"Kylmä kuin kristillinen rakkaus."
_Suomalainen puheenparsi_.
"On nähty, kuinka Jumala
Hänt' ankarasti tuomii,
Kuristaa taudin kourilla
Ja nälkävitsoin suomii.
Pois hältä otti omaiset
Ja ajalliset hellyydet.
Nyt Herran vihan virrassa
Hän uipi -- ken vois auttaa?
Ken hälle tohtii tarjota
Nyt pelastuksen lauttaa?
Kun tuon on tehnyt sallimus,
On turha tässä vastustus!"
Niin lausuu hurskas Palturi
Ja silmää ruotulaista.
"Tuo uskoton", hän jatkavi,
"Ei koske uskovaista."
Vaan lapset raahaa raihnaisen
Pois synkän pirtin soppehen.
Sen jälkeen hurskas linnassaan
Niin menestyy kuin aina.
Hän kirkon miesnä siunataan
Ja murhe hänt' ei paina.
Vaan seurakunnan parhaimmat
Hänt' ihannellen huomaavat.
Mut verta itkee ruotilas
Ja sydämess' on kanne.
"Oi, Herra, onko lapsias
Nuo nurjat vainoojamme?"
Mut kirkonmies on rauhassaan --
On Herra hänen puolellaan.