KAHLEETON RAKKAUS.

Jo rakastaa, jo rakastaa,

Jo rakastaa hän mua!

Hän mun jo sallii valloittaa

Satakin suutelua.

Min' iloitsen ja riemuitsen

Kuin hurja hurmatusti.

Hänt' etsin, seuraan, ihailen

Kuin haltijaansa Musti.

Niin kestää onnenhurmaus --

On vähält' etten lennä;

On mulla harras aikomus

Avioliittoon mennä.

"No, vaihdammeko sormukset

Ja kiiruhdamme häitä?" --

Mut impeni: "Pois kahlehet!

Elä toiste haasta näitä!"

Me rakastamme muuten siis,

Naisvapautta suosin!

Ja vanhoist' avioista viis,

Alamme uuden kuosin.

Hän rakastaa, hän rakastaa,

Molemmat rakastamme!

Oi ihanata maailmaa,

Vapauden maailmaamme!

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 170 / 453 题