Kun Esmeralda kalpeana ja ontuvana palasi oikeussaliin, otti
väkijoukko hänet vastaan yleisellä mielihyvän sorinalla.
Kärsimättömänä odotellut kuulijakunta tunsi samaa tyydytystä kuin
teatterissa viimeisen väliajan lopussa, kun esirippu aukeaa ja
viimeinen näytös alkaa. Tuomareissa sen herätti pikaisen päivällisen
toivo. Pieni vuohikin määki ilosta. Se tahtoi juosta emäntäänsä
vastaan, mutta se oli sidottu penkkiin kiinni.
Ilta oli jo pimennyt. Kynttilöitä ei ollut sytytetty lisää ja ne
valaisivat niin heikosti, ettei erottanut salin seiniä. Pimeys
verhosi kaikki oliot jonkinlaiseen usvaan. Joitakin välinpitämättömiä
tuomarinkasvoja vain häämötti sen vaipasta. Heitä vastapäätä saattoi
salin perällä nähdä epämääräisen vaalean läikän kuvastuvan tummaa
taustaa vasten. Se oli syytetty.
Hän oli laahustanut paikalleen. Kun Charmolue oli saapunut
tuolilleen, istuutui hän mahtavasti, mutta nousi sitten jälleen ja
lausui, antamatta menestyksen herättämän turhamaisuuden liiaksi
pistää näkyviin:
-- Syytetty on tunnustanut kaikki.
-- Mustalaistyttö, virkkoi presidentti, te olette tunnustanut kaiken
noituutenne ja haureutenne sekä murhanneenne Febus de Châteaupers'in.
Tytön sydäntä kouristi. Kuultiin hänen nyyhkyttävän pimeässä.
-- Kaikki mitä tahdotte, vastasi hän heikolla äänellä, mutta tappakaa
minut pian!
-- Herra kuninkaallinen kirkollisasiain syyttäjä, virkkoi
presidentti, oikeus on valmis kuulemaan teidän kannettanne.
Mestari Charmolue otti esille valtavan paperikäärön ja alkoi lukea
suurin elein ja asianajajan mahtipontisuudella latinalaista puhetta,
jossa kaikki oikeusjutun todistukset esiintyivät ciceroisin kääntein
pönkitettyinä ja varustettuina lainauksilla Plautukselta, hänen
lempikoomikoltaan. Olemme pahoillamme siitä, ettemme voi lukijalle
esittää tätä merkillistä asiakirjaa. Puhuja lausui sen ihmeteltävällä
voimalla. Hän ei ollut vielä päässyt johdannon loppuun, kun hänen
otsaltaan jo kihoili hikihelmiä ja hänen silmänsä pullistuivat. Mutta
äkkiä hän pysähtyi keskellä lausetta, ja hänen tavallisesti varsin
lempeä ja myös varsin tyhmä katseensa leimahti.
-- Hyvät herrat, huudahti hän (tällä kertaa ranskaksi, sillä sitä
ei ollut papereissa). Saatana on siihen määrin sotkeutunut tähän
juttuun, että on läsnä istunnossamme ja tekee pilkkaa sen arvosta.
Katsokaa!
Ja hän osoitti kädellään pientä vuohta, joka nähdessään Charmoluen
viittovan oli luullut, että hänenkin tuli tehdä samoin, ja nousten
takajaloilleen alkanut matkia etujaloillaan ja partaisella päällään
parhaan taitonsa mukaan kuninkaallisen syyttäjän mahtipontista
esiintymistä. Se oli, kuten ehkä muistetaan, sen loistotemppuja.
Tämä tapaus, tämä viimeinen _todistus_, teki voimakkaan vaikutuksen.
Vuohen jalat sidottiin, ja kuninkaallinen syyttäjä jatkoi
kaunopuheista esitystään.
Se oli sangen pitkä, mutta loppu oli mainio. Otan tähän viimeisen
lauseen, johon lisättäköön mestari Charmoluen käheä ääni ja
hengästynyt esitystapa.
-- _Ideo, Domni, coram stryga demonstrata, crimine patente,
intentione criminis existente, in nomine sanctae ecclesiae
Nostrae-Dominae Parisiensis, quae est in saisina habendi omnimodam
altam et bassam justitiam in illa hac intemerata Civitatis insula,
tenore praesentium declaramus nos requirere, primo, aliquandam
pecuniariam indemnitatem; secundo, amendationem honorabilem ante
portalium maximum Nostrae-Dominae, ecclesiae cathedralis; tertio,
sententiam in virtute cujus ista stryga cum sua capella, seu in
trivio vulgariter dicto la Grève, seu in insula exreunte in fluvio
Sequanae, juxta pointam jardini regalis, executatae sint!_
[Täten ilmoitamme, hyvät herrat, mainitun noidan läsnäollessa,
koska hänen rikoksensa on ilmeinen ja täydellä aikomuksella tehty,
vaativamme Pariisin pyhän Notre-Dame-kirkon nimessä, jolla tällä
Citén saarella on kaikinpuolinen ylempi ja alempi tuomiovalta,
yleisön läsnäollessa, ensiksi, rahasakkoa; toiseksi, katumuksentekoa
Notre-Damen tuomiokirkon pääportaalin edessä; kolmanneksi, tuomion,
jonka nojalla sanottu noita ja hänen vuohensa mestataan joko sillä
torilla, jota tavallisesti nimitetään Grèveksi, tahi vastapäätä
kuninkaan puutarhaa sijaitsevalla Seine-virran saarella!]
Hän pani hatun päähänsä ja istuutui.
-- _Eheu!_ huokasi Gringoire liikuttuneena, _bassa latinitas!_ [Voi,
kehnoa latinaa!] Muuan toinen mustapukuinen nousi ylös syytetyn
vierestä.
Se oli hänen puolustusasianajajansa. Nälkäiset oikeudenjäsenet
alkoivat supista.
-- Asianajaja, puhukaa lyhyesti, sanoi presidentti.
-- Herra presidentti, vastasi asianajaja, koska vastaaja on
tunnustanut rikoksensa, ei minulla ole muuta kuin sananen sanottavana
herroille. Saalalaislaissa on kohta, joka kuuluu: "Jos noita on
syönyt ihmisen ja se on hänestä todistettu, maksakoon hän sakkoa
kahdeksantuhatta denieriä eli kaksisataa souta kullassa." Anon, että
puolustettavani tuomitaan sakkoihin.
-- Se kohta on kumottu, sanoi ylimääräinen kuninkaallinen asianajaja.
-- _Nego_ [Kiellän], vastasi asianajaja.
-- Äänestys! lausui muuan oikeudenneuvos; rikos on todistettu, ja
kello on paljon.
Äänestettiin salissa. Tuomarit äänestivät hatuilla; heillä oli kiire.
Toinen toisensa jälkeen näkyi pimennossa ottavan hatun päästään
presidentin hiljaa lausuessa heille kolkon kysymyksensä. Onneton
syytetty näytti katselevan heitä, mutta hänen hämärtynyt katseensa ei
nähnyt mitään.
Sitten ryhtyi sihteeri kirjoittamaan, minkä jälkeen hän ojensi
presidentille pitkän pergamentin.
Ja nyt kuuli tuo onneton tyttö väkijoukon liikehtivän, keihäitten
kalahtelevan toisiaan vasten ja jäisen äänen sanovan:
-- Mustalaistyttö, sinä päivänä, jonka meidän herramme kuningas
suvaitsee määrätä, viedään teidät pyövelinrattailla paitaan
puettuna, paljain jaloin ja köysi kaulassa Notre-Damen pääportaalin
eteen, jossa teidän on tehtävä katumus kahden naulan painoinen
vahakynttilä kädessänne, ja sieltä Grève-torille, jossa teidät
hirtetään ja kuristetaan kuoliaaksi kaupungin hirsipuussa; ja samoin
tämä teidän vuohenne; ja on teidän maksettava kirkollisvirastolle
kolme kultakolikkoa sovitukseksi tekemistänne ja tunnustamistanne
rikoksista, noituudesta, taikomisesta, haureudesta ja herra Febus de
Châteaupers'in murhasta. Herra olkoon sielullenne armollinen!
-- Oh! tämä on unta! kuiskasi tyttö, ja hän tunsi karkeitten käsien
kuljettavan hänet pois.