Eikö syömmein riemastuisi,
Sanastansa kirkkaasta,
Joka meille ilmottaapi
Pelastuksen armosta --
Jonk' on Herra valmistellut
Maailmalle aikanaan.
Jok' on kauvan kuljeskellut
Synneissänsä, murheissaan.
Eikö syömmein riemastuisi
Nähdessänsä virtaavan
Valtaistuimelta virran
Raikkaan, kirkkaan, puhtahan;
Jonka laineet virvottaapi
Korpimaankin kuihtuvan,
Kuoleman myös karkottaapi,
Vapaast' juottaa janoovan.
Eikö syömmein riemastuisi,
Kiitostansa laulellen,
Kun saan uskon silmät luoda
Eedenihin uutehen,
Jossa kansa vapahdettu
Vankilasta kuoleman
Nauttii terveyttä, rauhaa,
Omaa onnen kirkkahan.
Eikö syömmein riemastuisi
Näkemistä ihmeistään:
Oppineet kun kaikk' on kansat
Toinen toistaan lempimään.
Kiitoslaulut sointuisimmat
Korkeuksiin nousevat
Sydämmistä miljoonista
Jotk' on riemun täyttämät.
Mutta riemuin suureneepi,
Siioniin kun katselen.
Karitsan nään siellä kauniin
Joukkoinensa säteillen,
Jonka osti ihmisistä
Esikoisiks' Herralleen;
Nyt on aina onnellinen,
Puhdas, kallis Yljälleen.
Täällä kuoloon asti kulki
Verisissä jäljissään.
Otsallaan nyt loistaa merkki
Kirkkahilla säteillään.
Yljän kutsun kuuli kerran
Varhaisessa koitossa.
Päivön kirkkaan lailla paistaa
Morsiusvaatteet kullassa.
Yljän kanssa yhdistetty
Kruunu elon päässänsä,
Perinnön tuon suurenmoisen
Saapi jaata kanssansa.
Oi, sä armo ihmeenlainen,
Joka Kristuksessa on!
Kiitos hälle, jonka rakkaus
Onpi aivan pohjaton.