Hän kotiin saapui, sotamies,
Ja haavoitettuna.
Ja sodan kauhuja hän ties, --
Ties paljon kertoa.
Hän kertoi, kuinka luokoa
Löi sodan viikatteet
Ja urhot vuoti hurmetta
Kuin viinin rypäleet.
Ja joukot kuinka talloivat
Maan viljapeltoja
Ja kansat lyötiin -- kaupungit
On maassa tuhkana.
Siell' äidit, lapset parkuivat
Ja saastui puhtaus.
Mut urhon maine maalle jäi --
Niin päättyi kertomus.
Sen kansa kuuli kauhuissaan,
Jäi vaimot voihkaamaan:
"Oi, milloin vaipuu vainoojat
Ja vimma sammuukaan!"
Taas sotamies hän jatkaa: "Ei!
Oi, kiitos Jumalan!
Me voitimme, muut surma vei,
Maa kärsi vierahan!
Ja keskellenne hoiti mun
Naiskätten laupeus.
Siis, ystävät, nyt riemuhun,
Pois voiton vaikerrus!"
Niin kansa kiihtyi intoihin,
Pois läksi järkevyys.
Toi riemu maljat seurahan,
Vaan väistyi ihmisyys.