaiseksi saanut niin vähän, ja minä olen sille heikko,
niinkuin kaikki ihmiset. Minä juon teidän maljanne!
HELENIUS. Pohjaan, pohjaan, (Juovat).
POROMÄKI (aivan päissään). Mi-minä hu-oomaan, että te o-lette ko-oko
miehiä, te mo-olemmat. Mi-minä o-olen pitänyt teitä a-akkoina...
KANNEL. Minä yhdyn edelliseen anteeksipyytävään tunnustukseen. Nyt
minäkin kunnioitan teitä.
HELENIUS (syrjään Elpyvälle). Kohta he ovat täällä.
ELPYVÄ. Minä annan heille palttua. (Kanteleelle). Herra Kannel,
sallitteko, että minä sanon teille pari sanaa.
KANNEL. Vaikka viisi. (Elpyvä vie Kanteleen syrjään. Helenius täyttää
laseja. Poromäki puoleksi torkkuu).
ELPYVÄ. Minä tahtoisin puhua eräästä asiasta... se koskee teitä...
KANNEL. Minua!
ELPYVÄ. Niin ja... ja... ja neitejä.
KANNEL. Aha!
ELPYVÄ. Niin... ja... ja minua.
KANNEL. Minä olen hyvin utelias.
ELPYVÄ. Onko teidän välillänne, teidän ja neitien, suhteita?
KANNEL. Ei mitään.
ELPYVÄ. Eikö?
KANNEL. Minä olen lähtenyt heitä karkuun.
ELPYVÄ. Minä kiitän teitä. Maljanne!
KANNEL. Minä annan heille palttua.
ELPYVÄ. Te olette hyvä mies. (Puristaa kättä).
KANNEL. Miksi te oikeastaan minua niin kiitätte?
ELPYVÄ. Niin nähkääs, minä tuota... niin...
KANNEL. Aha, te tuota niin... minä ymmärrän.
ELPYYÄ. Te ymmärrätte minun sydämeni haaveellisimman sisimmän.
KANNEL. Kyllä minä... no, onneksi olkoon.
ELPYVÄ. Te olette suuri mies, ihminen, oikein tosi-ihminen. (Puristaa
kättä. Poromäki on saanut pienen suonenvedon sääreensä). Se on niin
hauskaa kun ihmiset ymmärtävät toisensa. (Alkaa laulaa). Helmi
kaunis, loistavainen, syyydämeessä leeeempi ooon...
POROMÄKI (kieli kankeana). Niinkuin timantti vaan. Nyt pojat mennään
tuonne huoneeseen hiukan maistamaan samppanjaa. Minä menen ensiksi,
joka olen täys kapteeni. Te, jotka olette tavallisia kersanttia,
tulette jälessä. (Laulaa). Eespäin, pojat urhoolliset... (Menee
sivuhuoneeseen Kanteleen kanssa).
ELPYVÄ. Ta ralla ralla ralla ralla ralla ralla ralla ralla
ralll-lall...
HELENIUS (Elpyvälle). Älä u-unohda, mistä on kysymys.
ELPYVÄ. Lemmestä vaan! Minä muistan. Adelaide!
HELENIUS. Asiat ovat nyt hy-hyvin. He joutuvat huonoon va-valoon.
ELPYVÄ. Lempi, lempi! Sydän paisuu, kohti taivasta ja maata sinä
kohotat.
HELENIUS. Hetken päästä he o-ovat täällä. Ja meidän pi-itää olla
aivan moitteettomia.
ELPYVÄ. Niin! Me juomme heidän maljansa. Me kuiskaamme heille korvaan
runon.
KANNEL (ovessa). Lausukaa se meidän korvaamme ensin.
ELPYVÄ. Ja siksi toiseksi, me olemme erehtyneet. Herra Kannel on
kunnon mies. Hän ei ole syyllinen.
KANNEL. Vaan syytön. So, sisään nyt vaan. Posessionaatti nukkuu
muuten. (Työntää heidät sisään). Minä menen tilaamaan uutta.
(Helenius ja Elpyvä menevät sisään. Kannel ylös ovesta taustalla).