_Margrete_. Olen minä sitäkin ajatellut. Sitten minä tahtoisin mennä
hänen kanssansa naimisiin saadakseni hoitaa häntä.
_Eeva_. Jos hän väsyisi odotukseen ja menisi toisen kanssa naimisiin?
_Margrete_ (kiihkeästi). Se on mahdotonta! Luuletteko että hän
saattaisi sen tehdä?
_Eeva_. En minä moittisi häntä siitä, jos hän tapaisi hyvän tytön, joka
tahtoisi antaa hänelle enemmänkin, kuin vain ystävyyttä.
_Margrete_. Mutta minä en koskaan voisi tehdä niin. Eikö hän olisi
uskoton, jos hän niin tekisi?
_Eeva_. Onko veli uskoton sisarelleen ottaessaan itselleen vaimon?
Ettehän te millään tavoin olisi toistenne tiellä.
_Margrete_ (käsi otsalla). Minusta sittenkin tuntuu... mutta kenties...
(keskeyttäen.) Kiitoksia, hyvä rouva siitä että te puhutte minulle
sillä lailla. Minä olen aina kaivannut sellaista ihmistä, kuin te
olette (tarttuu Eevan käteen.)
_Eeva_ (pitäen Margreten kättä omassaan). Toisten puhumme enemmän
samasta asiasta.
_Margrete_. Oi, kuinka hyvä te olette, mutta minä olen paha, sen minä
tiedän itsekin; minä olen epäluuloinen.
_Eeva_ (pitää edelleen Margretea kädestä). Teidän sydämmenne on ollut
sairas, mutta se pian paranee. Olkaamme ystäviä, Margrete.
(Suutelee häntä ja menee puutarhaan.)
_Margrete_. Hän on minun ystäväni, sen minä tunnen. -- Kunpa Knudsen
nyt olisi täällä! Mutta parasta lie kumminkin, että saan aikaa miettiä.
(Menee.)
Lyngören ravintolan puutarha. Taustalla näkyy ravintola, jonka ovi on
auki puutarhaan. Sivulla aita, jonka ylitse näkyy jyllantilainen
maisema. Näyttämön etualalla pöytä sekä istuimia.
Kolmas kohtaus.
Ravintolasta kuuluu "eläköön"-huutoja. Rönnow astuu ulos kynä, paperi
ja mustepullo kädessä, Hatting perässä.
_Rönnow_ (asettaa kirjoitusneuvot pöydälle). Onpa virkistävää taas
päästä raittiiseen ilmaan. Siellä sisällä oli hirmuisen kuuma.
(Kirjoittaa.)
_Hatting_. Hiukan helteinen on se tie, joka valtiopäiville vie. -- Joko
nyt konttoorityössä?
_Rönnow_. Minä kirjoitan vain muutaman sanan. Holm, Ylikartanon isäntä,
on kutsunut minua yöksi heille. Hän lupaa huomenna lähteä minun
kanssani kylälle ajelemaan ja saattaa minut muutamien varakkaiden
valitsijain tuttavuuteen. Sitä tarjousta ei minun mielestäni sovi
hylätä.
_Hatting_. Ei millään muotoa. Me tarvitsemme kaiken avun, mikä suinkin
on saatavissa.
_Rönnow_ (yhä kirjoittaen). Minä vaan kirjoitan vaimolleni, etten saavu
yöksi kotiin. Nyt minun täytyy saada joku, joka toimittaa kirjeen
perille.
_Hatting_. Minä otan sen mukaani, mehän ajamme aivan teidän sivuitse.
-- Niin, menkää toki Holmin luoksi. Meidän täytyy toimia tavallista
tarmokkaammin, jos mielimme saada voiton.
_Rönnow_. Sen uskon... Nyt minä ryntään kuolemaa halveksien taisteluun
enkä säästä iskuja.
_Hatting_. Se on oikein. Minusta kuitenkin tuntui, kuin te tänäin
olisitte pidelleet hieman pahasti Knudsen parkaa. -- Kunpa se teidän
rouvanne vaan ei vastustaisi meitä!
_Rönnow_. Mitä joutavia! Ei hän ymmärrä sellaisia asioita. Ja eihän
hänellä ole äänivaltaakaan.
_Hatting_. Kyllä hänellä on "äänivalta", sen minä takaan. Onpa kumma,
kuinka hän tänä lyhyenä aikana on onnistunut saamaan kaikki
paikkakuntalaiset ihailijoikseen. Kaikki puhuvat hänestä.
_Rönnow_. Hänellä on jalo sydän ja hän ottaa osaa toisten suruihin. Sen
ihmiset pian huomaavat.
_Hatting_. Niin, teillä on erinomainen vaimo. Mutta siksipä olisikin
perin onnetonta, jos ihmiset saisivat tietää, ettei hän tässä asiassa
ole teidän puolellanne.
_Rönnow_. Vaimoni on kyllä minun puolellani, siitä ei epäilystä. Mutta
hän on saanut päähänsä, että minun...
_Hatting_. Pitäisi kaivaa leiviskänne maahan -- niin, tietysti. Hän
tarkoittaa tietysti erinomaisen hyvää. Mutta oletteko varma siitä,
ettei hän, pitäessään huolta miehestään, katsoisi velvollisuudekseen
vastustaa teidän vaalianne?
_Rönnow_ (hitaasti). Sitä en usko.
_Hatting_. Entä jos hän pitää kutsumuksenaan auttaa teitä oikealle
tielle ja luulee teidän nyt kulkevan perikatoanne kohden?
_Rönnow_. Niin hullusti ei toki liene.
_Hatting_. Hm! Ette sentään taida olla asiasta aivan varma.
_Rönnow_. Minun täytyy myöntää, että vaimoni ei hevillä luovu siitä,
mitä hän pitää oikeana, ja että hänellä on tarmoa.
_Hatting_. Siinäpä se! Pian te saatte huomata, että teidän rouvallanne
on "äänivalta" tässä asiassa.
_Rönnow_. Jospa niin olisikin, olisihan se tavallansa paikallaan, koska
asia koskee hänen miestänsä.
_Hatting_. Eikö siis enää saisi olla mitään asiaa, jossa miehellä on
yksinvalta?
_Rönnow_. Tietysti! Ilmestyyhän siinäkin miehen yksinvalta, että minä
asetun vaaliehdokkaaksi, vaikka vaimoni vastustaa.
_Hatting_. Mutta jos hän saa aikaan sen, että teitä ei valita,
silloinhan hän vallitsee?
_Rönnow_. Te tarkoitatte siis että vaimollani ei pitäisi olla oikeutta
sekaantua tähän asiaan eikä edes lausua siitä mielipidettään.
Yhdessähän miehen ja vaimon tulee päättää kaikki asiat?
_Hatting_. Kaikki asiatko? Eipä niinkään, herra Rönnow. Kuinka te
menettelette kotitoimissa? Määräättekö te vaimonne kanssa pesupäivät?
Sekaannutteko te leipomapuuhiin ja ompeluasioihin?... on siis yksi ala,
jossa vaimonne on yksinvaltias.
_Rönnow:_ On tietysti.
_Hatting_. Kuulkaa, teillä on erinomainen vaimo, mutta te olette
tehneet hänelle vääryyttä.
_Rönnow_, Kuinka niin?
_Hatting_. Jos kerran vaimon on velvollisuus auttaa miestään, niin
tulee myöskin miehen auttaa vaimoaan. Mutta eikö mies tee väärin, jos
hän ei auta vaimoaan käsittämään, kuinka kauas hänen toimialansa
ulottuu, mikä on hänen valtansa raja?
_Rönnow_. Niin, mikä on hänen valtansa raja?
_Hatting_. Miehen tahto.
_Rönnow_. Niin, jos mies on oikeassa.
_Hatting_. Miehen vallalla on tietysti myöskin rajansa. Sen on
asettanut laki.
_Rönnow_. Laki -- niin
Neljäs kohtaus.
Tokslund (ravintolasta). Edelliset.
_Tokslund_. Hyvää päivää, herra Rönnow!
_Rönnow_. Tokslund, tekö täällä? Oletteko ollut kokouksessa?
_Tokslund_. Olen. Onhan sitä velvollinen olemaan asioissa mukana.
_Rönnow_. Te olette varmaan keskustellut miesten kanssa. Kumpaiselleko
taholle mielet kääntyvät? Onko paljon väkeä meidän puolellamme?
_Tokslund_. Meidänkö puolellamme? Teidänkö ja minun puolellani?
_Rönnow_. Niin.
_Tokslund_. Kaikki ovat meidän puolellamme.
_Rönnow_. Niinkö sanotte?
_Tokslund_. Se on selvää. Ne, jotka eivät ole teidän puolellanne, ovat
minun puolellani, ja ne, jotka eivät ole minun puolellani, ovat teidän
puolellanne.
_Hatting_. Kuulkaa, mies, ettekö te aijo äänestää herra Rönnowia?
_Tokslund_, En.
_Hatting_. Miksi ette?
_Rönnow_. Jokainen äänestäköön vakaumuksensa mukaan.
_Tokslund_. Oikein sanottu, herra Rönnow! Minä sanoin jo rouvallekin,
että minulla on suuri luottamus herra Rönnowiin, oikein suuri
luottamus, mutta Knudseniin minä luotan valtiollisissa asioissa.
_Hatting_. Vai niin?
_Tokslund_. Knudsenin minä olen tuntenut kauan, ja minä olin niiden
etupäässä, jotka pyysivät häntä asettumaan ehdokkaaksi. Pyyntökirja
lähettiin hänelle aikoja ennen, kuin herra Rönnow ajatteli koko
asiaakaan.
_Rönnow_. Teidän ei suinkaan tarvitse puolustaa itseänne.
_Tokslund_. Ei suinkaan. Sitä samaa rouvakin sanoi. Menkää vaan
Rönnowiin luo -- sanoi hän -- ja sanokaa hänelle suoraan, että niin on
asia. Niin hän sanoi. Rouva on meidän puolellamme.
_Hatting_. Teidänkö puolellanne?
_Tokslund_. Niin, sen hän itse sanoi. Hän tahtoisi saada Knudsenin
valtiopäiville.
_Hatting_, Sehän on luonnollista. Hän ei tahtoisi päästää miestään
talveksi pois kotoa.
_Tokslund_. Luuletteko, että se on syynä?
_Hatting_. Tietysti! Luuletteko, että hän pitää Knudsenia parempana
kuin omaa miestään?
_Tokslund_. Ei, sitä ei suinkaan tee rouva Rönnowin tapainen vaimo. Sen
minä ymmärrän. Mutta, herra Rönnow, te ymmärrätte myöskin minua. Ja jos
teillä olisi halua tulla kunnallislautakuntaan -- -- --
_Rönnow_. Ei, kiitoksia!
_Tokslund_. Niin silloin te saisitte minun ääneni, siihen saatte
luottaa, ja minulla on jonkun verran vaikutusvaltaa tämän kunnan
asioissa, vaikka minä itse sen sanon. Mutta te kai tahdotte mieluummin
tulla valtiopäivämieheksi?
_Rönnow_. Niin tahdon. Noista muista tehtävistä pysyn mieluummin
erossa.
_Tokslund_. Mutta te ette ajan pitkään saa pysyä niistä erossa. Sillä
me olemme kaikki sitä mieltä, että herra Rönnow on kelpo mies ja hän on
koulunkäynyt.
_Rönnow_. On niitä muitakin "kelpo miehiä" ja "koulunkäyneitä."
_Tokslund_. On kyllä, mutta he tahtovat myöskin olla vapaat. -- Niin,
nyt minun täytyy lähteä kotiin. Hyvästi, herra Rönnow! Hyvästi, herra
varatuomari!
(Menee.)
Viides kohtaus.
Rönnow. Hatting.
_Hatting_. Se oli paha juttu.
_Rönnow_. No, yksi ääni siellä tahi täällä vähät siitä!
_Hatting_. Siinä meni monta ääntä.
_Rönnow_. Eikö mitä! Tokslund on hauska mies, mutta hänen
valtiollisesta vaikutuksestaan minulla ei ole ylen suuria ajatuksia.
_Hatting_. Siinä te erehdytte. Sellainen mies on omansa keräämään ääniä
maakylissä. Hän lukee ahkeraan sanomalehtiä eikä tosin tee sydäntään
ryöväritten luolaksi, mutta pieksee kieltään joka talossa, ja nämä
maanmoukat ymmärtävät häntä paljoa paremmin kuin meitä. Huomenna tietää
jo koko pitäjä, että teidän vaimonne ei soisi teidän tulevan
valtiopäiville. Ehkäpä tämän tiedon vahingollinen vaikutus hiukan
vähenee, jos Tokslund samalla selittäisi syyksi sen, että rouvanne ei
tahtoisi päästää teitä pois kotoa, sillä sitä talonpojat ymmärtävät.
_Rönnow_. Mutta se ei ole tässä vaikuttava syy.
_Hatting_. Onpa niinkin. Se vaikuttaa enemmän kuin te uskotte, ja
enemmän kuin vaimonne itse luuleekaan. Naiset arvostelevat aina asioita
itsensä kannalta.
_Rönnow_. Mutta Eeva ei ole itsekäs. En tunne ihmistä, joka olisi niin
alttiiksiantava, kuin hän.
_Hatting_. Kyllä hän osaa antaa alttiiksi itsensä, sitä en epäile.
Mutta osaako hän arvostella asioita objektiivisesti, unohtaa henkilön
asian vuoksi? Ei, sitä eivät naiset koskaan opi. Senpä vuoksi nainen
auttamattomasti joutuu harhatielle sekaantuessaan politiikkaan. Mutta
siitä ei häneen sovi suuttua, se olisi armotonta. Miehen on syy, jos
näin pahasti käypi.
_Rönnow_. Luuletteko, että se seikka vahingoittaa minun vaaliani.
_Hatting_. Minä tiedän, että se vahingoittaa. Pian sen itsekin
huomaatte. Jos tahdotte tietää minun mielipiteeni, niin lausun teille,
että parasta olisi meidän pistää pillit pussiin ja lähteä kotiin
nukkumaan, sillä kaikki meidän työmme tulokset haihtuvat kuin tuhka
tuuleen, ellette ajoissa ehkäise vaimonne vaikutusta. -- Mutta vaikkapa
se kumma tapahtuisikin, että te joutuisitte valtiopäiville -- jota minä
en usko --, niin luuletteko te siellä toimivanne vapaasti? Älkääpä
mitä? Teidän rouvanne valvoo teidän tekojanne yötä ja päivää -- -- hän
lukee sanomalehtiä.
_Rönnow_. Sehän on luonnollista.
_Hatting_. Hänen silmänsä vartioivat teitä. Joka kerta, kuin te
lausutte sanankin, joka kerta, kuin te otatte osaa äänestykseen, joka
kerta kuin teidän nimenne mainitaan, on hän valveilla. Hän ei käsitä,
mitä yhteiskunnan etu vaatii, hän vaan katsoo, vastaatteko te
ihannetta, pysyttekö te puhtaana enkelinä valtiopäivärosvojen joukossa.
Ja kun te sitten käytte kotona, niin silloin on syntiluettelo valmis,
silloin saatte vastata pahoista teoistanne.
_Rönnow_. Kylläpä te luulette tuntevanne kaikki naiset.
_Hatting_. En kaikkia, ainoastaan ne, joiden luonteet eivät ole
monimutkaisempaa tekoa kuin teidän vaimonne ja minun vaimoni. Teidän
vaimonne on kaikkein parasta laatua, siitä ei puhettakaan. Minun Lilini
ei ole ensiluokan vaimoja, mutta hän kelpaa kyllä minulle.
_Rönnow_. Mikä on ensi luokan vaimojen tunnusmerkki?
_Hatting_. Heidän _äidillisyytensä_ -- se on naisten erikoislahja.
Mutta ellei ensiluokan vaimoa pysytetä rajain sisällä, niin hän tahtoo
olla äitinä miehelleenkin, ja se ei sovi.
_Rönnow_. Sille ei voi mitään.
_Hatting_. Voipi kyllä. Asettakaa _raja_ hänen tahdolleen! Sanokaa:
"minä tahdon."
_Rönnow_. Sen olen tehnytkin. Minä tahdon tulla valtiopäivämieheksi.
_Hatting_. Mutta te ette vielä ole _päässeet_ siksi. Hänellä on oikeus
toivoa -- ja vaikuttaa.
_Rönnow_. Mutta jos minä kumminkin joudun valtiopäiville?
_Hatting_. Siitä ei apua. Hän valvoo teidän tekojanne. Toimittakaa
hänelle muuta ajattelemista.
_Rönnow_. Se on helpommin sanottu, kuin tehty.
_Hatting_, Helposti se on tehtykin. Te muistatte, että
päivällispöydässä tänäin puhuttiin teidän pikku pojastanne. Teidän
vaimonne ei tahtoisi lähettää häntä kouluun, ei ainakaan vielä, mutta
te muistaakseni puolustitte kouluun panoa.
_Rönnow_. Niin, ne opettajat, joita minä puhuttelin joku päivä sitten,
pitivät kouluun panoa pojalle edullisempana. Ja minä luotan
asiantuntijain arvosteluun.
_Hatting_. Tietysti! Keneenkäs muihin luottaisimme? Mitä varhaisemmin
poika joutuu vieraan komentoon, sitä parempi! Mutta rouvanne ei
hennoisi luopua hänestä.
_Rönnow_. Luuletteko että se on syynä vaimoni mielipiteeseen?
_Hatting_. Kuinkas muuten, sillä onhan hän nainen!
_Rönnow_. En minäkään mielelläni lähettäisi Haraldia kotoa, mutta se
täytynee kuitenkin tehdä. Minun täytyy keskustella asiasta Eevan
kanssa.
_Hatting_. Sillä keinoin siitä ei lähde mitään.
_Rönnow_. Niinkö luulette?
_Hatting_. Sen te itsekin ymmärrätte. Siitä ei ole hyötyä teidän
pojallenne, ei vaimollenne eikä teille itsellennekään. Te olette tähän
asti aina keskustellut vaimonne kanssa, ennenkuin olette ryhtynyt
mikinkään toimiin. Koettakaa kerran toimia, ennenkuin keskustelette!
_Rönnow_. En ymmärrä tarkoitustanne.
_Hatting_. Jos tahdotte panna poikanne kouluun, niin tehkää se nyt
heti.
_Rönnow_. Heti? Täälläkö?
_Hatting_. Niin, tässä paikassa. Antakaa minun toimekseni ilmoittaa
tänä iltana kaupunkiin tultuani poikanne kouluun, niin se on tehty. Ja
kirjoittakaa rouvallenne, että olette sillä tavoin asian päättänyt --
kirjoittakaa siihen kirjeeseen, jonka alotitte, kirjoittakaa lyhyesti,
ilman selityksiä, ilman anteeksi pyyntöjä, päätettynä asiana. Silloin
olette saavuttanut tarkoituksenne.
_Rönnow_. Entäs sitten?
_Hatting_. Sitten minä saan kirjeen, ja sitten se on teidän rouvanne
luettavana puolen tunnin kuluttua.
_Rönnow_. Mutta sitten hän tietysti pyytää teitä jättämään
ilmoittamisen siksi, kuin hän on saanut keskustella minun kanssani.
_Hatting_. Mahdollista kyllä, mutta sitä minä en voi ottaa huomioon,
koska te olette asian päättänyt ja jättänyt sen minun toimekseni.
_Rönnow_. No, entäs sitten?
_Hatting_. Sitten hän oppii, mitä te ette millonkaan ennen ole hänelle
opettanut, että hänen vallallansa on raja, että hänellä on mies. Olkaa
varma siitä, että hän ei milloinkaan sitä unohda. Niin teidän
erehdyksenne on korjattu. Sitten teillä on vaimo, jonka vertaista on
harvoilla miehillä.
_Rönnow_. Sääli olisi kohdella Eevaa sillä lailla.
_Hatting_. Ettekö ymmärrä, että teette vääryyttä pojallenne, jos tässä
hemmottelette vaimoanne?
_Rönnow_. Hänen sydämmensä särkyisi, jos Harald vietäisiin pois... ja
tällä tavalla.
_Hatting_. Täytyyhän muidenkin äitien lähettää lapsensa luotaan. Ettekö
luule, että hekin alussa surevat? Mutta vähitellen he malttavat
mielensä ja tyytyvät siihen, mikä kerran on välttämätöntä, ja niin
tekee teidänkin vaimonne. Hänen poikansahan pääsee kotiin joka
sunnuntaiksi, ja sopiihan äidin käydä häntä katsomassa vähä väliä
viikollakin. Kova kohtelu tekee joskus ihmisille hyvää, sairaaksihan
sitä käy ainaisesta hellyydestä.
_Rönnow_. Kyllä Eeva on kovaa kokenut, mutta se kovuus ei tullut hänen
miehensä kädestä. Minä kuitenkin ajattelen asiaa, mutta tänä iltana ei
voi mitään päättää. Ensin täytyy kuulustaa sopiva perhe, johon Harald
pääsee asumaan.
Kuudes kohtaus.
Rönnow. Hatting. Rouva Hatting (tulee ravintolasta).
_Rouva Hatting_. Ettekö lähde kotiin, hyvät herrat? Ajaja kysyi joko
saa valjastaa.
_Hatting_. Käske valjastamaan! Herra Rönnow jää Ylikartanoon yöksi.
Meidän täytyy lähteä kahden.
_Rouva Hatting_ (Rönnowille). Kiitoksia paljon puheestanne! Se oli
vielä mainiompi kuin eilinen.
_Rönnow_. Kunpa siitä vaan olisi jotain apua!
_Rouva Hatting_. Tietysti, eihän semmoinen puhe voi olla vaikuttamatta.
Rouva Holm ja neiti Petersen, hekin molemmat olivat hyvin mieltyneet
teidän puheeseenne.
_Hatting_. Kuule, Lili, tiedätkö sinä mitään perhettä, jonne herra
Rönnow saisi poikansa asumaan, kun hän pannaan kouluun?
_Rouva Hatting_. No, oletteko vihdoinkin päättänyt panna Haraldin
kouluun? Sitä päätöstä teidän ei tarvitse katua, sen minä takaan.
Asunnon toki aina saa. Kuule, Hatting! (puhelee hiljaa Hattingin
kanssa.)
_Hatting_. Miks'ei? (Rönnowille) Vaimoni ehdottaa, että me
tarjoutuisimme ottamaan Haraldin luoksemme. Jos se teille soveltuu, en
minä pane vastaan.
_Rönnow_. Olen teille syvästi kiitollinen siitä että tahdotte ottaa
poikani luoksenne. Parempaa kotia hän ei voisi saada. Kunhan teistä
vaan ei tuntuisi oudolta, että Harald on hiukan hemmoteltu. Muuten hän
on hyvä poika.
_Rouva Hatting_. Ah, minä olen jo kovasti ihastunut häneen. Ja kyllä
hänen on hyvä olla meillä. Minulla on pieni herttainen kamari, jonka
ikkuna on puutarhaan päin. Siinä hän saa asua. Ja sitten me leikimme
aina yhdessä, kun läksyt ovat luetut.
_Hatting_. Lili on hyvin lapsellinen lasten seurassa ja siitä syystä
kaikki lapset suostuvatkin häneen. Kyllä teidän poikannekin pian tulee
hänen ystäväkseen.
_Rouva Hatting_. Ah, kuinka meillä sitten on hauskaa yhdessä! Oi, herra
Rönnow, lähettäkää toki poikanne meille asumaan. Mutta tehkää se pian,
sillä nousevalla viikolla avataan koulut. Huomisaamuna on jo
sisäänpääsytutkinto.
_Hatting_. Totta tosiaan, se on huomisaamuna! -- Kuulkaa, parasta on,
että me otamme tänä iltana Haraldin mukaamme. Sitten hän ennättää
hyvissä ajoin aamulla tutkintoon.
_Rönnow_. Tämä käy nyt aivan odottamatta. -- Kuulkaa, koska te pidätte
niin kovaa kiirettä, niin minä heitän Ylikartanon matkan ja tulen kotia
yöksi.
_Hatting_. Holmin luokse teidän täytyy kaikella muotoa mennä, hänen
apuaan me välttämättömästi tarvitsemme. Ja tällä tavoin asia onnistuu
kaikkein parhaiten. Tässä ei tarvita muuta, kuin että te teette varman
ja järkähtämättömän päätöksen, joka ei anna vaimollenne vähintäkään
toivon aihetta. Muuten koko yritys menee myttyyn. (Lavs Hjort tulee
ravintolasta.) Kah, siinähän on Lars Hjort -- meidän Virumin miehiä.
_Rouva Hatting_. Minä käsken siis valjastamaan.
_Hatting_. Käske vaan!
(Rouva Hatting menee.)
Seitsemäs kohtaus.
Rönnow. Hatting. Lavs Hjort.
_Hatting_. Terve mieheen! Kokouksestako tullaan?
_Lavs Hjort_. Mistäs muualt? -- Hyvää päivää Rönnowi!
_Rönnow_. Päivää, päivää! Huomenna minä tulen teidän kulmalle.
_Lavs Hjort_. Niinhän mie kuulin -- mut mie ja Pekka tahrottas
ensistäh' teitilt' oikein selvä vastaus Virumin ja Mellerupin miehille.
_Rönnow_. Johan minä vastasin teille; huomenna saamme lähemmin puhua
asiasta.
_Lavs Hjort_. Jos siit' sitten tulis' jotah. Mie olen kuullu
sanottavan, ettei teitist' o' meitille mitäh apuu.
_Rönnow_. Miksei olisi?
_Lavs Hjort_. Mie kuulin, että työ oletten ottannu takasin sen
lupauksen, minkä työ meitille annoitten. Työ etten kuulu tahtovankah
rautatietä Virumih.
_Rönnow_. Kuka sellaista teille sanoi?
_Lavs Hjort_. En mie tierä tohrinko mie sen teitille sanoa. Mut se,
joka sen sano, tietää kuinka asia on.
_Hatting_. Kuulkaa Lars Hjort! Sanokaa meille, kuka tuon teille sanoi.
Se jää meidän välillemme, siihen saatte luottaa.
_Lavs Hjort_. En mie tierä, mitä mie sanoisin. Kun ei siit' vaan tulis
jälkipuheit' ja harmii.
_Hatting_. Älkää pelätkö. Minä lupaan, ettei teille tule siitä mitään
ikävyyksiä. Ja Rönnow kuulee, että minä lupaan. Kuka sen sanoi teille?
_Lavs Hjort_. Hä toi Tokslunnin Jussi.
_Rönnow_. Vai Tokslund?
_Lavs Hjort_. Niin, se sano, että Rönnowi on kovast' vastah sit' että
rautatie rakennettas Virumih. Niin se sano.
_Rönnow_. Minä en ole milloinkaan puhunut Tokslundille tästä asiasta.
_Lavs Hjort_. Ei Tokslunnikah sanonnu, että työ olitten hänen kanssah
siit' puhunnu. Se ol' kuullu sen teitin rouvaltanne -- rouva ol'
sanonnu.
_Rönnow_ (säpsähtää, mutta koettaa näyttää levolliselta).
_Hatting_ (erikseen Runnomille). Siinä sen nyt kuulette. Enkö minä
sanonut? (Lavs Hjortille). No, eikö se ollutkaan sen vaarallisempaa.
Siitä teidän ei tarvitse huolia.
_Lavs Hjort_. Mitäs työ sill' meinaatten?
_Hatting_. Asiahan on aivan selvä. Rouva Rönnow on vaan sanonut, että
hänen miehensä ennen piti Virumilaisten tuumaa epäkäytännöllisenä,
mutta samanhan Rönnow itsekin sanoi teille tänäin.
_Lavs Hjort_. Niin, mutt' Tokslunnin Jussi sano, ettei Rönnowi koskah
suostu siihi, että rautatie rakennetah Virumih. Sen ol' rouva sille
vakuuttannu, ja se on ihran vissi.
_Hatting_. Tokslund on käsittänyt asian omalla tavallaan. Luottakaa
vaan siihen, mitä Rönnow itse teille sanoi aamupuolella. (Rönnowille)
Eikö niin?
_Rönnow_. Minä lupasin teille että tahdon tarkemmin perehtyä asiaan ja
tehdä teidän hyväksenne mitä suinkin voin. Siinä minä pysyn, muuta minä
en voi vielä luvata.
_Lavs Hjort_. Onhan se paremp' kun ei mitäh.
_Hatting_. Ja se on enempi, kuin mitä Knudsen lupaa teille.
_Lavs Hjort_. Ja jos Rönnowi kerta saap' aikah sen, että rautatie tekee
sen pienen kierroksen Virumih, niin samashan sit' kierrost' voip' vähä
jatkaa, niin että se ulottuu Sallinkaartih astikka. Niin työ saisitten
rautatien teirän oman pihanne poikki.
_Hatting_. Ah, sitä kannattaa miettiä.
_Lavs Hjorth_. Siihi myös kyll' suostuttas. Jos myös kerran saaran
rautatie meille, niin kyll' myö kans' suotas se teille. Ei myö teitin
apuanne ilmaseks' tahrota.
_Rönnow_. Huomenna siis puhumme tästä asiasta lähemmin.
_Lavs Hjort_. Hyvä juttu! Jääkäi hyväst!
(Lavs Hjort menee.)
Kahdeksas kohtaus.
Rönnow. Hatting. Sitten rouva Hatting.
_Rönnow_ (kirjoittaa ja sulkee kirjeen). Tahdotteko olla hyvä ja antaa
tämän kirjeen vaimolleni sekä ilmoittaa Haraldin kouluun? Hän saa tulla
tänä iltana teidän mukaanne.
_Hatting_. Oletteko kirjoittanut sen vaimollenne?
_Rönnow_. Olen.
_Hatting_. Sitä teidän ei tarvitse katua.
_Rönnow_. Toivokaamme.
_Rouva Hatting_ (tulee). Hevoset ovat valjaissa.
_Hatting_. Lähdetään siis. Hyvästi, herra Rönnow.
_Rönnow_ (rouva Hattingille). Tahdotteko siis viedä poikani luoksenne
ensi yöksi ja ottaa hänet hoitoonne ensi viikosta alkaen?
_Rouva Hatting_. Ah, sen teen mielelläni. -- Kiitos, herra Rönnow!
Hyvästi!
(Hatting rouvineen menee).
Rönnow seisoo hetken mietteissään ja poistuu sitten hitaasti.
Kolmas näytös.
Rönnowin ruokasali.
Ensimmäinen kohtaus.
Eeva. Sitten Margrete.
_Eeva_ (ompelee. Ulkoa kuuluu vaunujen jyrinää). No vihdoin!
(Rientää eteisen ovelle.)
_Margrete_ (tulee sisälle samasta ovesta).
_Eeva_. Tuliko Rönnow.
_Margrete_. Ei, vaan Tokslund ja Knudsen.
_Eeva_ (pettyneenä). Vai niin.
_Margrete_. Mutta kyllä kai herrakin on tuossa paikassa kotana.
_Eeva_. Oletteko nähnyt Haraldia?
_Margrete_. Hän on puutarhassa leikkimässä.
_Eeva_. Minä ikävöitsen Rönnowia. En ymmärrä, miksi minun juuri tänäin
on niin ikävä. -- Mutta Hattingin herrasväki varmaankin tulee hänen
kanssaan.
_Margrete_. Kyllä kai he pistäytyvät tänne ohitse ajaessaan.
_Eeva_ (alakuloisena). Kyllä kai. Kunpa hän vaan pian tulisi! Minulla
olisi hänelle puhuttavaa. -- Niin, teistä varmaankin tuntuu
kummalliselta, että vaimo, oltuaan yksitoista vuotta naimisissa, näin
ikävöitsee miestään, kun mies on ollut pari tuntia pois kotoa.
_Margrete_. Se tekee minulle niin hyvää.
_Eeva_. Mutta minullapa onkin hyvä mies. Kyllä on suloista jakaa ilot
ja surut miehen kanssa, johon voi eheästi luottaa, tapahtukoon mitä
tahansa elämässä. -- (Taas kuuluu vaunujen jyrinää.) Nyt hän tulee!