Eräässä kirjeessään prof. Smyth'ille sanoi tuo nuori skotlantilainen,
hra Robert Menzies, joka ensin esitti arvelun, että sillä, mitä Suuri
pyramiidi opettaa on myöskin uskonnollinen eli Messias puolensa,
seuraavaa: --
Suuren gallerian pohjoispään alusta nousevassa asteikossa alkavat
meidän Vapahtajamme elämänvuodet ilmaistuina niin, että tuuma vastaa
vuotta. Kolmekymmentäkolme tuuma-vuotta vie meidät siis keskelle
"Kaivon" suuta.
"Kaivo" on niin sanoaksemme, tämän kaiken avain. Se esittää sekä meidän
Herramme kuolemaa ja hautausta että myöskin hänen ylösnousemistaan.
Tämä jälkimäinen osotetaan sen jo huomautetun piirteen kautta, että
"kaivon" suu ja ympäristö näyttää siltä _kuin_ räjähdys _olisi_
alhaaltapäin särkenyt sen. Niin särki meidän Herramme kuoleman siteet
ja toi senkautta elämän ja kuolemattomuuden valoon -- avasi uuden tien
elämään. (Hebr. 10: 20). Murtuneet lohkareet, jotka ympäröivät tämän
"Kaivon" ylintä osaa näyttävät sanovan, ettei ollut mahdollista, että
kuolema olisi voinut pitää hänet. (Apt. 2: 24.) Kuten "Kaivo" oli ainoa
tie jokaiseen noista Suureen pyramiidin nousevista käytävistä, niin on
meidän Lunastajamme kuolema ja ylösnousemus myöskin ainoa mahdollisuus
langenneen suvun jäsenille saavuttaa joku elämäntaso. Kuten "Ensimäinen
nouseva käytävä" oli siellä, mutta oli luoksepääsemätön, niin oli
myöskin juutalainen eli lakiliitto elämän tie tai tarjous, mutta
käyttämätön ja saavuttamaton elämän tie: ei kukaan langenneen suvun
jäsen ole koskaan voinut saavuttaa tai ole koskaan saavuttanut elämää
kulkemalla sen määräämää suuntaa. "Ei yksikään ihminen tule
vanhurskautetuksi lain teoista" elämään. (Room. 3: 20.) "Kaivon"
vertauskuvaama _lunastus_ on ainoa tie, jonka kautta kukaan tuomitun
suvun jäsenistä voi saavuttaa tuon suuremmoisen hyvän -- joka on
valmistettu jumalallisen suunnitelman kautta -- ijankaikkisen elämän.
Vuosia ennen sen arvelun esittämistä, että "Suuri galleria" esikuvaa
kristillistä armotaloutta, oli prof. Smyth tähtitieteellisten
havaintojen kautta vahvistanut vuosiluvun pyramiidin rakentamiselle v.
2170 e.K. Ja kun herra Menzies esitti että jokaisen "Suuren gallerian"
lattialinjan tuuma esikuvaa yhtä vuotta, johtui jonkun mieleen, että
jos tämä teoria olisi oikea, pitäisi, jos lattialinja mitattaisiin
takaperin "Suuren gallerian" alareunasta alkain alas pitkin "Ensimäistä
nousevaa käytävää" siihen asti missä se yhtyy "Sisäänkäyntikäytävään"
ja siitä taas ylöspäin pitkin "Sisäänkäyntikäytävää" pyramiidin
sisäänkäytävään, tulisi tämän osottaa tai ilmaista joku vastaavaisuus
ja niin _todistaa_ pyramiidin rakennusvuosi kuten myöskin tuuma-vuosi
teoria oikeaksi. Tämä, vaikka ei ollutkaan mahdotonta oli vaikea koe,
ja eräs siviili-insinööri lähetettiin käymään pyramiidissa ja uudestaan
ottamaan hyvin tarkat mitat sen käytävistä, huoneista j.n.e. Tämä oli
v. 1872; ja hänen tiedonantonsa olivat äärimmäiseen asti vahvistavia.
Hänen mittauksensa osottavat äsken kuvatun lattialinjan olevan 2170 1/2
tuumaa "sisäänkäyntikäytävän" seinissä olevaan _hyvin hienosti
viivattuun viivaan_ asti. Niin muodoin on sen rakennusvuosi tullut
kahdenkertaisesti vahvistetuksi; ja sen ohessa osotetaan että
lattialinjoilla sen käytävissä on sekä historiallinen että
aikalaskullinen merkitys, mitkä vielä yleisesti tulevat olemaan
"todistukseksi Herralle Egyptin maassa".
Tässä, kiitos olkoon niiden tarkkojen käytävistä otettujen mittojen,
jotka prof. Smyth on tehnyt, saatamme tulla siihen mikä on meille
verrattomasti mieltäkiinnittävintä niistä piirteistä, joita "todistaja"
vielä todistaa.
Kun me ensin näimme mitä jo on sanottu suuren pyramiidin todistuksista,
sanoimme heti: Jos tämä todellakin on Raamattu kivessä; jos se on
asiakirja tuon suuren maailmankaikkeuden Rakennusmestarin salaisista
suunnitelmista; asiakirja, joka ilmaisee hänen edeltäpäin tietämisensä
ja viisautensa, _täytyy_ ja _tulee_ sen olla täydessä sopusoinnussa
hänen kirjotetun Sanansa kanssa. Se seikka, että pyramiidin salaisuudet
ovat olleet kätketyt maailmanhistorian kuudennen vuosituhannen loppuun
asti, mutta että se nyt alkaa ilmaista todistuksiansa sen mukaan kuin
tuhatvuotispäivä edistyy, on täydellisesti sopusoinnussa Raamatun
kanssa, jonka runsaat todistukset Jumalan ihmeellisestä suunnitelmasta
ovat myöskin olleet salatut maailman perustamisesta asti ja nyt vasta
alkavat loistaa täydellisyydessään ja ihanuudessaan.
Me olemme jo esittäneet edellisissä osissa ja tämän osan edellisissä
luvuissa Raamatun selvät todistukset, jotka ilmottavat että me olemme
uudenajan kynnyksellä -- että tuhatvuotispäivä koittaa ja että maan
hallitus vaihtuu "tämän maailman ruhtinaalta" ja hänen uskollisiltaan
hänelle "jolle se kuuluu" (oston kautta) ja hänen uskollisille
pyhilleen. Me olemme nähneet, että vaikka tämän vaihdoksen tulos tulee
koitumaan suureksi siunaukseksi, niin tulee kuitenkin vaihdosaika,
jolloin nykyinen ruhtinas, tuo "väkevä", sidotaan ja hänen ja hänen
huonekuntansa ajetaan pois vallasta (Matt. 12: 29; Ilm. 20: 2), olemaan
vaikea hädän aika. Raamatullinen ajanlasku, jota olemme tarkastaneet
osottaa, että hädän-ajan alku oli käsillä Kristuksen toisessa
tulemisessa (lokakuussa 1874), jolloin kansojen tuomitseminen tulisi
alkamaan Herran päivän valaisevien vaikutusten vallitessa. Tämä
osotetaan Suuressa pyramiidissa seuraavasti: --
"Alaslaskeva käytävä", joka johtaa suuren pyramiidin sisäänkäytävästä
"Kuiluun" eli "Maanalaiseen huoneeseen" kuvaa maailman kulkua
ylimalkaan (tämän maailman ruhtinaan hallitessa) suureen hädän päivään
("kuiluun") asti, missä paha saatetaan loppuunsa. Tämän aikakauden
mittaaminen ja ajan määrääminen, jolloin hädän luola saavutetaan on
helppoa, jos meillä on joku aikamäärä -- piste pyramiidissa, mistä me
lähdemme. Meillä on tämä merkki "Ensimäisen nousevan käytävän" ja
"Suuren gallerian" yhtymäkohdassa. Tämä piste ilmaisee meidän Herramme
Jeesuksen syntymän, kuten "Kaivo" 83 tuumaa kauempana ilmottaa hänen
kuolemaansa. Siis, jos me mittaamme takaperin pitkin "Ensimäistä
nousevaa käytävää" siihen asti, missä se yhtyy "Sisäänkäyntikäytävään",
on meillä huomattavana joku määrätty päivämäärä alaspäin johtavalla
käytävällä. Tämä mitta on 1542 tuumaa (n. 39 m) ja ilmaisee siis v.
1542 e.K. aikamääräksi tässä pisteessä. Mittaamalla sitte _alaspäin_
pitkin "Sisäänkäyntikäytävää" tästä pisteestä "Kuilun" sisäänkäytävään,
joka "Kuilu" esikuvaa sitä suurta hädän aikaa ja hävitystä, jolla tämä
aikakausi päättyy, kun paha syöstään pois vallasta, huomaamme sen
olevan 3457 tuumaa (n. 86,5 m), jotka vertauskuvaavat 3457 vuotta yllä
mainitusta ajasta alkain 1542 e.K.; _tämä_ laskelma osottaa 1915
ilmettävän hädän ajan alun; sillä 1542 vuotta e.K. ja 1915 vuotta j.K.
tekevät yhteensä 3457 vuotta. Niin muodoin todistaa pyramiidi että 1914
loppu oli aikalaskullisessa suhteessa hädän-ajan alku, hädän-ajan,
jonka vertaista ei koskaan ole ollut, sitte kun ihmisiä rupesi olemaan
-- eikä myöskään koskaan tule. Ja niin muodoin osottautuu, että tämä
"todistaja" vahvistaa täydelleen Raamatun todistukset tämän asian
suhteen, kuten osotetaan RAAMATUN-TUTKISTELUJEN II OSAN 7:ssä luvussa
"Rinnakkaisia armotalouksia".
Ei kenenkään pidä epäillä, että nuo neljäkymmentä tuomion ja vaikeuden
vuotta alkoivat syksyllä 1874, sentähden että hätä ei _ole_ saavuttanut
niin hirveää ja sietämätöntä tilaa; ja että muutamissa suhteissa, tuon
vuoden jälkeen tämä "elonkorjuu"-aika on ollut suuri tiedon edistymisen
kausi. Muista, että kaikki tämä osotetaan Suuressa pyramiidissa ja että
sen tekee selväksi piirustus "Kuilusta", jonka prof. Smyth piirusti
ilman minkäännäköistä sovittelun aikomusta tähän nähden.
Sitäpaitsi tulee meidän muistaa, että Raamattu selvästi osottaa, että
hädän ajan tuomiot alkavat nimiseurakunnasta, valmistuksena sen
kukistumiselle ja itsekkäästä taistelusta työn ja kapitaalin välillä,
mitkä molemmat nyt järjestäytyvät lähestyväksi hädän päiväksi.
Tämän alimman huoneen eli "Kuilun" muoto ja viimeistely ovat omituisen
merkitseviä. Katto ja osittain sivutkin ovat säännöllisiä, mutta mitään
lattiata ei ole -- sen ryhmyinen, keskeneräiseltä näyttävä pohja laskee
itää kohden aina enemmän ja enemmän, antaen aihetta nimeen "Pohjaton
kuilu", joksi sitä joskus kutsutaan. Tämä huone puhuu vapaudesta ja
rajottamattomuudesta kuten myöskin vaikeuksista, korotuksesta kuten
myöskin alennuksesta; sillä kun kulkija saapuu sinne kankeana ja
väsyneenä siitä kyykistyneestä asennosta, mihin "Sisäänkäyntikäytävän"
ahtaus on hänet pakottanut, huomaa hän täällä että ei ainoastaan
alaspäin ole suurempi syvyys, hyvin epätasaisella ja murtuneella "hädän
lattialla", vaan hän huomaa myöskin ylhäälläpäin suuren korotuksen, sen
kautta että osa tämän huoneen katosta on hyvin paljon korkeammalla kuin
sinne johtava käytävä, mikä merkitsee melkoisesti laajentunutta tilaa
hänen ymmärryselimillensä.
Kuinka hyvin tämä vastaakaan todellisuutta. Emmekö jo voi nähdä että
vapaudenhenki on saavuttanut sivistyneiden kansakuntien _kansanjoukot_.
Me emme pysähdy katsomaan johdonmukaisuutta ja epäjohdonmukaisuutta
niihin vapauksiin nähden, joita joukot tuntevat ja joita he vaativat,
vaikka tämäkin on ilmaistu tässä huoneessa katon _korkeuden_ ja pohjan
laskemisen kautta: me huomautamme ainoastaan, että valo meidän
päivänämme -- Herran päivänä -- synnyttää vapauden hengen; ja kun
vapauden henki tulee kosketukseen ylpeyden, rikkauden ja vallan kanssa
niihin nähden, joilla vielä on valtaa, _tulee_ se aiheuttamaan
hädän-ajan, jonka Raamattu vakuuttaa lopulta tulevan hyvin suureksi.
Vaikka se vielä tuskin on alkanut, näkevät kuninkaat ja keisarit,
suurmiehet ja kapitalistit ja kaikki sen tulevan ja "ihmiset menehtyvät
peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä"; sillä
taivaan voimat ovat _järkkymässä_ ja kukistetaan ne lopulta. Nykyisen
pahan maailman väärät -- valtiolliset, yhteiskunnalliset ja
uskonnolliset -- järjestelmät tulevat vaipumaan unhotuksen mereen,
tulevat tyhjäksi tehdyiksi, jota tuo "Maanalainen huone" eli "Kuilu"
myöskin vertauskuvaa. Sillä me pidämme "Kuilua" vertauskuvana ei
ainoastaan siitä suuresta hädästä, joka tulee kukistamaan ja tekemään
tyhjäksi nykyisen asiain tilan (seurauksena siitä, ettei se ole
sopusoinnussa sen paremman asiain järjestyksen kanssa, joka saatetaan
voimaan Jumalan valtakunnassa), vaan me pidämme sitä myöskin sen varman
lopun vertauskuvana, joka kohtaa jokaista olentoa, joka jatkaa
juoksemista tuolla alaspäin vievällä tiellä, ja joka tuhatvuotiskauden
täydestä valosta huolimatta kieltäytyy luopumasta synneistään ja
tavottelemasta vanhurskautta.
Huomaa tässä yhteydessä myöskin toinen asia: "Sisäänkäyntikäytävä"
kallistuu tasaisesti alaspäin, kunnes se lähestyy "Kuilua", jolloin se
lakkaa kallistumasta ja kulkee vaakasuorasti. Onnettomuudeksi emme
löydä mitään tarkkaa mittaa tälle käytävän osalle. Vahvistamaton mitta
on 324 tuumaa; joka antaisi vuoden 1590 tai Shakespearen ajan.
Kuitenkaan emme kiinnitä mitään huomiota siihen. Yksi asia on varma --
tämä matala alaspäin menevä käytävä esittää _maailman_ kulkua, kuten
ylöspäin johtava käytävä "Suuressa galleriassa" osotti "kutsutun"
seurakunnan kulkua. Muutos alaspäin johtavasta vaakasuoraan suuntaan
näyttää sentähden merkitsevän siveellistä tai valtiollista valistusta,
tai suosiollista alaspäin menevän matkan hillitsemistä.
Kuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistus sai välillisesti varmaan
paljon aikaan nostaakseen maailmaa joka suhteessa. Se puhdisti
siveellisen ilmapiirin sen paljosta tietämättömyydestä ja taikauskosta,
ja roomalais-katolilaiset samoinkuin protestantitkin myöntävät sen
merkitsevän uutta aikaa yleisessä edistyksessä.
Me emme väitä, kuten muutamat, että kaikki meidän päivinämme johtaisi
pikemmin ylöspäin kuin alaspäin. Päinvastoin, me näemme monta asiaa
meidän päivinämme, joihin ei voi sivistyksenkään kannalta suostua,
puhumattakaan niiden sopusoinnusta Jumalan tahdon kanssa. Me näemme
vapaamman "inhimillisen" katsantokannan olevan vallalla maailmassa,
joka, joskin kaukana Herramme Jeesuksen uskonnosta, on pitkälle
edistynyt verrattuna menneisyyden tietämättömään taikauskoon.
Todellakin on tämä yhteiskunnallinen parannus maailmassa antanut
aihetta "kehitysopille" ja saattanut monet päättämään, että maailma on
nopeasti tulemassa paremmaksi ja paremmaksi, -- ettei se tarvitse
mitään pelastajaa ja hänen lunastavaa työtänsä, eikä myöskään
valtakuntaa ennalleenasettamis-siunauksineen. Hyvin pian tulee
maailma-parka huomaamaan, että kohoaminen ja puhtaan itsekkäisyyden
perustus merkitsevät kasvavaa tyytymättömyyttä, ja mahdollista
laittomuutta. Ainoastaan Herran kansa, hänen sanansa valaisemana,
kykenee näkemään asiat niiden oikeassa valossa.
Mutta ylläkosketeltujen mittain antaessa yhtäpitävät todistukset, oli
eräs mitta, joka ei näyttänyt sopivan yhteen Raamatun esityksen kanssa,
nim. "Ensimäisen nousevan käytävän" mitta, joka nähtävästi esitti aikaa
Israelin Egyptistä lähdöstä Herramme Jeesuksen syntymään saakka. [Tämä
ajanjakso ei ole sama kuin se, minkä olemme maininneet II osassa. 7
luvussa ja esittäneet juutalaiseksi aikakaudeksi. Tämä jälkimäinen
alkoi 198 vuotta ennen Egyptistä lähtöä Jaakobin kuollessa eikä
loppunut ennenkuin Herramme, jonka he hylkäsivät, jätti heidän
huoneensa heille autioiksi viisi päivää ennen ristiinnaulitsemistaan.]
Raamatun kertomusta ajasta sellaisena kuin se on jo ilmotettu [II osa,
siv. 269--278], _emme voineet_ epäillä, koska me olimme osottaneet sen
oikeaksi niin monella tavalla. Se osotti että aika Egyptistä lähdöstä
vuoteen 1 oli tasan 1614 vuotta, mutta "Ensimäisen nousevan käytävän"
lattialinja on ainoastaan 1,542 tuumaa. Edelleen tiesimme Herramme ja
profettain sanoista varmasti, että lakikausi ja lihallisen Israelin
suosio ei loppunut Jeesuksen syntyessä, vaan kolme ja puoli vuotta
hänen kuolemansa jälkeen, heidän 70 suosion viikkonsa lopussa, vuonna
36 j.K. [II osa, 7 luku] Täten tekee aikajakso Egyptistä lähdöstä
heidän suosionsa täydelliseen loppuun (1614 + 36) =1650 vuotta. Ja
vaikka eräässä tarkotuksessa tuo suuremmoinen ja siunauksesta rikas
uusi armotalous alkoikin Jeesuksen syntymässä (Luukk. 2: 10--14;
25--38) pitäisi suuren pyramiidin kumminkin jollakin tavoin ilmaista
Israelin suosion täysi pituus. Tämän huomasimmekin me ilmaistuksi mitä
älykkäämmällä tavalla; graniitti "Tulppa" osottautui olevan kylliksi
pitkä täyttämään tämä aikakausi juuri loppuunsa. Silloin tiesimme me
minkätähden tämä "Tulppa" oli pantu niin lujasti kiinni ettei kenenkään
ollut onnistunut irrottaa sitä. Suuri Rakennusmestari oli asettanut sen
sinne, niin ettei se murtuisi, jotta me nyt saisimme kuulla sen
todistuksen vahvistavan Raamatun sekä sen suunnitelmaan että
aikalaskuihin nähden.
Mitatessamme tätä käytävää ja "Tulppaa" tulee meidän ajatella sitä
kiikariksi tai kaukoputkeksi, josta "tulppa" on vedetty ulos niin
pitkälle että sen ylin pää on tullut siihen paikkaan, missä alunperin
sen alin pää on ollut. Etäisyys "suuren gallerian" pohjoisesta
sisäänkäytävästä alaspäin graniitti-"tulpan" alimpaan päähän asti on
1,470 tuumaa ja jos me tähän lisäämme "tulpan" pituuden 179 tuumaa,
saamme kokonaissummaksi 1,649 tuumaa, joka vastaa 1649 vuotta; ja yhden
tuuman erotus tästä saadun luvun ja niiden 1650 vuoden välillä, jotka
Raamatullinen aikalasku ilmottaa tämän aikakauden pituudeksi, on
helposti selitettävissä, kun me muistamme että tuon graniitti-"tulpan"
toista päätä ovat melkoisesti hanganneet ne, jotka koettivat saada sen
pois kiinteältä paikaltaan käytävässä.
Niin ollen vahvistaa tämä kivi-"todistaja" täydellisesti Raamatun
todistuksen, ja osottaa että aikajakso Israelin Egyptistä lähdöstä
heidän kansallisen suosionsa täydelliseen loppuun asti [II osa, 3
luku], vuonna 36 j.K. oli 1650 vuotta. Mutta älköön kukaan sekottako
tätä aikajaksoa sen aikajakson kanssa, joka esitetään juutalaisen ja
kristillisen armotalouden rinnakkaisuuksissa edellisessä osassa --
missä osotetaan että nämä aikakaudet ovat kumpikin 1845 vuotta pitkät,
toinen Jaakobin kuolemasta vuoteen 33 j.K. ja toinen vuodesta 33 j.K.
vuoteen 1878.
Eikä siinä kyllin että tämä oli älykäs tapa kätkeä ja kumminkin
ilmaista aika Egyptistä lähdöstä Vapahtajamme syntymään (jotta se
määrättynä aikana vahvistaisi Raamatun todistuksen), vaan tarkkaavaisen
lukijan pitäisi ilman vaikeutta huomata, että se kahdestakin syystä voi
tapahtua ainoastaan jollakin samallaisella tavalla. Ensiksikin, koska
juutalainen armotalous ja suosio ei ainoastaan alkanut Jaakobin
kuollessa, ennen Egyptistä lähtöä, vaan myöskin ulottui kristilliseen
armotalouteen ja kulki sen kanssa rinnatusten niinä kolmenakymmenenä
kolmena vuotena, jolloin Herramme eli maan päällä; ja toiseksi, jos
"Ensimäinen nouseva käytävä" olisi tehty kyllin pitkäksi, jotta se
olisi täydellisesti esittänyt juutalaisen ajan vuosi-tuumissa, olisi
käynyt välttämättömäksi tehdä pyramiidi vielä suuremmaksi, mikä taas
olisi hävittänyt sen tieteelliset piirteet ja opetukset.
Tutkikaamme nyt "Suurta galleriaa" "Ensimäisen nousevan käytävän"
loppukohdasta ja pankaamme merkille myöskin sen vertauskuvalliset
todistukset. Se on seitsemän kertaa korkeampi kuin "Ensimäinen nouseva
käytävä". Sen seinissä on seitsemän kerrosta toistensa yli työntyviä
kiviä, tasaisesta, hienoksi kiillotetusta kivestä ja kerran kauniista,
kermanvärisestä kalkkikivestä. Se on kaksikymmentä kahdeksan jalkaa (n.
8,4 m) korkea, vaikkakin hyvin kapea, senkautta ettei se ole
ainoassakaan kohdassa kuutta jalkaa (n. 1,8 m) leveämpi, mutta
supistuen alaspäin on se lattian kohdalta ainoastaan kolme jalkaa (n.
0,9 m) ja katosta vieläkin soukempi. Prof. Greaves, professori
Oxfordissa viidennellätoista vuosisadalla, kirjotti selonteossaan
siitä: --
"Tämä on hyvin komea työ eikä ole huonompi taiteelliseen
huomattavaisuuteen tai aineelliseen rikkauteen nähden mitä komeampia ja
suuremmoisempia rakennuksia. Tämä galleria eli korridoori tai miksi
sitä kutsuisin on rakennettu valkosesta, kiillotetusta marmorista
(kalkkikivestä), joka on leikattu hyvin tasaisiksi nelikulmaisiksi
laatoiksi. Samallaisesta aineesta kuin lattia, samallaisesta on katto
ja myöskin sivuseinät tehdyt; liitossaumat ovat niin tiiviit, että
tarkka silmä tuskin niitä erottaa; ja juuri ylöskäytävän kaltevuus ja
nousu antaa tälle kaikelle viehätystä, vaikka se tekeekin pääsyn sitä
liukkaammaksi ja vaikeammaksi... Marmori-(kalkkikivi) möhkäleiden
muodossa ja järjestyksessä on pala arkkitehtuuria, joka minun
mielestäni on hyvin aistikasta, senkautta että kaikki kerrokset eli
rivit, joita onkin vain seitsemän (niin suuria ovat nämä kivet),
pistäytyvät ja riippuvat toistensa yli noin kolme tuumaa (n. 7.5 cm);
ylimmän kerroksen alin osa riippuu seuraavan rivin ylimmän osan yli, ja
muut järjestyksessään sen mukaan kuin ne laskevat."
Ja prof. Smyth selittää olevan mahdotonta esittää niitä mitenkään
kuvassa; hän näet sanoo:
"Käy yli ymmärryksen tehdä siitä tekniikan sääntöjen mukaisia
perinpohjaisia piirroksia, sen kapean leveyden, sen suuren holvimaisen
korkeuden ja sen pitkän lattian hyvin omituisen kallistuvaisuuden
tähden; lattia, joka, kun sitä katsoo sen pohjoispäästä etelään päin,
nousee ylöspäin ja ylöspäin pimeydessä, nähtävästi loppumattomiin; ja
sellaisella jyrkkyydellä, ettei minkään taiteilijan näköala siitä,
maalattuna pystysuoralle pohjapiirrokselle, saattaisi koskaan toivoa
voivansa esittää enemmän kuin pienen osan tästä lattiasta, joka ulottuu
ylös läpi koko kankaan ja katoaa sen yläreunassa. Jos sen sijaan
katsotaan pohjoiseen päin gallerian eteläpäästä, katoaa lattia heti, ja
silmäin korkeudella, jonkun matkan päässä näkyy osa jyrkästi laskevaa
kattoa. Muuten antaa kivien työntyminen toistensa yli noissa pimeissä
seinissä, jotka kulkevat ohi kummallakin puolella, vakavan vaikutuksen;
mutta kaikki tämä huolestuttavassa kaltevuudessa, joka puhuu
vaikeudesta yhteen suuntaan, vaarasta toiseen ja valtavasta vuoresta
kaikkialla."
Minkä ihmeellisen valaistuksen antaakaan "Suuri galleria" _totisen_,
kristillisen Seurakunnan kulusta ja pienen voittaja-lauman vaelluksesta
evankelikauden pitkänä ajanjaksona. Sen kerran kauniit, kermanvalkoset
seinät ja katto, muodostettuina säännöllisistä toistensa yli
työntyvistä kivistä, jotka kaikki kallistuvat ylöspäin, eivät tarkota
nimiseurakunnan historiaa, kuten muutamat ovat luulleet -- muuten eivät
ne olisi suinkaan niin säännöllisiä ja ylöspäin suunnattuja -- vaan ne
puhuvat suuresta Jumalan suosiosta, joka on annettu evankelikautena,
"korkeasta kutsusta" määrättyihin etuihin, joka on tarjottu
evankelikautena ehdollisesti kaikille oikeamielisille ja joka on avattu
ja tehty mahdolliseksi "Kaivon" -- lunastuksen kautta.
"Suuren gallerian" huomattava korkeus -- seitsemän kertaa sen käytävän
korkeus, joka esittää juutalaista armotaloutta (seitsemän on
täydellisyyden vertauskuva) -- esikuvaa abrahamilaisen lupauksen
siunauksen täydellisyyttä, joka todellisuudessa on annettu
evankeliseurakunnalle. "Kuninkaan huone" "Suuren gallerian" päässä
esittää sen kilpajuoksun päämäärää, johon nykyinen korkea kutsu
johtaa kaikki uskolliset; ja tämä "Kuninkaan huone" on, kuten heti
saamme nähdä, mitä sopivin vertauskuva seurakunnan lopullisesta
kohtalosta. "Kaivo" (joka esikuvaa lunastusta) juuri tämän
"Gallerian" sisäänkäytävän vieressä, vertauskuvaa kauniisti meidän
vanhurskauttamistamme, minkä jokaisen, joka kulkee tätä tietä, täytyy
nähdä ja tunnustaa. Suuri pyramiidi sanoo meille näin: "Niin ei nyt
siis ole mitään kadotusta niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat".
"Suuren gallerian" loppumattomalta näyttävä pituus osottaa kuinka
pitkältä evankelikausi on näyttänyt seurakunnan yksityisistä jäsenistä;
kun taas sen kapeus esikuvaa hyvin "kaitaa tietä, joka vie elämään"; ja
sen jyrkkyys, tien vaikeutta, ja alituista takaisinliukumisen vaaraa
niille, jotka eivät ota tarkkaa vaaria askeleistaan. Kumminkin näiden
jumalallisen suosion seinien sisällä ovat turvassa ja varmuudessa
kaikki ne, jotka edistyvät hyvissä töissä, jotka kasvavat armossa
vaeltaen tuota vaikeata tietä ylös, vaeltaen hengen eikä lihan jälkeen.
Kun me katsomme ylöspäin pitkin "Suurta galleriaa", näemme me että
_sillä on loppu_ kuten alkukin. Niinmuodoin sanotaan meille, että nuo
tavattoman suuret ja kalliit edut, jotka ovat kestäneet koko
evankelikauden, tulevat kerran _lakkaamaan_ -- tuo ihmeellinen korkea
kutsu Kristuksen kanssaperillisyyteen hänen "morsiamenaan" tulee
päättymään, kun luku, kyllin suuri täyttämään "pienen lauman", on
ottanut vastaan kutsun. Sen mitä tämä -- kivi-"todistaja" näin osottaa
kuvan kautta, esittää Raamattu hyvin selvästi: se osottaa, kuten olemme
nähneet, että etu saada juosta "korkean kutsun" palkinnon
saavuttamiseksi, kuuluu ainoastaan evankelikaudelle. Sitä ei ole
koskaan ennen myönnetty -- Ruhtinaamme Jeesus oli ensimäinen, jolle se
tarjottiin, ensimäinen, joka otti vastaan sen uhraamiseen sisältyvät
ehdot ja ensimäinen, joka sai siitä luvatun palkinnon. "Suuren
gallerian" eteläpää ilmottaa yhtä tarkasti lopun jumalalliseen luontoon
kutsumisesta kuin sen pohjoinen pää ilmottaa tarjoumuksen alun tuohon
suureen suosioon.
Mutta kun "Suuri galleria" esikuvaa Jumalan meille antamaa "korkeaa
kutsua", niin katsokaamme edelleen ja ottakaamme vaarin minne tämä
kutsu johtaa kussakin erikoistapauksessa. Me olemme jo nähneet
Raamatusta, että me olemme kutsutut kärsimään Kristuksen kanssa,
olemaan kuolleet hänen kanssaan ja sitten _tulemaan osallisiksi
hänen kirkkaudestaan_. Ja kaiken tämän huomaamme me sattuvasti
vertauskuvatuksi sillä omituisella tavalla, jonka kautta päästään
"Suuren gallerian" päässä olevaan "Kuninkaan huoneeseen". Se tie, jota
pitkin ne, jotka ottavat vastaan "korkean kutsun", saavat mennä
taivaalliseen ihanuuteen, jota "Kuninkaan huone" esikuvaa, ei ole
suora. Heitä täytyy ensin koetella joka suhteessa ja huomata Jumalan
tahdolle kuuliaisiksi, muuten eivät he voi mennä siihen lepoon, joka on
tarjona. Suuri pyramiidi valaisee niin ollen voimakkaasti tämän
Raamatun opin ja kaikkein niiden kokemuksen, jotka juoksevat
saavuttaakseen tuon suuren palkinnon. Kuten kutsu johtaa vihkiytymiseen
ja uhraamisen käytäntöön ottamiseen, niin johtaa "Suuri galleriakin"
erinäisiin mataliin käytäviin, jotka vertauskuvaavat sitä. Saavuttuaan
sen ylimpään päähän täytyy matkamiehen taipua hyvin alas siinä
oviaukossa eli käytävässä, joka vie "Esihuoneeseen". Tämä taipuminen
vertauskuvaa sitä inhimillisen tahdon vihkimistä eli kuolemaa,
uhrautumisen alkua, mihin ovat kutsutut kaikki ne, jotka tahtovat
saavuttaa jumalallisen luonnon. Siitä, kuinka paljon tämä uhrautuminen
oikeastaan merkitsee, ovat selvillä ainoastaan ne, jotka ovat
vastaanottaneet kutsun ja todellisuudessa luopuneet inhimillisestä
tahdosta.
Kun tämän vihkiytymistä esikuvaavan lyhyen käytävän kautta on kuljettu,
olemme me n.k. "Esihuoneessa". Tässä loppuu kalkkikivilattia; tästä
alkain astutaan lattialla, joka on pelkkää graniittia, jonka voidaan
selittää merkitsevän _uutta_ asemaa eli oloa "uusina luomuksina". Mutta
asettaessamme jalkamme graniittilattialle astuaksemme uuteen asemaansa
uutena luomuksena, huomataan jättiläismäinen graniittisulku; tämä on
tunnettu "Graniittipaaden" nimellä. Tämä sulkee laskuoven tavoin tien
osittain ja jättää jälelle ainoastaan matalan käytävän, samallaisen
kuin se, mistä äsken kuljettiin, 44 tuumaa (n. 1,1 m) korkean,
niin että meidän täytyy uudestaan kumartua ennenkuin voimme
täydelleen nauttia niistä eduista, joita "Esihuone" esikuvaa. Tämä
"Graniitti-paasi" esittää jumalallista tahtoa ja näyttää se sanovan
sille, joka äsken on kulkenut siitä matalasta käytävästä, joka esikuvaa
oman tahdon hylkäämistä: "Ei ole kyllin siinä että uhraat oman tahtosi,
suunnitelmasi ja mielipiteesi; sinä voisit kyllä tehdä tämän kaiken ja
hyväksyä sitten kumminkin jonkun toisen tahdon ja suunnitelman; sinun
pitää, ei ainoastaan uhrata oma tahtosi vaan sinun täytyy myöskin
taipua Jumalan tahdon alle ja ottaa se omasi sijaan ja tulla valppaaksi
Jumalan palveluksessa, ennenkuin sinut lasketaan uudeksi luomukseksi ja
perilliseksi jumalallisesta luonnosta".
Sittenkun olemme menneet "Graniitti-paaden" ohi, seisomme me
esteettömästi "Esihuoneen" graniittilattialla. Se on omituinen huone:
sen seinät eroavat toisistaan, näyttää ikäänkuin siinä olisi muutamissa
osissa jonkunlainen lautakerros, ja toisiin sen seinistä on taas
uurrettu koloja. Muuten se näyttää olevan täynnä opetuksia, joita ei
vielä täysin ole osattu selittää. Kumminkin näyttää se ajatus, jonka
siellä käyneet ovat esittäneet, että se on kouluhuoneen tapainen,
olevan täydellisessä sopusoinnussa sen kanssa mitä meidän siitä tulee
odottaa nim. että se esittää totuudesta siinneiden pyhien kokemuksia.
Tämä "Esihuone" vertauskuvaa Kristuksen koulua ja sitä opetusta --
niitä uskon, kärsivällisyyden, kestäväisyyden j.n.e. koetuksia -- johon
kaikki joutuvat, jotka ovat vihkineet itsensä kokonaan Jumalan
tahdolle; joka lahjottaa heille tilaisuuden _voittaa_ ja osottaa
arvokkaisuutensa voittajan paikkaan Kristuksen kanssa hänen tulevan
valtakuntansa ihanuudessa. Jos ei meillä ole sellaisia kokemuksia ja
koetuksia emme ole _lapsia_ emmekä jumalallisen tason _perillisiä_
(Hebr. 12: 8.) Jumala kouluuttaa ja opettaa meitä nykyisessä
elämässämme, senjälkeen kun olemme vihkiytyneet hänen palvelukseensa ja
senkautta ei hän ainoastaan koettele meidän uskollisuuttamme häntä
kohtaan liittolupauksemme mukaisesti, vaan valmistaa meitä myöskin
siihen että me tunnemme myötätuntoa toisten koettelemuksia ja
vaikeuksia kohtaan, toisten, joiden ohjaajiksi ja tuomareiksi hän
tahtonsa mukaan meidät pian on tekevä. --- 1 Kor. 6: 2, 3.
Meidän ei ole ainoastaan kuoltava tahdollemme, vaan meidän on kuoltava
_todellisestikin_ ennenkuin me täydellisesti ja todellisesti voimme
astua "uuden", "jumalallisen luonnon" ehtoihin. Ja tämänkin osottaa
kivi-"todistaja"; sillä "Esihuoneen" takaosassa on hyvin matala
käytävä, jonka kautta päästään "Kuninkaan huoneeseen". Siten tulemme
"Kuninkaan huoneeseen", korkeimpaan ja suuremmoisimpaan pyramiidin
huoneeseen, joka on jumalallisen luonnon täydellisyyden vertauskuva,
jonka "pieni lauma" saavuttaa, ne harvat voittajat, jotka valitaan
"monesta kutsutusta" (jota _kutsumista_ "Suuri galleria" vertauskuvaa),
ne harvat voittajat, jotka kulkevat itseuhrautumisen ja koetuksen
kautta (joita "Esihuone" ja siihen sekä siitä poisjohtavat matalat
käytävät vertauskuvaavat). Kutsu "jumalalliseen luontoon" tuli ensin
Herrallemme Jeesukselle, jonka lähettämisellä maan päälle oli
kahdenlainen tarkotus: 1) vapahtaa syntiset maksamalla lunastushinta
Aadamin puolesta ja hänessä kaikkien puolesta, ja 2) että hän
tottelevaisuuden kautta, kuolemaan asti osottautui jumalallisen luonnon
ja ihanuuden arvoiseksi. Sentähden osotetaan "Suuren gallerian" alkavan
meidän Herramme syntymisestä. Se ei sentähden vertauskuvaa
_evankelikautta_, sillä se ei alkanut ennenkuin Jeesus oli tehnyt lopun
lakikaudesta, uhrinsa kautta ristillä, 33 vuotta syntymänsä jälkeen;
vaan se vertauskuvaa sitävastoin korkeata eli taivaallista _kutsua_
(uhrin kautta) jumalalliseen luontoon -- "Kuninkaan huoneeseen". Meidän
Herramme oli kutsuttu siihen syntymästänsä saakka: ja Helluntain
jälkeen ovat kaikki vanhurskautetut uskovaiset kutsutut tähän
samaan korkeaan etuun, kuinka harvat sitten ottavatkaan vastaan
uhrautumiskutsun ja kuinka harvat sitte tekevätkään kutsumisensa ja
valitsemisensa lujaksi sydämestänsä tottelemalla ehtoja -- seuraamalla
Mestarin jäljissä. Ja se aika, jonka kuluessa "korkea kutsu"
jumalalliseen luontoon on voimassa ja koska se loppuu, on ilmaistu
"Suuren gallerian pituuden ja päättymisen kautta, kuten jo on osotettu.
Kuninkaan huone", johon pääsee ainoastaan "Suuren gallerian" ja
"Esihuoneen" kautta, on kaikin puolin korkein ja parhain huone Suuressa
pyramiidissa ja vertauskuvaa se sattuvasti jumalallista luontoa. Herra
Henry F. Gordon sanoo kuvauksessaan siitä: --
"Se on hyvin komea huone, 34 jalkaa (n. 10,4 m) pitkä, 17 jalkaa (n.
5,2 m.) leveä ja 19 jalkaa (n. 5,8 m) korkea, tehty kauttaaltaan
punaisesta, kiillotetusta graniitista; seinät, lattia ja katto ovat
nelikulmaisista, suorakulmaisista lohkareista, jotka ovat liitetyt
yhteen sellaisella erinomaisella taidolla, ettei kukaan itsevaltainen
uuden ajan keisari voisi toivoa itselleen mitään lujempaa, ylevämpää ja
aistikkaampaa. Ainoa esine mikä tässä huoneessa on, on tyhjä kanneton
(graniitti-) arkku (eli kivilaatikko); ja on huomattavaa, että tämä
arkku suuruudeltaan on juuri yhtä suuri kuin liitonarkki
moosekselaisessa tabernaakkelissa."
Suuressa pyramiidissa käytetään _graniittia_ vertauskuvaamaan
jumalallisia asioita eli jumalallista luontoa, aivan samoin kuin kulta
vertauskuvasi sitä Israelin esikuvallisessa tabernakkelissa ja
temppelissä; matalat käytävät, jotka johtavat "Esihuoneeseen" ja
"Kuninkaan huoneeseen" vastaavat pyhän ja kaikkein pyhimmän esirippuja;
ja graniittiarkku, ainoa esine "Kuninkaan huoneessa" vastaa liiton
arkkia, joka oli ainoa esine tabernakkelin ja temppelin kaikkein
pyhimmässä. Mikä toisessa oli kultaa, on toisessa graniittia ja
merkitsevät ne vertauskuvallisesti samaa.
Ja tässä ei ole kaikki: me huomaamme, että samoilla suurilla
totuuksilla, jotka ovat vertauskuvallisesti esitetyt tabernakkelin ja
temppelin kahdessa huoneessa, pyhässä ja kaikkein pyhimmässä ja niitä
erottavissa esiripuissa, on opetuksiinsa nähden täydellinen
vastaavaisuus suuren pyramiidin kahdessa huoneessa, "Esihuoneessa" ja
"Kuninkaan huoneessa" ja niitä erottavissa matalissa käytävissä.
"Esihuone" esikuvaa tabernakkelin pyhän tavoin, sitä olotilan suhdetta
Jumalaan, jossa uskovainen lasketaan uudeksi luomukseksi ja Kristuksen
kanssaperilliseksi jumalallisesta luonnosta ja ihanuudesta, johon
_uskovainen_ astuu, kun hän vastaanotettuaan lunastuksen kautta
synteinanteeksiannon ja sovituksen Jumalan kanssa, esittää
vanhurskautettuna olentona itsensä _eläväksi uhriksi Jumalan
palvelukseen_. Kuten ensimäinen esirippu tabernakkelissa esikuvasi
meidän oman tahtomme vihkimistä, hylkäämistä eli kuolemaa ja
täydellistä alistumista Jumalan tahdolle, samaten vertauskuvaa
"Esihuoneen" matala käytävä myöskin samaa suurta tapahtumaa, jolla
kaikkien niiden uusi elämä alkaa, jotka koskaan tulevat kuninkaallisen
papiston jäseniksi.
Sittenkun tämä koe, joka esittää meidän kaikkemme asettamista
alttarille, on läpikäyty, ei uskovaista enää _lasketa_ inhimilliseksi
olennoksi, vaan "uudeksi luomukseksi", "osalliseksi jumalallisesta
luonnosta". Oikeastaan ei hän kumminkaan todellisuudessa tule
osalliseksi jumalallisesta luonnosta, ennenkuin hän uskollisesti on
oppinut tottelemaan Jumalan tahtoa nykyisen elämän todellisissa
koettelemuksissa ja päivittäisissä uhraamisissa ja kurituksissa (joita
"esihuone" omituisesti laitettujen seiniensä kautta ja tabernakkelin
pyhä taas näkyleipäin pöydän, kultaisen kynttiläjalan ja uhrialttarin
kautta esikuvaa); ei ennenkuin hän on todellakin kuollut (jota
tabernakkelin toinen esirippu ja pyramiidin "Kuninkaan huoneeseen"
johtava toinen matala käytävä esikuvaavat); eikä ennenkuin hän,
tultuaan osalliseksi ensimäisestä ylösnousemisesta, on päässyt
Kristuksen kanssa luvatun jumalallisen luonnon ja ihanuuden
täydellisyyteen -- hänen ikuiseen osaansa, jota "Kuninkaan huone"
vertauskuvaa. Niin ollen osottaa Suuri pyramiidi ei ainoastaan ihmisen
alaspäin synnissä vievän tien, vaan myöskin ne erinäiset jumalallisen
suunnitelman asteet, joiden kautta on ryhdytty valmistuksiin ihmisen
täydellistä ennalleenasettamista varten syntiinlankeemuksesta, sen tien
kautta elämään, jonka Herramme Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on
avannut.
Huomattakoon, että graniittilattia ei ulotu aivan "Esihuoneen" etuosaan
saakka, jota vastoin katto on graniitista kautta koko huoneen. Tämä
näyttää antavan opetuksen, joka on täydellisessä sopusoinnussa sen
jumalallisen suunnitelman kanssa, minkä jo olemme nähneet, sellaisena
kuin se suhtautuu kutsuttuihin, jotka koettavat tulla osallisiksi
jumalallisesta luonnosta. Ensimäinen matala käytävä vertauskuvaa
uskovaisen inhimillisen tahdon vihkimistä, joka todellisuudessa antaa
hänelle pääsyn "pyhään" eli pyhään tilaan, jossa hän on toivon kautta
ihanuuden ja kuolemattomuuden tuleva perillinen, jota "Esihuoneessa"
esittää se, että graniittikatto nyt peittää hänet; kumminkaan ei voi
katsoa, että hänellä olisi täysi sisäänpääsy uuteen luontoon ennenkuin
hän on tullut "elvytetyksi" toimeen ja uuteen elämään; ja tätä koetta
esikuvaa "Graniittipaasi", joka omituisen asemansa kautta, ollen
riippuvana ikäänkuin olisi valmis putoamaan ja sen kautta keskeyttämään
eteenpäin menon, näyttää sanovan: "Pyhiinvaeltaja, vaikka oletkin
tullut näin pitkälle ja olet vihkiytynyt Jumalalle, niin, jos et
tule totuuden hengen kautta elvytetyksi tositoimintaan hänen
palveluksessaan, tulet sinä yhä edelleen olemaan ilman todellista
asemaa jumalallisessa tasossa, johon sinut on kutsuttu". _Ne_ kolme
askelta, joiden kautta evankelikautena kutsutut pääsevät Herransa
iloon, ovat niinmuodoin ilmotetut suuressa pyramiidissa kuten
Raamatussakin. Ne ovat:
1) _Vihkiytyminen_ eli sikiytyminen hengestä totuuden sanan kautta,
jota vertauskuvaa "Esihuoneeseen" johtava matala käytävä.
_2) Elpyminen_ tositoimintaan ja uhraamiseen hengen pyhityksen ja
totuuden uskomisen kautta; tätä vertauskuvaa "Graniittipaaden" alla
oleva matala käytävä.
3) _Syntyminen_ hengestä meidän Herramme täydelliseen kaltaisuuteen,
osallisuuden kautta ensimäiseen ylösnousemiseen; tätä vertauskuvaa
"Kuninkaan huoneeseen" johtava matala käytävä.