Nähtävästi on saalis ollut runsas, sillä toisessa kuvassa näemme
kalamiehet täydessä kalojen suolaamisen puuhassa. Edessämme on yksi
noita pieniä lahtiloukeroita, jotka ovat veneille soveljaita
satamapaikkoja. Ranta asuinhuoneen edessä on viettävää, punertavaista
kalliota, jonka muinaiset meren-aallot ovat sileäksi nuolleet. Oikealla
puolella näemme jokseenkin rappiolla olevan kala-aitan, vasemmalla
pitkiä parsia, nojallaan patsaita vasten, joille ripustetaan nuotta
kuivumaan. Yksi mies ja yksi poika ovat juuri tässä toimessa. Veneet
ovat kaikki kolme rannassa. Vaimonpuoli, hihat ylöskäärittynä, tuopi
silakoita veneestä; se on sama "kalamies", joka taannoin souteli, mutta
hänen pruuninen hameensa ei ole enää sonnustettuna. Toinen vaimo istuu,
kalalauta edessään, ja ottaa juuri-vasun sisällystä vastaan. Nuori,
paljasjalkainen tyttö seisoo hänen vieressään, ja katselee, varjoten
silmiänsä kädellä, ohitse-purjehtivaa alusta. Vielä enemmän oikealla
näemme toisenkin vanhanpuolisen vaimon, sininen huivi kaulassa, joka
myöskin, kalalauta edessään, odottaa perattavia vasusta saadakseen.
Yksi mies kaataa kapasta suoloja puoleksi täytettyyn nelikkoon, ja
koska tämä tulee täyteen kalaa, on hän paneva painon kannelle. Kahdella
muulla miehellä aitan vieressä on työnä jo täytettyin nelikkoin
vanteitten tiukemmaksi lyöminen.
Tämä näkö täällä saattaisi olla hiukan toisellainen toisessa
apajapaikassa. Kala-aitta on tavallisesti aivan venelaiturin vieressä,
ja nuottaparret enimmiten ovat vaakasuorassa asemassa. Mutta kalastajan
elämä kuitenkin on samallainen joka paikassa -- samaa taistelua
hillittömiä luonnonvoimia vastaan, samaa vaivaa, samaa nöyrää
kohtaloonsa tyytymistä, jos pyynti on ollut huono, ja samaa riemua, jos
se hyvin onnistui -- kädet suomuksisena, posket ahvettuneena,
leikkipuhetta kaikilla huulilla, ja iloisia lapsia, jotka matkivat
aika-ihmisten toimia.