Kun tarkastetaan kuvaa, niin huomattakoon, että viiva, joka
ajatellaan vedetyksi Suuren pyramiidin kohtisuoran akselin kautta,
jättäisi "Kuningattaren huoneen" ja sen "Vaakasuoran käytävän",
"Sisäänkäyntikäytävän", "Ensimäisen nousevan käytävän" ja "Suuren
gallerian", tämän viivan eli akselin pohjoispuolelle ja ainoastaan
"Esihuoneen" ja "Kuninkaan huoneen", sen eteläpuolelle. Tämän
järjestelyn kautta ilmaisee Suuren pyramiidin suunnittelija (Jehova)
meille luontojen erotuksen, kuten on huomautettu I osan 10 luvussa.
"Kuningattaren huone", joka esittää ihmiskunnan täydellisyyttä sen
jälkeen kun tuhatvuotiskautena kaikki tottelevaiset ja arvolliset ovat
ennalleenasetetut Luojan jäljennöksiksi siveellisessä suhteessa,
opettaa, senkautta että sen takasivu eli -seinä on samalla viivalla
kuin pyramiidin akseli, että, näin ennalleenasetettuna Jumalan kuvaksi
ja kaltaiseksi, ihmissuku, vaikka yhä edelleenkin inhimillinen, tulee
olemaan lähellä jumalallista luontoa, niin lähellä kuin luonto voi olla
toista luontoa, josta se on jäljennös. Ja kaikki ylösnousevat käytävät,
jotka vievät akselia kohden, osottavat, että Jumalan kansan
toivomuksena ja pyrkimyksenä on päästä inhimilliseen täydellisyyteen,
kun taas ne, jotka ovat kutsutut evankelikauden seurakunnasta, tulevat
pääsemään inhimillistä täydellisyyttä _korkeammalle_. He tulevat
Kristuksen kanssaperillisinä menemään jumalallisen luonnon
täydellisyyteen.
Se seikka, ettei "Maanalainen huone" eli "Kuilu", joka esittää
vaikeutta ja kuolemaa, ole ihan kokonaan samalla puolen kohtisuoraa
akselia kuin "Kuningattaren huone" ja sen käytävä, ei sodi tätä
selitystä vastaan; sillä kun asiaa ankarasti arvostellaan, ei se ole
mikään osa Pyramiidista. Se on Pyramiidin alla, kaukana sen asemaviivan
alapuolella. Mutta se antaa meille kenties toisen opetuksen. Kohtisuora
viiva sen takaseinästä sattuisi täsmälleen yhteen "Esihuoneen"
takaseinän kanssa; ja sen opetuksen, minkä tästä voi saada, pitäisi
olla sopusoinnussa Raamatun tarkotuksen kanssa, nim. että _on
mahdollista_, että muutamat, jotka ovat astuneet "pyhään" eli
pyhitettyyn tilaan (jotka ovat siinneet totuuden sanan kautta, ja jotka
vielä ovat tulleet tuon saman elvyttämiksi), voivat tehdä synnin, joka
johtaa kuolemaan -- toiseen kuolemaan.
Siis näyttää siltä, kuin "Kuilun" asema suhteessaan akseliin,
jos sillä on mitään merkitystä pyramiidin yläpuolella olevien
rakennejärjestelmien kanssa, ilmottaisi, että toinen kuolema --
_loputon_, toivoton tyhjäksitekeminen -- on rangaistuksena, ei
ainoastaan niille ihmisille, jotka tahallisesti tekevät syntiä, ja
jotka tuhatvuotiskauden siunattujen tilaisuuksien aikana kieltäytyvät
edistymästä inhimilliseen täydellisyyteen, vaan myöskin niille
evankelikauden pyhille, jotka tahallisesti hylkäävät Kristuksen
tarjotun ja sitä ennen vastaanotetun heille luetun vanhurskauden puvun.
Toinen kohta, joka ansaitsee huomauttamista suuren
pyramiidi-rakennuksen asemaviivan yläpuolella kohtisuoran akselin
yhteydessä, on tämä: meidän Herramme ensimäinen tuleminen ja hänen
kuolemansa, joita "kaivon" suu merkitsee, ovat silläpuolella pyramiidin
akselia, joka esikuvaa _inhimillistä luontoa_; ja on myöskin huomattava
suun asema samalla _korkeudella_ kuin "Kuningattaren huoneeseen"
johtava käytävä, joka vertauskuvaa _inhimillistä täydellisyyttä_. Suuri
pyramiidi näyttää siis sanovan: "Hän tuli lihaksi" -- "_ihminen_
Kristus Jeesus antoi itsensä lunnaiksi kaikkein edestä"; kumminkaan ei
hän tiennyt mistään synnistä, vaan hän oli pyhä, viaton, syntisistä
erotettu eikä hänellä ollut mitään osaa Aadamin suvun alaspäin
menevässä syntisessä vaelluksessa (jota vertauskuvaa käytävä
"Kuiluun"). Sitäpaitsi ovat "Luolan" asema ja se asianhaara, että se
oli luonnollinen eikä hakattu, kuvaavia. Se asianhaara, että se oli
_luonnollinen_, opettaa, että Herran itsensä uhraaminen ei ollut
satunnaista, vaan edeltäpäin määrätty ja edeltäpäin järjestetty asia
Jehovan suunnitelmassa, päätetty ennenkuin sen suunnitelman
toimeenpano, jota pyramiidi vertauskuvaa, oli aljettu. Se asianhaara,
että se sijaitsee pyramiidin asemaviivan yläpuolella eikä alapuolella,
näyttää antavan opetuksen, joka on sopusoinnussa Raamatun kanssa --
että vaikka Herramme kuoli syntisten lunastushintana, ei hän vaipunut
syntiin ja alennukseen, vaan oli hän vieläpä kuollessaankin
jumalallisen suunnitelman määrättyjen rajojen sisäpuolella niinkuin se
vertauskuvataan suuressa pyramiidirakennuksessa sen kautta, että
"Luola" on asemaviivan yläpuolella.
Nyt nousee suurta mielenkiintoa herättävä kysymys: vahvistaako
pyramiidi, korkean kutsun loppumista koskeva todistus Raamatun samaa
asiaa koskevan todistuksen? Osottaako se, että "suuren gallerian" loppu
lankeaa täydelleen yhteen sen ajan kanssa, jolloin Raamattu vakuuttaa
meille Jumalan kutsun tähän suosioon päättyneen! Tahi vastustaako se
sitä, minkä me olemme oppineet Raamatusta, ja osottaako se meille joko
pitemmän tai lyhyemmän ajan kutsulle jumalalliseen luontoon?
Tämä tulee olemaan "tulikoe" ei kumminkaan Jumalan sanan, joka on
yläpuolella kaiken, ja sen ihmeellisten todistusten koettelemiseksi,
vaan tämän kivi-"todistajan" koettelemiseksi. Antaako se
lisätodistuksen jumalallista alkuperää olevasta rakennustaidostaan
vahvistamalla Raamatun todistuksen? tai poikkeaako se siitä enemmän tai
vähemmän? Jos se tarkkaan ja yksityiskohdissaan vahvistaisi Raamatun
ilmotukset, olisi sillä todellakin syytä siihen nimeen, minkä sille on
antanut tri Seiss -- "kivi-ihme".
Niin, mekään emme voi sanoa siitä vähempää, sillä sen todistus on
täydelleen ja joka yksityiskohdassaan sopusoinnussa Jumalan
suunnitelman kanssa kokonaisuudessaan, semmoisena kuin me olemme
oppineet tuntemaan tämän suunnitelman Raamatusta. Nämä ihmeelliset
vastaavaisuudet eivät anna sijaa epäillä sitä, että sama jumalallinen
olento, joka henkeytti profetat ja apostolit, henkeytti myöskin tämän
"todistajan". Tutkikaamme muutamia näistä yhtäpitäväisyyksistä kutakin
erikseen.
Johtakaamme mieleemme Raamatun osottaneen, että pakanain hallituksen
loppu maailmassa ja hädän aika, jonka kautta se kukistuu, tulevat
tapahtumaan v. 1914 j.K. loppuessa ja jolloinkin ennen tätä aikaa ovat
Kristuksen seurakunnan jäsenet tulleet "muutetuiksi" ja kirkastetuiksi.
Muistakaamme myöskin, että Raamattu osotti meille eri tavalla --
riemuvuosikausien, Danielin 1335 päivän, rinnakkaisten armotalousten
y.m. kautta -- että elonkorjuu-aika eli tämän aikakauden loppu, alkoi
lokakuussa 1874, ja että silloin oli aika, jolloin suuri Elonkorjaaja
tuli läsnäolevaksi, että seitsemän vuotta myöhemmin -- lokakuussa 1881
-- korkea kutsu lakkasi, vaikka muutamat pääsevät jälkeenpäinkin
osallisiksi samoista suosioneduista, ilman että yleinen kutsuminen
tapahtuu, täyttääkseen niiden kutsuttujen paikat, jotka koetukseen
pantuina huomataan arvottomiksi. Katsokaamme sitte sitä tapaa, jolla
tämä kivi-"todistaja" vahvistaa samat aikamäärät ja valaisee samoja
opetuksia. Siis:
"Suuren gallerian" lattialinja pohjoisseinästä eteläseinään asti on
mitattu viime vuosina kaksi kertaa hyvin tarkasti, ja on saatu
tulokseksi kolme eri mitta-suhdetta. Ensimäinen mittaus (a) on otettu
pohjoispään seinästä "Portaaseen" asti ja sitten on jätetty sen korotus
tai etupuoli mittaamatta ja mitattu taas sen yläpuoli ja siten on saatu
"Suuren gallerian" lattian pituus; toinen mittaus (b) osottaa pituuden
"Portaan" _läpi_, joka on mitattu ikäänkuin ei porrasta olisikaan;
kolmas mittaus (c) ilmaisee koko lattian pituuden, jolloin on myös
mitattu "portaan" ylösnouseva etupuoli sekä sen päällispuoli. Prof.
Smyth'in mukaan on ensimäinen mittaus (a) 1874 pyramiidi-tuumaa, toinen
(b) 1881 pyramiidi-tuumaa ja kolmas (c) 1910 pyramiidi-tuumaa; kun taas
hra Flinders Petrie'n mukaan nämä mitat ovat 0,8 tuumaa pitemmät.
Kohtuullisen arviolaskun mukaan, mikä myös epäilemättä tulee hyvin
likelle oikeata, voitanee sentähden laskea nämä numerot (a) 1875, (b)
1882 ja (c) 1911 pyramiidi-tuumaksi.
Nyt kysymme me, jos jokainen näiden käytävien lattialinjoista esikuvaa
yhtä vuotta, kuten arvellaan, ja jonka pyramiidintutkijat myöntävät,
minkä aikamäärän "Suuren gallerian" mitat ilmaisevat korkean kutsun
tulla jumalallisesta luonnosta osallisiksi, lopuksi, jota kutsua
"Suuri galleria" esikuvaa? Me vastaamme, että sovittaissamme näitä
tuuma-vuosia nykyiseen ajanlaskuumme, täytyy meidän muistaa, että
meidän ajanlaskumme j.K. on vuoden ja kolme kuukautta perässä
todellisesta ajanlaskusta, kuten osotetaan II osassa siv. 58--67. Ja
vaikkei tämä saa aikaan mitään erotusta laskiessamme jotakin ajanjaksoa
määrätystä vuodesta e.K. tai määrätystä vuodesta j.K. pitää se
kumminkin ottaa huomioon tässä tapauksessa. Missä meidän Herramme
Jeesuksen syntymä on lähtöpisteenä, siinä täytyy meidän, saadaksemme
oikea tulos, ottaa huomioon meidän päiviemme erehdys mitä tulee
Jeesuksen syntymään nähden. Yksinkertaisuuden vuoksi otaksukaamme
meidän virheellinen ajanlaskumme oikeaksi ja vähentäkäämme sensijaan
pyramiidista saatuja numeroita vastaavassa määrin ottamalla niistä pois
yksi ja yksi neljäsosa tuumaa, niin että ne tulevat vastaamaan meidän
ajanlaskuamme. Niin vähennettyinä osottavat ne: (a) 1875 - 1 1/44 =
1873 3/4; (b) 1882 - 1 1/44 = 1880 3/4 ja (c) 1911 -1 1/4 = 1909 3/4 ja
antavat meille aikamäärät: (a) lokakuu 1874, (b) lokakuu 1881 ja (c)
lokakuu 1910 j.K.
Tämä kolminkertainen päättyminen on sopusoinnussa sen kanssa mitä
olemme huomanneet Raamatun opettavan; nim. että saavuttiin
"elonkorjuuseen", aikakauden loppuun, lokakuussa 1874, ja että korkea
kutsu lakkasi lokakuussa 1881, jonka jälkeen seuraa aika, jonka aikana,
vaikka yleinen kutsu onkin lakannut, samat edut ulotutetaan muutamille
arvokkaille, jotta he täyttäisivät niiden paikat, jotka jo ovat
kutsuttujen joukossa, mutta jotka koetuksessa huomataan arvottomiksi
saamaan ne kruunut, mitkä heille jaettiin, kun he vastaanottivat
kutsun. Kuinka kauvan tämä vihkiytyneiden seulominen tulee kestämään,
jonka aikana annetaan muutamille niiden kruunut, jotka tuomitaan
arvottomiksi, ja jonka aikana heidän nimensä kirjoitetaan niiden
_sijaan_, joiden nimet pyyhitään pois (Ilm. 3: 5, 11), sitä ei Raamattu
ilmaise, niin paljon kuin me olemme huomanneet; mutta vuosiluku 1910
näyttää hyvin sopivan yhteen niiden aikamääräysten kanssa, jotka
Raamattu antaa. Se on ainoastaan neljä vuotta ennen vaivanajan
täydellistä loppua, joka päättää pakanain ajat; ja kun me muistamme
Herran sanat -- että ne, jotka voittavat, katsotaan arvollisiksi
pelastumaan vaikeimmasta hädän ajasta, joka kohtaa maailmaa, niin
voimme ymmärtää, että se tarkottaa sitä laittomuuden hätää, joka seuraa
lokakuuta 1914; mutta erityinen hädänaika seurakuntaan nähden on
odotettavissa noin 1910 j.K.
Eikö tämä ole ihmeellinen sopusointuisuus kivi-"todistajan" ja Raamatun
välillä? Vuosiluvut lokakuu 1874 ja lokakuu 1881 ovat täsmällisiä, kun
taas vuosiluku 1910, vaikkei sitä olekaan ilmotettu Raamatussa, näyttää
hyvillä perusteilla osottavan jonkun tärkeän tapahtuman seurakunnan
kokemuksessa ja lopullisessa koetuksessa ja 1914 j.K. osottaa
ilmeisesti sen loppua, jonka jälkeen maailman suurimman hädän aika on
tullut, josta muutamat "suuren lauman" jäsenet tulevat osallisiksi. Ja
muistakaamme tässä yhteydessä, että tämän aikamäärän -- vuoden 1914
j.K. -- täytyy osottaa ei ainoastaan koko Kristusruumiin valitsemisen,
koettelemisen ja kirkastamisen loppuunsaattamista, vaan sen täytyy
myöskin osottaa lopputuloksen tuohon suurempaan vihkiytyneiden
uskovaisten laumaan nähden, jotka pelon ja arkamielisyyden tähden
laiminlyövät antamasta Jumalalle otollisen uhrin ja jotka sentähden
tulivat enemmän tai vähemmän maailman aatteitten ja tapojen
tahraamiksi. Muutamien heistä täytyy ennen loppua tulla suuresta
ahdistuksesta (Ilm. 7: 14). Moni sellaisista sidotaan parast'aikaa
lujasti yhteen noiden eri rikkaruohokimppujen kanssa polttamista
varten; ja he eivät tule pelastumaan ennenkuin hädänajan hehku
elonkorjuun loppupuolella polttaa ne siteet, joilla Baabeli on pitänyt
heidät orjuuteen sidottuina, he "pelastuvat ikäänkuin tulen läpi."
Heidän täytyy nähdä suuren Baabelin täydellinen kukistuminen ja saada
määrätty osa sen vitsauksista. (Ilm. 18: 4.) Neljä vuotta 1910:stä 1914
loppuun, jotka täten ovat osotetut Suuressa pyramiidissa, tulevat
epäilemättä muodostamaan "tuli-kuuman" koetusajan seurakuntaan nähden
(1 Kor. 3: 15), joka tapahtuu ennen maailman anarkiaa, joka ei voi
kestää kauvan. -- "Ellei sitä aikaa lyhennettäisi, ei yksikään liha
pelastuisi" (Matt. 24: 22).
Mutta tässä ei ole kaikki mitä tulee Suuren pyramiidin ihmeellisiin
vertauskuviin. Sen ihmeteltävä sopusointuisuus jumalallisen
suunnitelman kanssa osotetaan vieläkin eräällä merkillisellä tavalla.
Meidän tulisi odottaa, että niiden kahden suuren tapahtuman aikamäärä,
jotka ovat tämän aikakauden lopun yhteydessä, nim. (1) Herramme toinen
tuleminen ja (2) elonkorjuun alku, olisi jollakin tavalla huomautettu
"Suuren gallerian" yläpäässä, kuten hänen kuolemansa ja
ylösnousemisensa ovat ilmaistut "Kaivon" kautta sen alipäässä. Ja tässä
emme erehdykään. Itäseinän ylä- eli eteläpäässä, katossa, korkealla
"Portaan" yläpuolella on aukko, joka on yhteydessä "Kuninkaan huoneen"
yläpuolella olevan valmistamattoman tyhjän huoneen kanssa. Pyramiidin
vertauskuvallisella kielellä sanoo tämä aukko: "Tässä puuttui asioihin
taivaallinen olento. -- Olento, joka ei tarvinnut lattiata käydäkseen,
vaan joka voi tulla ja mennä tuulen tavoin." Ja prof. Smyth'in
huolelliset mittaukset "Suren gallerian" eteläseinästä ilmottavat
meille, että se ei ole täysin kohtisuora, vaan kallistuu eteenpäin
ylimmässä osassaan _seitsemän tuumaa_. Täten sanoo Pyramiidi meille
"seitsemän vuotta ennen korkean kutsun loppua (ennen lokak. 1881) tulee
tuo Suuri ilmestymään". Ja se ilmaisee yhä edelleen, että siitä ajasta
-- lokak. 1874 -- tulee kutsu asteettain, kuten eteläseinän
kallistuminen osottaa, loppumaan ja päättymään kokonaan lokakuussa
1881. Huomattakoon, että tämä on täydellisessä sopusoinnussa Raamatun
todistuksen kanssa, sellaisena kuin se on ääripiirteittäin esitetty
RAAMATUN TUTKISTELUJEN tässä ja edellisissä osissa.
Ja muistettakoon myöskin, että meillä, jotka ymmärsimme Raamatun
esityksen näistä ajoista ja aikakausista, ei ollut mitään tekemistä
näiden Suuren pyramiidin mittain ottamisen kanssa; ja että ne, jotka
ottivat mitat, eivät tietäneet mitään meidän ennustuksen
sovituksestamme, silloin kun nämä mitat otettiin, eivätkä tiedä
vieläkään niin paljon kuin me tiedämme. Kysymme sentähden: Voiko
sellainen tarkkuus asioista, jotka yhdeltäpuolen koskevat
kuudentuhannen vuoden historiaa ja toiselta puolen tuhansia tuumia
pyramiidi-mitan jälkeen, olla ainoastaan satunnainen yhteensattuma? Ei,
mutta todellisuus on ihmeellisempi ja kummallisempi kuin tarina.
"Herralta se on tullut ja on ihmeellistä meidän silmissämme."
Edelleen, kun se erityinen suosio, joka sisältyi evankelikauden
kutsuun, lakkasi (lokak. 1881) näyttää siltä kuin siunaukset maailmalle
olisivat silloin määrätyt alkaviksi. "Kaivon", joka suunsa kautta
ilmaisee lunastuksen, joka takaa tulevan siunauksen, pitäisi, kuten
näyttääkin, alipäässään (missä se on yhteydessä alaslaskevan käytävän
kanssa) ilmaista aikamäärä, jolloin lunastuksesta johtuvat siunaukset
alkavat kohdata maailmaa. Se näyttää sanovan: Tässä alkavat
lunastuksesta johtuvat edut siunata maan kaikkia sukukuntia, kun
juutalaisen ja evankelikauden valitsemiset ovat loppuun saatetut.
Jos me nyt otaksumme tuon selvästi ilmotetun evankelikauden erityisen
kutsun ja suosion lopun, 1881, siksi vuodeksi, jolloin aika
ennalleenasettamissiunausten alkamiselle oli läsnä, ja jos me katsomme
"Kaivon" alinta päätekohtaa ilmaisevana vuotta 1881, huomaamme me
jotakin mieltäkiinnittävää mittaamalla takaperin pitkin
"Sisäänkäyntikäytävää" pyramiidin alkuperäiseen "Sisäänkäyntiin" asti.
Tämän välimatkan huomaamme me olevan 3826 pyramiidi-tuumaa, jotka
niinmuodoin vastaavat 3826 vuotta. Ja jos meidän arvelullamme on hyvä
perustus, niin täytyi 3826 vuotta ennen vuotta 1881 tapahtua jokin
merkkitapaus. Ja kun me katsomme Jumalan sanan historiallisia
muistiinpanoja, nähdäksemme, jos siihen aikaan tapahtui jotakin
merkillistä, saamme me huomattavan vahvistuksen otaksumisellemme; sillä
juuri 3826 vuotta ennen vuotta 1881 j.K. mikä antaa meille vuoden 1945
e.K. tuli Iisak, lupauksen esikuvauksellinen siemen, isänsä Aabrahamin
rikkauksien perilliseksi, ja oli niin ollen siinä asemassa, että hän
voi siunata kaikkia veljiänsä -- Ismaelia, Hagarin poikaa (lihallisen
Israelin esikuvaa) ja Keturan, Abrahamin toisen vaimon monta poikaa ja
tytärtä (jotka esikuvaavat maailmaa ylimalkaan).
Niin ollen ilmottaa "Sisäänkäyntikäytävä" ulkolaidastaan alas siihen
kohtaan asti, missä se on yhteydessä "Kaivon" kanssa, vuosituumissa
ajan siitä päivästä, jolloin esikuvallinen Iisak (jossa esikuvallisella
tavalla maailman siunaamisen lupauksella oli keskipisteensä) tuli
kaiken perilliseksi, 1945 e.K. vuoteen 1881 j.K. jolloin oli
todellisuudessa tullut aika siunauksen tulemiselle maailmaan
vastakuvallisen Iisakin -- Kristuksen, kaiken perillisen kautta.
-- Gal. 3: 16, 29.
Me laskemme ajan Iisakin perinnönsaamiselle ja sitä seuraavalle
etuoikeudelle siunata veljiään, vuoteen 1881 j.K. seuraavasti: Iisak
sai perintönsä isänsä Aabrahamin kuollessa, mikä tapahtui 100 vuotta
senjälkeen kuin aabrahamilainen liitto oli tehty (sillä Aabraham oli 75
vuotias kun liitto tehtiin ja kuoli 175 vuoden vanhana). Sitten oli
liitosta Jaakobin, Iisakin pojan, kuolemaan 232 vuotta [katso II osa
siv. 270, 271]; ja siitä ajasta, kun Iisak sai perinnön haltuunsa --
100 vuotta senjälkeen kuin liitto oli tehty -- on Jaakobin kuolemaan
132 vuotta (232 v. - 100 v.) Tähän laskemme yhteen 1813 vuotta Jaakobin
kuolemasta meidän ajanlaskuumme j.K. ja silloin saamme vuosiluvun 1945
e.K., vuosiluvun, jolloin esikuvallinen Iisak sai haltuunsa kaikki
minkä Aabraham omisti (1 Moos. 25: 5.) Ja kun nämä 1945 vuotta e.K.
lasketaan yhteen 1881 vuoteen j.K. saadaan 3826 vuotta, jotka
pyramiidituumissa ilmaistaan sen ajan pituudeksi, jonka täytyi kulua
Iisakin veljein esikuvallisen siunaamisen välillä esikuvallisen
siemenen Iisakin kautta ja koko maailman siunaamisen välillä
vastakuvallisen Iisakin, Kristuksen kautta.
Jos jonkun mieleen nousee kysymys: Millä tavalla
ennalleenasettamis-siunausten alkaminen ilmaistiin lokakuussa 1881?
niin me vastaamme: Ei tapahtunut mitään, minkä maailma voisi erottaa.
Me vaellamme yhä uskossa emmekä näkemisessä. Kaikki ne valmistavat
askeleet, jotka on otettu suurta ennalleenasettamistyötä varten sitten
vuoden 1881 ovat laskettavat ainoastaan pisaroiksi siitä suuresta
siunauksen kuurosta, joka pian on virkistävä koko maata. Se mikä
tapahtui 1881, kuten sekin mikä tapahtui 1874 voidaan erottaa
ainoastaan uskon silmällä Jumalan sanan valossa. Se oli korkean kutsun
loppumisen vuosiluku ja siis myöskin ihmissuvulle ylimalkaan
ennalleenasettamiskutsumuksen alku -- riemutorvi alkoi soida. Tähän
aikaan oli tekijä eikä kukaan muu, niin paljon kun hän tietää,
huomannut erotuksen jumalalliseen luontoon kutsumisen, joka on avoinna
evankelikautena, ja sen kutsun välillä, joka kutsuu inhimillisen
täydellisyyden ja kaiken sen, mikä kadotettiin Aadamissa,
ennalleenasettamiseen, jolle kutsulle aika on tullut evankelikauden
korkean kutsun päätyttyä.
[Vaikkemme ole ajatelleet yhteensattumista ennenkuin nyt
kirjoittaissamme tätä lukua, on hyvin merkillistä että vuoden 1881
kuutena viimeisenä kuukautena julkaistiin ja levitettiin kirjaa "Food
for Thinking Christians" (Ruokaa ajatteleville kristityille), jossa oli
166 sivua, 1,400,000 kpl kaikkialla Yhdysvalloissa ja Isossa
Britanniassa.
Kolme asianhaaraa tämän kirjan ja sen laajan ja äkkinäisen levenemisen
yhteydessä lisäävät yhdessä sen merkitystä ainakin omituisuuteen nähden
(1). Kenties ei mikään kirja koskaan ole saavuttanut niin suurta
levenemistä niin lyhyenä aikana tai saman menetelmän kautta. Sitä
jakoivat lyhyenä aikana Piiri-sananviejä-toimiston (District Messanger
Service) juoksupojat kaikissa Yhdysvaltain ja Ison Britannian
suurimmissa kaupungeissa kirkonovilla kolmena toisiaan seuraavana
sunnuntaina ja pienemmissä kaupungeissa postin kautta. (2) Rahat tästä
johtuneiden kulujen korvaamiseksi 42,000 dollaria (yli 215,000 Smk)
lahjoitettiin _vapaehtoisesti_, pyytämättä tarkotusta varten. (3) Se
eli ensimmäinen, niin paljon kun me tiedämme, koskaan julkaistu kirja,
joka osotti erotuksen evankeli-seurakunnan korkean kutsun ja maailman
ylimalkaisen ennalleen asettamiskutsun välillä ja se osotti myös
korkean kutsun loppuvan 1881.]
Toinen huomattava kohta on se tie, jolla maailma kutsutaan saamaan ja
vastaanottamaan ijankaikkinen elämä tuhatvuotiskautena.
Kuten ylin huone, joka on tunnettu "Kuninkaan huoneen" nimellä, esittää
_jumalallista luontoa_ ja "Suuri galleria" esittää kutsua siihen,
samaten esittää sen alla oleva huone ("Kuningattaren huone")
täydellistä _inhimillistä luontoa_; ja siihen johtava käytävä esittää
sitä elämän tietä, jolla maailman täytyy kulkea saavuttaakseen
inhimillisen täydellisyyden tuhatvuotiskautena. Molemmat nämä tiet ja
siis myöskin lopputulokset avattiin ja tehtiin mahdollisiksi
_lunastusuhrin_ kautta, jonka Välimies antoi kaikkien puolesta: mikä
kaikki voimakkaalla tavalla ilmaistaan pyramiidissa sen kautta "mikä
näyttää siltä kuin olisi tapahtunut räjähdys", joka avasi "Kaivon" suun
ja jätti vapaan pääsön näihin kahteen käytävään (jotka ovat aijotut
vertauskuvaamaan nyt seurakunnan kutsua, joka johtaa jumalalliseen
luontoon, ja tuhatvuotiskautena maailman kutsua, joka johtaa
inhimillisen täydellisyyden ennalleenasettamiseen).
Niinmuodoin selittää suuri pyramiidi sopusoinnussa Raamatun kanssa,
että "Kristus toi VALOON _elämän_ (ennalleenasettamisen inhimilliseen
täydellisyyteen, jota esikuvaa niin kutsuttu 'Kuningattaren huone') ja
_kuolemattomuuden_ (jumalallisen luonnon, jota esikuvaa niin kutsuttu
'Kuninkaan huone') evankeliuminsa kautta" -- hyvän sanoman kautta
lunastuksesta. -- 2 Tim. 1: 10.
Ainoa tie "Kuningattaren huoneeseen" tai "Suureen galleriaan" oli
"Kaivon" kautta, sen kautta että "Ensimäinen nouseva käytävä" alunperin
oli mahdoton kulkea graniitti-"Tulpan" takia. Siten vahvistaa
kivi-"todistaja" sen, että lakikutsun eli laki liiton kautta ei kukaan
langenneen suvun jäsenistä voinut saavuttaa elämää (inhimillistä
elämää) tai kuolemattomuutta (jumalallista luontoa). Vaikka "Ensimäinen
nouseva käytävä" oli tie, ei sitä kumminkaan kukaan voinut kulkea.
Samaten oli lakiliittokin tie elämään; mutta lihan heikkouden tähden ei
kukaan voinut kulkea sitä, niin että olisi saavuttanut sen elämän, joka
tarjottiin (Room. 3: 20). Kivi-"todistaja" ilmaisee niin ollen
_erityisesti_ ristin, uhrin ja lunastuksen, aivan samoinkuin se
Raamatussakin on esitetty huomattavammalla tavalla kuin mikään muu
suunnitelman osa. "Ei kukaan pääse isän tykö muutoin kuin minun
kauttani" sanoi Jeesus. "Ilmotinhan teille ennen kaikkea sen, minkä
itse (ennen kaikkea) olin saanut, että Kristus on kuollut meidän
syntiemme tähden"; sanoi Paavali (1 Kor. 15: 3). "'Kaivo' (joka esittää
Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta) on ainoa tie elämään ja
kuolemattomuuteen", sanoo Suuri pyramiidi.
Käytävä "Kuningattaren huoneeseen" on matala, ja vaeltajan täytyy
nöyrästi taivuttaa päänsä sen vaatimusten alle. Oikeintekemisen tie on
aina ollut nöyryyden tie ja tulee niin olemaan tuhatvuotiskautenakin,
jolloin _kaikilta_ vaaditaan että he taipuvat Kristuksen valtakunnan
ankarien vaatimusten edessä. Hän on hallitseva rautaisella sauvalla
(Ilm. 2: 27). Hän tulee käyttämään oikeutta ojennusnuorana ja
vanhurskautta luotinauhana; ja hänen suuruutensa ja valtansa _täytyy_
jokaisen kielen tunnustaa, ja hänen valtansa edessä _täytyy_ jokaisen
polven notkistua, niin että hänen päivänään nöyrät ja vanhurskaat ja
ainoastaan ne kukostavat. -- Jes. 28: 17; Room. 14: 11; Ps. 92: 13, 14.
"Kuningattaren huone" vertauskuvaa ennalleenasettamistyön loppua --
inhimillistä täydellisyyttä -- sen kautta että siinä on _seitsemän_
sivua, jos lasketaan lattia yhdeksi sivuksi ja katto kahdeksi. Käytävä
sinne kertoo myöskin samasta seitsen-luvusta eli täydellisyydestä,
sillä sen lattia on alennettu seitsemännellä osalla sen pituudesta. Ja
seitsenluku ei ole ainoastaan täydellisyyden vertauskuva ylimalkaan,
vaan se on erittäin merkitsevä tässä yhteydessä, kun tuhatvuotiskausi
on maan historian seitsemäs vuosituhat, ja se vuosituhat, jolloin ne
suvun jäsenet, jotka ovat halukkaita ja tottelevaisia, saavuttavat
täydellisyyden.
Prof. Smyth huomauttaa omituisuudesta "Kuningattaren huoneen" lattiassa
ja sinne johtavassa käytävässä, nim. että se on rosoinen ja aivan
siistimätön, jonka kautta se niinollen eroaa muista käytävistä, jotka
alunperin olivat hyvin sileät ja luultavasti kiillotetut. Tämä, arvelee
hän, ilmaisee ehkä, että lattia ei sisällä vuosi-tuuma mittauksia kuten
muut käytävät -- ikäänkuin pyramiidi tahtoisi tämän epätasaisuuden
kautta sanoa: "Täällä ei ole aikamittoja".
Mutta vaikka pyramiidin vuosi-tuumia ei huomatakaan "Kuningattaren
huoneeseen" johtavassa käytävässä eikä myöskään sen lattiassa, oli
jotakin muuta, joka kumminkin tarvitsi osottaa, nim. tie
ennalleenasettamiseen, täydelliseen elämään ja täydelliseen
inhimilliseen elimistöön. Kuten "Kuningattaren huone" valaisee
inhimillistä täydellisyyttä, niin esikuvaa käytävä sinne niitä
seitsemää tuhatta kokemuksen ja kasvatuksen vuotta, joiden läpi
langenneen ihmissuvun täytyy kulkea, ennenkuin voidaan saavuttaa
täydellinen ennalleenasettaminen täydellisyyteen. Koska kuusi
ensimäistä seitsemättä osaa "Kuningattaren huoneen" käytävästä ovat
äärettömän matalia, esikuvaavat ne niitä kuutta vuosituhatta, jotka
ovat menneisyydessä, ja valaisevat sitä ääretöntä vaikeutta ja
nöyryyttä, joka on ollut välttämätön, jotta olisi voinut elää
vanhurskautettua elämää, vieläpä niidenkin puolelta, jotka koettivat
niin elää -- kuten patriarkat, profetat ja muut, jotka olivat
vanhurskautettuja uskon kautta -- noina kuutena tuhantena vuotena,
jolloin synti ja kuolema hallitsi. Tien _viimeinen seitsemäs_ osa
esikuvaa sen sijaan tuhatvuotiskautta, joka juuri koittaa ihmisille. Se
että sen korkeus on melkein kaksi kertaa niin suuri kuin kuuden
ensimäisen seitsemännes osan, ilmaisee, että tulevana tuhantena
vuotena, kun armo ja rauha vallitsee maan päällä, voivat ihmiset
helposti ja mukavasti edistyä täydellisyyttä kohti.
Jos kysytään, onko kukaan vaeltanut tällä tiellä menneinä kuutena
tuhantena vuotena, niin me vastaamme: Kyllä, _uskon kautta_ ovat
muutamat vaeltaneet sillä tiellä. Se on tie _inhimillisen luonnon
vanhurskauttamiseksi_ vaikka kokonaan erotettava evankeli-seurakunnan
tiestä ja kutsusta, joka, vaikka myöskin vanhurskauttamisen kautta, vie
uuteen jumalalliseen luontoon. Aabraham, Iisak ja Jaakob ja uskolliset
profetat vaelsivat sitä tietä, astuen sille "Kaivon" kautta -- _uskon
kautta Kristuksen_ lunastusuhriin, joita he edustivat esikuvallisten
uhrien kautta, ennen meidän Herramme kuolemaa ja ennenkuin
kivi-"todistaja" osotti sitä; sillä Jumalan päätöksissä oli Kristus
teurastettu Sovintokaritsa jo ennen maailman perustamista.
Ja käytävä "Kuningattaren huoneeseen" on sopusoinnussa sen kanssa mitä
Raamattu sanoo tiestä täydelliseen inhimilliseen luontoon ja
täydelliseen inhimilliseen elämään tuhatvuotiskautena. Aikamäärä, joka
vaaditaan täydellisyyden saavuttamiseksi, tulee olemaan erilainen eri
tapauksissa, aina sen nopeuden tai hitauden mukaan, jolla kukin alistaa
sydämensä ja elämänsä Uuden Liiton ehtoihin. Se ei tule enää olemaan
vaivaloista _taistelemista_ ylöspäin, mikä aina saa kokea vastustusta
alaspäin vievien sisäisten ja ulkonaisten tarkotusperien kautta, kuten
on ollut laki- ja evankelitalouksien aikana; se tulee olemaan tie,
jolla kaikki suosii vaeltajaa ja helpottaa hänen nopeata edistymistään
ennalleenasettamiselämän täyteen täydellisyyteen kaikkine sitä
seuraavine siunauksineen.
Kuten "Kuninkaan huone" ilmanvaihtoputkiensa kautta vertauskuvaa
alituista asuntoa, ijäistä olotilaa, niin vertauskuvaa "Kuningattaren
huone" sitä, että inhimillisen täydellisyyden olotila, kun se on
saavutettu, _voidaan tehdä_ ikuisesti kestäväksi olotilaksi; sillä
myöskin se on varustettu yhtäläisillä ilmanvaihtoputkilla tai
ilmakäytävillä. Toisessa tapauksessa voimme sanoa, että se vertauskuvaa
ijäti kestävää olotilaa, ja toisessa, että se _voidaan tehdä_ ijäti eli
alati kestäväksi olotilaksi; koska näin on asianlaita, kuten sekä
Raamattu että kivi-"todistajan" todistukset sen ilmaisevat. Raamattu
sanoo niistä, jotka saavuttavat sen olotilan, jota "Kuninkaan huone"
esittää, että he ovat osallisia jumalallisesta luonnosta ja
_kuolemattomia_ eli mahdottomia kuolemaan -- niin että he
senjälkeen eivät voi kuolla. Ja se osottaa, että muut, jotka
saavuttavat täydellisen ennalleenasettamisen ja kestävät viimeisen
uskollisuus-kokeen tuhatvuotiskauden lopussa, vaikka he eivät
omistakaan sitä ominaisuutta, jota sanotaan _kuolemattomuudeksi_, joka
varsinaisesti on ainoastaan jumalallisen luonnon ominaisuus,
ylläpidetään ijankaikkisessa elämässä niillä ehdoilla, jotka suuri
lunastussuunnitelman Järjestäjä jo on määrännyt. Jos he pysyvät
sopusoinnussa Jumalan kanssa ja tottelevat hänen tahtoaan, tulevat he
elämään ijäti.
Suuri pyramiidi ilmottaa samat totuudet, sillä kun ilmanvaihtoputket
"Kuninkaan huoneeseen" olivat avonaiset, olivat ne alunperin
omituisella tavalla peitetyt "Kuningattaren huoneessa". Ilmaputket
olivat täydelliset pyramiidin ulkosyrjästä asti aina puolen tuuman
päähän "Kuningattaren huoneen" sisäseinästä, sen kautta että kivet
"Kuningattaren huoneen" kummallakin puolella, paitsi mainittua puolta
tuumaa, ovat lävitse koverretut, mikä osottaa suuren pyramiidin
Rakennusmestarilla olleen määrätyn tarkotuksen, kuten jokainen muukin
piirre ilmaisee samaa. Herra Waynman Dixon löysi ne, kun hän tutki
"Kuningattaren huoneen" seiniä. Hän huomasi, että seinä eräästä kohden
kaikui ontolta ja, kun hän mursi pinnan, löysi hän ilmanvaihtoputken;
ja sitten löysi hän saman menettelytavan kautta samallaisen
vastaisestakin seinästä. Niin muodoin selittää pyramiidi sopusoinnussa
Raamatun kanssa, että on varattu _runsas toimenpide_, jonka kautta
täydellinen inhimillinen olotila, jota "kuningattaren huone" esikuvaa,
_voi tulla_ ijäti kestäväksi olotilaksi jokaiselle, joka ojentautuu sen
määräysten ja lakien mukaan.
Ja nyt kun me olemme kuulleet sen puhuvan, mitä ajattelemme me
kivi-"todistajasta" ja sen todistuksesta? Sellainen todistus olisi
todellakin omituinen ja sattuva, vieläpä silloinkin, jos ei olisi
mitään Raamatun paikkoja, jotka tarkottaisivat tutkittuja aineita;
mutta kun Raamattu on jo selvästi ja varmasti ilmottanut meille nämä
samat asianhaarat ja aikamäärät, jo ennenkuin pyramiidin todistus
kuultiin, saavat sen ihmeelliset sopusointuisuudet ja vahvistukset
samoista asioista kahdenkertaisen merkityksen ja sattuvaisuuden. Nyt
kun maailmanviisaat hylkäävät Raamatun "vanhentuneena" ja
"epätieteellisenä" on tosiaankin hämmästyttävää nähdä tämän
kivi-"todistajan" puhuvan ja vahvistavan Raamatun todistuksen. On
merkillistä kuulla sen todistavan ihmisen lankeemisesta juuri silloin
kun maailman viisaat puhuvat, että ihminen ei koskaan ole ollut
täydellinen, ei koskaan ole ollut Jumalan kuva, eikä siis myöskään ole
koskaan langennut siitä. Varmaankin tuntee tyydytystä tänä aikana kun
kuulee sen todistavan, _ettei kukaan voinut_ päästä lakiliiton eli --
tien kautta ei evankelisen korkean kutsun aikana jumalalliseen luontoon
eikä inhimilliseen vanhurskautettuun tilaan tai elämään aikana, jolloin
niin monet saarnaavat, että Mooseksen laki on ainoa elämän tie. Varmaan
on Suuressa pyramiidissa "nähtävänä selvästi Jumalan maailman
luomisesta asti näkymättömät ominaisuudet (suunnitelmat), sen kautta
että ne ymmärretään niiden asiain kautta, jotka ovat tehdyt" (ruots.
k.). -- Room. 1: 20.
Monet kenties pilkkaavat tämän kivi-"todistajan" todistuksia, kuten he
pilkkaavat Jumalan kirjotettua sanaakin; mutta heidän pilkkaamiseensa
vastaamme: Selittäkää tuo omituinen asiainyhteensattuvaisuus, tai
koettakaa ennustaa tulevaisuutta ja katsoa, kuinka teidän ennustuksenne
käyvät toteen. Todistakaa meille, ettei tarvita hengen vaikutusta
ennustaakseen tulevia tapahtumia. Antakaa meille näyte maailman
viisaudesta. "Tuokaa esille asianne, sanoo Herra, ja esittäkää
todistuksenne, sanoo Jaakobin kuningas. Antakaa heidän tuoda ne ja
julistaa meille mitä on tapahtuva. Missä ovat teidän _entiset_
ennustuksenne? Antakaa heidän esittää ne, jotta me tarkkaisimme ja
näkisimme, miten ne ovat täyttyneet. Tahi antakaa meidän kuulla mitä
nyt on tapahtuva. Julistakaa mitä vastaisuudessa on tapahtuva, jotta
näkisimme, että te olette jumalia (mahtavia)." Jes. 41: 21--23
ruots. k.
Ei siinä kyllin, että Suuri pyramiidi saattaa häpeään jumalankieltävät
ateistiset tiedemiehet, vaan se näyttää vielä perinpohjin vääräksi
heidän nykyaikaiset ja Raamatun kanssa ristiriidassa olevat teoriansa
"kehityksestä" -- johon aineeseen nähden emme voi tehdä paremmin kuin
esittää seuraavat tri Josef Seiss'in sanat, hänen oivallisesta
esityksestään Suuresta pyramiidista. Hän sanoo teoksessaan "Kivi-ihme":
"Jos alkuihminen ei ollut muuta kuin gorilla tai luola-asukas, kuinka
voivat näinä esihistoriallisina aikoina ne, jotka rakensivat tämän
mahtavan rakennuksen, tietää sen, mitä meidän perinpohjin _oppineet_
kykenevät kahdenkymmenen vuosisadan havaintojen ja kokemusten
perustuksella huomaamaan ainoastaan epätäydellisesti? Kuinka voivat he
tietää edes kuinka tuli valmistaa ja käyttää niitä välineitä, koneita
ja laitoksia, jotka olivat välttämättömiä niin suunnattoman suuren,
niin vahva-aineisen, niin kovin korkean ja niin työnsä puolesta
täydellisen rakennuksen kohottamiseksi, niin että se tänäpäivänä on
ilman kilpailijaa maan päällä? Kuinka he voivat tietää maan
pallonmuotoisuuden, pyörimisen, halkaisijan, tiheyden, leveysasteet,
navat, maan jaotuksen ja lämpömäärän tai sen tähtitieteelliset suhteet?
Kuinka he voivat ratkaista tehtävän ympyrän neliöksi muuttamisesta,
laskea mittasuhteet tai määrätä neljä ilmansuuntaa? Kuinka he voivat
valmistaa historiasta ja armotalouksista tauluja, jotka ilmaisevat
tarkkoja tosiseikkoja jokaisessa yksityiskohdassaankin, neljäntuhannen
vuoden aikana heidän aikansa jälkeen ja vielä lopulliseen päättymiseen
asti. Kuinka voivat he tietää, koska moosekselainen armotalous tulisi
alkamaan, kuinka kauvan se tulisi kestämään ja missä se tulisi
päättymään? Kuinka voivat he tietää, koska kristikunta pystytettäisiin,
mitkä suuret tapahtumat ja piirteet olisivat sen tunnusmerkkeinä, tai
mitkä olisivat Kristuksen seurakunnan merkilliset ominaisuudet, kulku
ja loppu? Kuinka voivat he tuntea suuren precessionalikauden, sen
pituuden, päivien luvun varsinaisessa vuodessa, auringon ja maan
keskimääräisen etäisyyden toisistaan, tähtien täsmällisen aseman siihen
aikaan kun pyramiidi rakennettiin? Kuinka voivat he keksiä mallin ja
järjestelmän mitoille ja painoille, jotka ovat niin tasasuhtaisia
toistensa kanssa, niin edullisesti sovitettuja ihmisen tavallisia
tarpeita varten ja saatetut sellaiseen sopusointuun luonnon kaikkien
tosiseikkojen kanssa? Ja kuinka he voivat tietää kuinka saada kaikki
tämä mahtumaan yhteen ainoaan muuraustyöhön ilman ainoatakaan piirrosta
sanoin tai kuvin, mutta kumminkin varmasti kaikkia ajan hävityksiä ja
vaihteluja vastaan ja siinä kunnossa, että sitä voidaan lukea ja
ymmärtää aina viimeiseen päivään asti?"
"Ihmiset pilkatkoot, mutta he eivät voi nauraa hajalleen tätä mahtavaa
rakennusta, ei myöskään ottaa siltä sen kulmia, mittasuhteita, mittoja,
luonnon ja uskonnon vastaavaisuuksia, jotka sen Luoja sille antoi.
Tässä ovat ne kaikessa puhuvassa merkitseväisyydessään, kankeina,
voittamattomina, yli kaiken niitä sortavan voiman."
Tämän ihmeellisen "todistajan" ääni muistuttaa mahtavasti Herramme
sanoja siinä huomattavassa tilaisuudessa, jolloin hän piti
riemukulkunsa Jerusalemiin ja esikuvallisesti esitti itsensä Israelille
kuninkaana, koko hänen oppilasjoukkonsa riemuitessa ja korkeasti
kiittäessä Jumalaa kaikista niistä voimakkaista töistä, joita oli
tapahtunut, sanoen: "Siunattu olkoon Hän, kuningas, joka tulee Herran
nimessä! Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!" Ja kun fariseukset
kehottivat häntä nuhtelemaan heitä, vastasi hän: "Minä sanon teille:
jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat" (Luukk. 19: 37--40).
Ja niin on tänään: kun kunnian Kuningas todellisuudessa on tullut, ja
suurin osa hänen tunnetuista elävistä todistajistaan, joiden pitäisi
korkeasti iloita ja sanoa: siunattu olkoon Kuningas, joka tulee Herran
nimessä, ovat mykkiä -- muutamat pelosta, että tulevat suljettaviksi
pois synagogasta, toiset uneliaasta välinpitämättömyydestä tai
maailmallisuuden päihtymyksestä, joka pitää heidät tietämättömyydessä
etsikkomme ajasta -- katso, juuri tämän Suuren pyramiidin kivet
todistavat huutaen varmoin äänin. Jokainen tämän valtavan rakennuksen
tuuma julistaa kaunopuheisesti Jumalan rikkautta, valtaa ja armoa.
Lujasti suljettuina tuohon vahvaan, kalliontapaiseen rakennukseen,
ollen luonnon myrskyjen tai hävittäjän säälimättömän käden
saavuttamattomissa, ovat Jumalan suunnitelman ääripiirustukset olleet
neljän tuhannen vuoden aikana, valmiina ilmaisemaan todistuksensa
määrättynä aikana vahvistukseksi tuolle samallaisella tavalla
ilmaistulle, mutta vuosisatoja salassa olleelle, varman, profetallisen
Sanan todistukselle. Tämän todistajan "todistus Herralle Sebaotille
Egyptinmaassa", kuten Raamatunkin, osottaa vakavalla ja täysin
luotettavalla täsmällisyydellä vanhain asiain järjestyksen lopulliseen
perikatoon unhotuksen "kuilussa" ja uuden ihanaan pystyttämiseen,
Kristuksen Jeesuksen, Jumalan ikuisen rakennuksen, suuren
Huippu-kulmakiven alaisena, jonka ihanien luonneviivojen kanssa täytyy
kaiken, joka on ijankaikkisen elämän arvoista, tulla rakennetuksi hänen
allaan. Amen! Amen! Tulkoon sinun valtakuntasi! Tapahtukoon sinun
tahtosi maan päällä niinkuin se tapahtuu taivaassa!
* * * * *