(R. W. Ekman).
Mikä se on Somero? Syrjäinen seutu Hämeen lounaiskulmalla, noin 5:n
peninkulman päässä merenrannasta ja 7 peninkulmaa itäpuolella Turkua.
Vuoriharju on seudun pohjois-rajana, ja sen juurella leviää viljava
alanko. Suurten saloin harvettua, elää täällä ahkera, maata viljelevä
rajakansa, johon on tarttunut hiukka rantalaisen hilpeydestä, vaan
jossa kuitenkin on sen verta jäykkyyttä tallella, niin että näkyy ettei
Somerolainen ole Hämäläis-heimostansa luopunut.
Suomen parhain historia-maalari, jalolahjainen Robert Ekman, Roomasta
palattuaan, päätti ruveta kuvaamaan omaa kansaansa. Suomen maata ympäri
matkustellen, maalaili hän kuvia kansan elämästä rakkaudella ja
uskollisuudella, jota hänen ihanteellinen käsitystapansa ja hänen
italialaiset muistonsa ainoasti kirkastivat, vaan eivät poistaneet.
Tämä tuvan sisusta Somerossa on yksi noita monia kuvaelmia ja
verrattavasti realisempi toisia.
Talvisen illan pimeyttä valaisee tuli takassa sekä päre-valkea,
pistetty pöydällä seisoviin pihteihin. Emäntä takan äärellä ei ole
nuori eikä kaunis: ruutuinen pumpuliliina, punaviiruinen esiliina ja
pruuninen hame todistavat ettei hän ole pukenut päälleen suuren yleisön
katseltavaksi. Mutta jotakin ilomielistä ja tyytyväistä on hänen
muodossaan, kun hän samall'aikaa hoitaa äidin sekä emännän
velvollisuuksia. Kiehuva puuropata, jota hän hämmentelee, ei estä häntä
puhelemasta yhtä ilomielisen miehensä kanssa, joka istuu vähän
tuonnempana. Puheen aine on helppo arvata. Se on tuo pikku piimäsuu,
molempien vanhempien sydänkäpy, joka vallatonna leikiten ojentaa isälle
rievuista kyhättyä vauvaansa. Tämä viimeinmainittu miellyttävä henkilö
tarvitsee hevosta rekineen, voidakseen matkustaa tuvan ympäri, ja siitä
juuri nyt keskustellaan. Isä, valkeassa mekossa, nahkavyöllä
vyötettynä, harmaissa sarka-housuissa, koirannahkainen lakki päässä,
väittelee olevansa par'-aikaa tärkeämmässä työssä: hän veistelee
viikatteen vartta, ja hänen jalkainsa juuressa näemme kirveellä vähän
alustetut työkärryin aineet. Kuitenkin voimme olla varmat siitä ettei
hän kauan saata vastustaa pereellistä liittokuntaa, joka on Somerossa
yhtä voimallinen kuin suinkin loistavimmassa Euroopan hoveista.
Likellä takkaa istuu seitsenvuotinen poika, aapiskirja kädessä. Huolta
ja vaivaapa on opista tässäkin syrjäisessä maailman-nurkassa. Ensi
maanantaina on lukukinkeri, ja tämä päivä on Suomen poikanulikoille
yhtä hirvittävä kuin inqvisition'in istunto muinoin espanjalaiselle
väärä-uskoiselle, sillä mikä poika voi päästä vapaaksi luuloista hyvin
järjestetyssä lukukinkerissä? Miksikä puuropadan hiljainen porina tuota
meidän paljasjalkaista, kepeimpään pukuun puettua pikku syntisparkaa
kiusaileekin, houkutellen maallisiin mietteisin, koska hän ensikerran
on kirjan salaisuuksia ykstotisesti tutkimassa?
Kuvan lisäkoristeina ovat lastut lattialla, korvo eli saavi ja
voi-kirnu nurkassa, kaljatuoppi pöydällä, reikäleipä laessa,
pärekimppuja hyllyllä ikkunan yli, ynnä paljon muuta, joka kuuluu
köyhästi varustetun tuvan kalustoon. Kaiken tämän yli luopi takkavalkea
mieluisen valonsa, ja nokisen uunin takaa kuuluu kodikkaan sirkan
yksitoikkoinen laulanto.