(A. v. Becker ja B. Lindholm).
Me olomme alapuolella Imatraa, Jääsken pitäjässä, noin kolme
peninkulmaa koillispuolella Viipurista.
Vuoksi ei ole suuren hyppäyksensä perästä kauan levähtänyt. Se
syökseytyy, vielä innoissaan ensimmäisestä sankartyöstään, taas toisiin
koskiin. Niissä on sama näkö nähtävänä kuin Imatrassakin, vaikka paljon
pienemmässä määrässä: samat nuolena kiitävät laineenreunat, sama
pyöriskelevä vaahto, samat aina kosteat, kallioiset, metsäkupeiset
rannat. Imatrasta ei lohi taida ylipäästä; se on hänenkin pontevalle
voimallensa liian jyrkkä este, liian ankara vastustus. Mutta näistä
pienemmistä koskista se joka vuosi kulkee ylös, totellen luonteensa
vietytystä. Tällä rohkealla retkellänsä se sangen usein puuttuu tässä
kuvassa nähtävään satimeen.
Suuret lohipadot ovat rakennetut suurella taidolla ja tarkalla virran
suunnan arvioimisella. Ne ovat seipäistä nuolenkärjen muotoon
rakennetuita tarhoja, joiden kärki on käännetty vasten virtaa ja kulman
kainalossa on aukko. Uidessaan ylöspäin virtaa, kohtaa lohi aituuksen,
jota myöten etsien pääsöpaikkaa pujahtaa pelkäämättä aukosta sisään,
tottunut kuin se on ahtaita kivien lomia kulkemaan. Mutta taas tulee
hänelle toispuolinen aituus eteen; virta viskaa hänet tarhan
syrjäsoppiin, joista hän ei enää pääse minnekään. Pyytäjä, kun käypi
pyydöstään kokemassa, nostaa koko patomuksen ulos vedestä ja antaa
veden valua ulos; lohi silloin vengottelee kuivillaan pohjassa ja
tapetaan nuijan sivalluksella vasten kuonoa.
Tällä tavoin saadaan Pohjanmaan jo'ista monesti toista sataa lohta
kerrassaan. Tässä kuvassa nähtävä patomus on vähemmin konstikkaalla
tavalla rakennettu, vaan kuitenkin samaa petosta tarkoittava. Se on
laitettu johonkuhun kosken sivuhaaroista, muutamien kivien päälle
asetettuin kuorimattomain pölkkyin avulla. Patomus tässä ei ole vedestä
nostettava, vaan siihen sattuneet lohet otetaan ulos väkäisellä
ahraimella. Seisominen noilla aina kosteilla ja liukkailla pölkyillä
vaatii rohkeutta ja varovaisuutta. Kalastaja, sitä tehdessään, on
paljain jaloin, samoin kuin poikanenkin, joka lapsimaisella
uteliaisuudella katselee päivän saalista. Sama uteliaisuus on myös
viekoittanut kaksi nuorta, koreaan Jääsken vaateparteen puetettua
naista ulos tuolle vaaralliselle portaalle, mutta jopa he katuvat
rohkeata yritystään ja alkavat pakoon pötkiä. Kukaties ei liene aivan
väärin, jos arvaamme, että tytöt enemmän ovat tulleet katsomaan tuota
nuorta, rohkeaa kalastajaa kuin itse lohia, joista yksi jo on vasuun
pantu, Viipurin tai Pietarin herkkusuiden pöydälle lähetettäväksi.
Ilmi-elävät henkilöin kuvat tässä ovat A. v. Beckerin, ja itse hauska
koski-maisema B. Lindholmin maalaamat molemmat otetut kansan
jokapäiväisestä elämästä jalomuotoisen luonnon keskellä.