MYRSKY JA KOTIVÄKI.

On taivas pilvessä ja sataa --

Sen mummo eilen jo ennusti,

Kun selkää särki ja kolotti --

Nyt lieden luona puuropataa

Hän hoitaa -- mieli maassa mataa.

Sit' aavisti myös vanha vaari,

Kun kiljui nuorille "joutua"

Ja riiheen riennätti viljoja.

Nyt käyränä kuin sillan kaari

Hän ulkotöissä ui kun saari.

Kun tahtoo, niin ei ilma haittaa.

Mut Ulla Riepu se rentona

On sairasvuoteella hentona;

Pien' Anni pöytään puuron laittaa

Ja Ullakin syö, koska maittaa.

Vaan vasta nainut nuori pari

On tuskin huomannut sadesään:

Se kahden hyöri kuin leikillään.

Kun tunne lämmin, tahto vari

Loi liiton -- väistyi vastakari.

Mut Antti, vanha poika kurja.

Hän, irti päästäen julman kyyn,

Nyt lykkää naisille kaiken syyn

Siit', ett' on maailma näin nurja

Ja myrsky täällä riehuu hurja.

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 392 / 453 题