PULASSA.

Minä peljäten

Ja vapisten

Lähenin hänen huonettansa --

"Hän avanneeko oveansa" --

Hän avasi,

Oi onneni!

Mut pelon, toivon vaihemailla

Nyt varmuutta viel' olen vailla.

Taas peljäten

Ja vapisten

Yritän tehdä tunnustusta --

Maailma silmissäni musta.

"Oi, impeni,

Sun kutrisi

On minun musta maailmani --

Jo tunnen siihen hukkuvani."

Minä soperran:

"Sua rakastan."

Mut turhaan toivon vastausta --

Oi, pelastusta! pelastusta!

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 169 / 453 题