[Tämän laulun lauloi Chil sääksien toinen toisensa jälkeen laskeutuessa
alas jokivarteen suuren taistelun päätyttyä. Chil on kaikkien hyvä
ystävä, mutta hän on jokseenkin kylmäluontoinen olento pohjaltaan, hän
kun tietää viidakossa melkein jokaisen lopulta saaliiksensa joutuvan.]
Kumppaneillain kuumaan leikkiin oli illan suussa hoppu,
heille nyt mä viheltelen, kun sai taistelusta loppu.
Viestin sain mä heiltä aina, kun ol' alkamassa kiista,
viestin anoin alahalle, kun sai silmään runsas riista:
tässä nyt on kuolon viljaa -- polun pää, ja kaikki hiljaa.
Pyyntihuudon huikkailijat, kauriin nopsajalkaisimman
ankarimmat ahdistajat, urhot uljaan ajovimman,
laahustavat kuhnailijat, toimekkaimmat vainuajat,
sarven kärjen karttelijat, vantterimmat vastustajat,
ovat kuolon kypsää viljaa -- polku päättyi, kaikk' on hiljaa.
Kumppaneitain olleet ovat. Julma loppu joukon urheen!
Lohdutella niitä tahdon, jotka joutui valtaan murheen.
Kuve auki, ruumis turta, verikita ammollansa,
silmin himmein röykkiöinä viruu siinä koolla kansa --
kyllin korjas kuolo viljaa -- polku päättyi, kaikk' on hiljaa.