KUIN IHMINEN.

Oi impeni, pikku tekopyhä,

Mun suuteloitani vastaan yhä

Sotia käyt

Ja siltä näyt

Kuin rakkautta et tuntiskaan.

Minä rakastan ja ryöstän vaan.

Elämä rakkaudeton

On ruumis kylmä, sieluton,

Keväätön kesä vain se on.

Ja rakkaus suuteloitta se

Ei tunnu ihmislemmelle:

Se on kuin kiitos sanaton,

Kuin tunne laiha, teoton,

Kuin ajateltu sävel vaan,

Kuin runo vailla muotoaan.

En ole tolstoisti, en,

Vaan rakastan kuin ihminen.

Tok' ilman rakkautta suukko

On varkaus, on murhapuukko.

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 171 / 453 题