(H. Munsterhjelm).
Kustaa III:n sihteeri Ehrenström kertoo seuraavan jutun. Muutamana
kolkkona iltana keväällä 1790 oli Kustaa III Drottningholmen
huvilinnassa, ajatellen sotatuumiansa ja lähtöä Suomeen. Kuningas
seisoi miettiväisenä, lämmitellen itseään takan edessä, ja kääntyi
yht'-äkkiä Leopold'in puoleen näillä sanoilla: "Mais il faut avoir le
diable au corps, que de quitter toutes ces aisances çi, pour aller
s'enfoncer dans les déserts du Savolax -- kylläpä pitää olla pirun
riivaama, jättääksensä kaiken tämän mukavuuden täällä ja tunkeutuakseen
Savon salomaiden sydämeen!" -- Tämä kuva näyttää meille yhden noita
"Savon salomaita", joiden tähden se nerokas kuningas rohkeni uhrata
mukavan olentonsa. Mutta jos Savon linnassa ei olekaan koskaan voinut
olla Drottningholman linnan vertaa hienossa, jalossa ylellisyydessä,
voipa se sentään luonnon kauneuden puolesta vetää vertaa vaikka
millekin kuninkaalliselle huvilinnalle.
Tuo vanha linna keskellä kuvaa syntyi v. 1475, jolloin rohkea
ritari Eerik Akselinpoika Tott rakensi sen suojaksi Venäläisten
päällekarkauksia vastaan; -- se oli sama ritari, joka omin päin julisti
sotaa Venäjän suuriruhtinaalle, peloittavalle Iivana III:lle
Wasilinpojalle, ja teki suuren hävitysretken hänen alueelleen, saattaen
20-30 peninkulman avaralta maan ani-autioksi. Savon linnaa -- eli
sen-aikuisella nimellään _Olavinlinnaa_ -- rakennettaessa oli ajat niin
rauhattomat, että työmiehillä, käydessään hiekkaa, kiviä, ja kalkkia
hakemassa, aina piti olla sotamiehiä myötä suojanansa. Se saikin sitten
monta kertaa, vihollisten ahdistaessa, koettaa muuriensa lujuutta, ja
jos se ei olekaan voinut kestää säännöllistä piiritystä, niin on se
kuitenkin sitä useammin torjunut ensimmäisen rynnäkön ja täten
kiitettävällä tavalla täyttänyt velvollisuutensa rajalinnana. Savon
linna oli alussa erityisen läänin pääpaikkana, vaan kuului sitten
välin Wiipurin, välin Käkisalmen alle. Se on ollut vuoroitellen
Ruotsalaisten, Tanskalaisten sekä Venäläisten hallussa; se tuli 1743
vuoden rauhasovinnossa lopullisesti Venäjän vallan alle; turhaan
pitivät sitä Ruotsalaiset saarroksissa v. 1788. Siinä asuva pieni
venäläinen linnaväki marssi pois v. 1849, jättäen sen haltijain
vartioittavaksi. Aika vei voittamattomat pataljonansa rynnäkölle sitä
vastaan ja alkoi sen vanhoja seiniä murentaa; mutta Suomen kruunu
lähetti muutamia tuhansia markkoja puolustusväeksi, ja Savon linna oli
vielä kerran pelastettu. Se on pieni linna, mutta jalolta näyttävät
kuitenkin sen kolme paksua tornia, sen lujat seinät, sen uhkaavat
vallinkulmat, -- se on kaunein, eheimpänä säilynyt keski-ajan linna
mikä meillä on Suomessa.
Savon linna on rakennettu saareen, keskelle Kyrönsalmea, joka yhdistää
kaksi kaunista, Saimaan vesistöön kuuluvaa järveä, Haukiveden
pohjois- ja Pihlajaveden eteläpuolella. Kaupunki on saanut sijansa
toiseen likeiseen saareen ja on luultavasti yksin ajoin syntynyt kuin
linnakin; se on ollut linnan ruoka-aittana ja ulkohuoneena, jonka
kohtaloksi aina tuli: vihollisten saapuessa palaa tuhaksi. Vasta v.
1723 ilmautuu Savonlinnakin näkyviin Ruotsin vallan kaupunkien
luettelossa; 1741 ja 1788 vuosien sodissa se oli kavalain valtiollisten
juonien pesäpaikkana. Meidän aikanamme on se Saimaan kanavan kautta
saanut avaramman hengehtimisen sijan. Savon voi ei ole saattanut
virrata sivuitse, johonkin määrään lihoittamatta kaupunkia; Savon nero
ei ole myös jälkiä jättämättä kulkenut sivuitse. Savonlinna, järvi- ja
lehdikkomäkireunoinensa olisi epäilemättä kehuttu ihanimmaksi
kaupungiksi, jos ei sen maineen loistoa vielä ihanampi maakunta
pimentäisi.
Meidän kuvassamme näemme talvisen maiseman. Ensimmäiset köykäiset
Marraskuun-lumet ovat valkaisseet katot ja kukkulat, mutta Kyrönsalmen
jää on kirkas kuin tanssisalin permanto. Kuka voi tämmöistä
tanssikutsua vastaanseisoa? Huomatkaatte luistinten piirtämät viivat
jäässä, jotka maalari sekä vaskeenpiirtäjä ovat niin mestarillisesti
kuvanneet! Kouluilla on joutopäivä, nuoriso virtaa ulos, posket
ruusuisena, jalka teräkseen puettuna, ja vanha, harmaa, synkkä linna
katsastelee ykstotisesti tuota nyky-ajan hyörinää.