KÄY KANSSANI!

Jätä, kultani, taattosi rikkaus,

Käy kanssani, lähdemme pois:

Kaikk' aarteet korvaisi rakkaus,

Se onnen ja nautinnon tois.

Käy kanssani, lähdemme loitollen,

Salon sointuvan siimekseen,

Siell' lauluja kuullen ja laulaen

Sulot nautimme hiljalleen.

Himon kiihkeän, hempeän, hennokkaan

Salon raittius raikastaa

Ja voimaksi vaihtaa, -- tarmollaan

Käsi kirvestä heiluttaa.

Jätä, kultani, kaupunki kiihkoineen,

Sun sylihini tempaisen,

Vien kanssani kansan sydämeen,

Sen rientojen rinnoillen.

Siell' into ja rohkeus siivet saa

Ja sielumme kirkkauden,

Ihanuuksille mielemme aukeaa --

Se on ansio rakkauden.

Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 · 第 168 / 453 题