Liitämme tähän eräältä lähetyssaarnaajalta Kiinasta kirjeen, joka
saatiin, kun tämä osa oli painatuksen alaisena. Se auttaa valaisemaan,
kuinka Jumalan kaitselmuksen alaisena nykyisen totuuden tieto
lähetetään totuutta etsiville kaikissa maailman osissa. Elonkorjuun
Herra johtaa silminnähtävästi elonkorjaajien työtä niin, että ei
yksikään hänen kokonaan vihkiytyneistä pyhistään jää pimeyteen.
-- 1 Tess. 5: 4.
Rakas herra Russell: On nyt muutamia vuosia siitä kun nähtävästi
tilapäinen keskustelu eräästä uskonnollisesta aineesta sai
hyvän ystäväni neiti Downingin [myöskin lähetyssaarnaaja ja jo
monet vuodet TORNIN ja RAAMATUN TUTKISTELUJEN lukija] jättämään
minulle muutamia kappaleita ZIONS WATCH TOWER'IA (Siionin
Vartio-Torni; Russellin toimittama aikakauslehti). [Jos Jumala
suo tulee samanniminen lehti ilmestymään vuoden 1913 alusta
myös suomenkielisenä.] Ylempänä sanon tilapäinen -- tahdon
nyt oikaista ja sanoa _kaitselmuksen_ lähettämä; sillä uskon
täydelleen, että niin on, koska siitä päivästä alkain tähän
asti olen en ainoastaan ollut mitä aikakauskirjat kutsuvat
"alituiseksi lukijaksi, lämpimäksi ihailijaksi" j.n.e., vaan
myöskin olen todellisuudessa tullut siunatuksi, lohdutetuksi,
valaistuksi ja vahvistetuksi, vieläpä henkiseksi tehdyksikin
noiden nähtävästi aivan uusien (mutta todellisuudessa vanhojen ja
tosien), noiden pelkäämättömien ja arvokkaiden (kumminkin nöyrien
ja Kristuksen kaltaisten), noiden vastaansanomatta puhdasoppisten
(kumminkin harhaoppisiksi katsottujen) jumalallisen totuuden
esitysten kautta, joita Teillä ja Teidän apulaisillanne on ollut
etu saattaa päivän valoon, ja minulla sekä monella muulla etu
lukea kuukautisissa esityksissä.
Mutta jos määräaikaisista lähetyksistä voidaan sanoa kaikki
tämä, niin mitä sanonkaan nyt, kun meidät asetetaan korkeammalle
maaperälle Raamatuntutkistelujen kahden osan kautta, niiden
lujan, järjestetyn, luku luvulta jatkuvan jumalallisia
suunnitelmia käsittelevän katsauksen kautta, mitkä nyt
lahjotetaan seurakunnalle pelkästä lukemisen vaivasta, sellaisina
kuin ne lähtevät uhraavasta seurakunnasta ja rakastavasta
Jumalasta. Todellakin näyttää olevan jälellä ainoastaan muutamia
harvoja askeleita, ennenkuin me pääsemme itse Vartio-Tornin
parvekkeen korkeimmalle kohdalle ja näemme ihmetteleväin
silmäimme eteen levitettyinä runsaasti aaltoilevassa panoraamassa
kaikki ihanuudet sinä päivänä, jona Jumala totuutensa kirkastaa;
kaikki ne hämmästyttävät lupaukset, jotka tarkottavat maan
elonkorjuuta, täyttyvät: kruunatun Elonkorjaajan alas astuminen,
jalokivien tarkastaminen, seurakunnan seulominen, Saatanan
sitominen, Jehovan tili maailman kanssa tehty, maan meteli ohi,
pyhyyden tie aukaistu, valoisan aikakauden vilahdukset tuolla
kaukana aina täydellisyyden ja ihanuuden kauteen asti, jolloin
Jumala on oleva kaikki kaikessa. Eikö ole ihmeellistä huomata
niitä tapoja ja välineitä, joita Jumala henkensä kautta on
käyttänyt (erityisesti viimeisenä kahtenakymmenenä vuotena)
saattaakseen monet kansastaan ymmärtämään selvemmin Raamatun
totuuksia, puhdistaen Sanan ikäänkuin vuosisatojen tomusta,
saattaen päivänvaloon tutkittavaksi niin uutta kuin vanhaakin,
sovittaen ja yhdistäen sen eri kirjat, niin että voi nähdä,
ettei yksikään niistä voi millään tavalla puuttua, ja saattaen
koko Raamatun loistamaan sen himmentymättömässä ihanuudessa,
ainoana suurena, ihanana, kaikkiin riittävänä _täydellisenä_
Jumalan sanana, langenneelle, mutta Kristuksen lunastamalle
maailmallemme? Kuinka me vartijat todellakin voimme nähdä, ei
ainoastaan lupauksen aamusta, josta seurakunta on iloinnut
menneinä kahdeksanatoista pitkänä vuosisatana, vaan Auringon
todellisen nousun; ei ainoastaan hohteen, vaan itse tuon suuren
valoruumiin todellisen kehrän; ja se ei päällepäätteeksi ole vaan
taivaanrannan korkeudella -- tai heti sen yläpuolella ja kaukana
-- vaan se on hyvän matkaa taivaanrannan yläpuolella.
Tasangolla ehkä näkyy vaan päivänkoiton valo; mutta nouse
portaita, kiipeä vartio-torniin, käytä kaukoputkea ja sekstanttia
ja suuntaa se sitten ja katso, eikö juuri aurinko ole siellä.
Tullaksemme edelleen vakuutetuksi tästä, siirtykäämme sinne,
missä sen säteet muodostavat polttopisteen, pitäkäämme Raamattua
sen valossa ja katsokaamme kuinka se saa jokaisen sivun
loistamaan totuuden jumalallisella kirkkaudella; kuinka sen
perusopit esiintyvät hehkuvina aina valoisaan loisteeseen asti,
paljastaen selvästi nöyrille mielille Jumalan tähän saakka
salatun aikomuksen; paljastaen ikäänkuin loppumattoman rakkauden
sydämen; niin, tavallansa paljastaen juuri ne salaisuudet, joihin
enkelitkin halusivat katsahtaa ja eivät voineet.
Maailma on pimeydessä ja tulee todennäköisesti niin olemaankin,
kunnes hänen valtansa avonaisempi näyttäminen paljastaa hänen
läsnäolonsa; mutta hänen seurakunnalleen, niille, jotka todella
ovat tarkkaavaisia, niille, jotka odottavat hänen tulemistaan
sillä tavalla kuin hän sanoi tulevansa -- mitä sanovat nämä
totuudet heille? Mitä merkitsee tämä yliluonnollisen voimakas
valo, profetallisten totuuksien yhteen sattuminen samassa
loistopisteessä näinä maan elonkorjuun muutamana viimeisenä
päivänä, valon lisääntyminen, tiedon karttuminen, sielun palava
halu, oppisiteitten murtaminen, henkinen erottaminen? Herrani,
minulle tekee tämän kaiken selväksi yksi ainoa sana _parusia_.
Kristus on läsnä, kirkkauden Kuningas on täällä, aika on
täyttynyt, jumalallinen Jeesus. Jumalan Voideltu, korotettu Ylkä,
on jo meidän keskellämme, ryhtyen valmistaviin toimenpiteisiin
maallista hallitustansa varten. Kaiken todennäköisyyden mukaan
on niiden pyhien, jotka ovat nukkuneet, ensimäinen ylösnousemus
tapahtunut tosiasia, ja suuressa määrin voi riippua heidän
suloisesta vaikutuksestaan -- se vaikutus, mitä saamme kokea,
se henkinen pakottaminen, jota tunnemme ja joka johtaa meitä,
niinkuin se, että odotamme ja ikävöimme Kristusta, voi johtua
heidän aikaisista toimenpiteistään jumalallisen Lunastajansa
asiassa. Pian ovat kaikki elävät pyhät saaneet otsiinsa
Kuninkaansa merkin, pian on jokainen jalokivi laskettu, jokainen
vihkiytynyt elämä loppuun uhrattu, kaikkien pyhien voitto
avonaisesti vahvistettu, silmänräpäyksessä tapahtuva muutos
inhimillisestä elämästä jumalalliseen ihanuuteen toimeenpantu.
Silloin on koko Seurakunta Kristuksen, päänsä kanssa ilmestyvä
voimassa, valtakunta annetaan sille, jolle se kuuluu, Valtias on
vievä sotajoukkonsa taisteluun. Lyhyt, mutta kiivas, rinta rintaa
vastaan taisteltava, mutta ratkaiseva ottelu pimeyden valtojen
kanssa on tapahtuva. Ja silloin, autuas ajatus, on langenneen
ihmissuvun asiain järjestys antava sijan jumalalliselle
järjestykselle. Oi siunattu toivo, oi ihana loppu, oi autuas,
autuas päivä, oi riemua uhkuva taivas, oi riemuisa maa, oi
ääretön Jumalan Poika, oi kallis korotettu Lunastaja! Kuka, joka
tuntee jotakin näistä tulevan maailman voimista, ei toistaisi
Jumalan Kirjan loppusanoja: "Niin, tule Herra Jeesus!"
Pyydän anteeksi, rakas herra, jos ylivuotavassa kiitoksessani
olen anastanut liian paljon Teidän kallista aikaanne. Se ei
suinkaan ollut tarkotukseni, mutta kun rupesin kirjottamaan,
huomasin, että aine laajeni ja tahdoin lausua suuren
kiitollisuuteni taivaallista Isää kuten Teitäkin kohtaan. Asia
on mm. niin, että uskon tuohon suureen totuuteen, jota Te
julistatte, nim. että me elämme maailman elonkorjuu-ajassa.
Jumalan armosta olen yksi, joka valvon, ja voin sentähden nähdä
päivänkoiton omin silmin; ja mikä on vielä kallisarvoisempaa,
tunnen sen, enkä epäile sanoa, että tiedän sen olevan totta.
Voinko sentähden olla muuta kuin mitä syvimmin kiintynyt kaikkiin
asioihin (ja niitä on paljon), joita käsitellään Raamatun
tutkisteluissa.
Minun halvan arveluni mukaan ovat teidän teoksenne
_Raamatuntutkistelujen_ osat Ja Vartiotornin numerot kaikkein
parhaita selityksiä ja apuneuvoja mitä koskaan olen tavannut
raamatunpaikoista ja ennustuksista, jotka tarkottavat Herramme
toista tulemista. Minä luen niitä yhä uudestaan ja uudestaan yhä
kasvavalla mielihyvällä ja kirjelmäni on aivan yksinkertaisesti
ilmaus sanoissa kiitollisuuden tunteesta, joka kauvan on
kehottanut minua kirjottamaan tunnustukseni kiittääkseni Teitä,
inhimillisenä välineenä, siitä hyvästä, minkä minä olen niistä
saanut. Uskallan sentähden toivoa, että Te, vaikka olenkin
täydelleen vieras Teille, otatte vastaan kirjeeni lähteneenä
kiitollisesta sydämestä, joka ei ainoastaan tunne, vaan
toivoo ilmaisevansa kiitollisuudenvelkansa kaikesta avusta
ja valaistuksesta, jonka on saanut ja omistanut, mitä tulee
hänelle kaikista aineista tärkeimpään, jumalallisen Herramme ja
Vapahtajamme tulemiseen eli todelliseen läsnäoloon.
Olen, rakas herra, Teidän Kristuksen rakkaudessa.