Minä köynnökset kimppuunne kirvoitan --
minä viidakon liikkeelle virvoitan!
Se muurit murtaa tieltään,
lyö seinät kuin korret,
ja karela, se karvas karela,
saa maatuvat orret!
Veräjillänne väkeni laulahtaa,
ja aittanne yököt haltuunsa saa;
yövartijaksi käärmeen
voin kylälle antaa,
kun karela, se karvas karela,
jo heelmiä kantaa!
Ei mun kansani näy, mutta kuulette sen
kuun noustessa nostavan melskehen;
käy paimeneksi susi,
ei laidun oo kaita,
kun karela, se karvas karela,
sen ainut on aita!
Minä laihonne leikkuutan joukollain,
se sänkeä säästävi hiukan vain;
ja härjiksenne hirvet
ne vaolle ehtii,
kun karela, se karvas karela,
jo pellolla lehtii!
Jopa köynnökset kimppuunne kirvoitin
sekä viidakon vimmahan virvoitin.
Lakoutuu vasat, pylväät
ja seinät kuin korret,
ja karela, se karvas karela,
saa maatuvat orret!