"Suuri kateus on vallalla tätä ihmeellistä kansaa kohtaan, _joka nyt on
astumaisillaan etusijalle_. Ja mikä ajanmerkki onkaan, että missä ikänä
juutalaisia on, ovat he etevimpiä ihmisiä, joita vainotaan tai
etevimpiä tulemaan eri toimihaarojen johtajiksi! Eräältä arvokkaalta
Berliinin porvarilta kysyttiin: 'Mikä on syynä siihen voimakkaaseen
tunteesen, jolla te Berlinissä ja kaikkialla Saksassa vastustatte
juutalaisia?' Hän vastasi: 'Sanon sen teille: Näistä juutalaisista, jos
he antautuvat kauppa-alalle, tulee etevimmät kauppiaat; jos he
antautuvat pankkialalle, tulee heistä parhaat pankkiirit; jos he
antautuvat lakitieteen alalle, tulee heistä etevimmät lakimiehet; tai
jos he antautuvat kirjalliselle alalle, niin voittavat he meidät
kaikki. Mille alalle he yrittänevätkään, työntävät he sieltä pois
pakanat; ja sen sanon teille, Herrani, sitä emme tahdo sietää!'"
"Juutalaisvaino Venäjällä ja Puolassa ei riipu uskonnosta tai
kansallisuudesta. Näillä asioilla ei ole mitään sen kanssa tekemistä.
Venäläiset vainoisivat ketä kansaa tahansa, joka olisi samassa asemassa
kuin juutalaiset. Muistakaa, että hyvin melkoinen osa Venäjän kiinteää
omaisuutta on kiinnitetty juutalaisille; että hyvin suuri osa rahvaasta
ja hyvin monta kauppiasta maan eri osista ovat velkaa juutalaisille.
Joka ainoa tilaisuus, joka vaan tarjoutuu juutalaisten ryöstämiseksi,
käytetään melkein varmasti. Hävittämällä juutalaiset ja heidän
paperinsa, pääsevät venäläiset vapaiksi asiapapereista, joiden kautta
he ovat sidotut, ja joita voitaisiin käyttää todistuksina heitä
vastaan; ja niin kauvan kuin anastettavaa omaisuutta vaan on, niin
kauvan saa myös nähdä Venäjän kansan nousevan juutalaisia vastaan."
Seuraava on ote kirjeestä, jonka on kirjottanut englantilaiseen lehteen
kaunokirjallisissa piireissä hyvin tunnettu romaaninkirjottaja Charles
Reade, jonka kääntyminen Kristukseen ja Raamattuun tapahtui muutamia
vuosia sitten:
"Vaikkakin juutalaisen kansan tila näyttää pilviseltä, tulee se
lopultakin ottamaan takaisin entisen alueensa, joka aivan selvästi
pidetään valmiina heille. Kahteen asiaan nähden ovat ennustukset päivän
selvät: että juutalaiset jälleen tulevat omistamaan Palestiinan ja itse
asiassa hallitsemaan Libanonista Eufratiin; ja että tämä tapaus tulee
olemaan ensimäinen rengas muutoksien suurissa ketjuissa, jotka johtavat
äärettömiin parannuksiin kärsivän ihmissuvun ja luomakunnan tilassa
ylipäänsä. Tässä meillä on nyt ihana tulevaisuuskuva odotettavissa yhtä
varmasti kuin että aurinko huomenna nousee. Ainoa erotus on, että
aurinko nousee määrätyllä tunnilla, ja että juutalaiset tulevat
omistamaan Syrian ja ottamaan takaisin kansallisen ihanuutensa
epämääräisenä aikana. Epäilemättä on heikkous ihmiskunnan puolelta
uskoa, että epämääräinen vuosiluku välttämättömästi pitää olla hyvin
kaukainen vuosiluku. Mutta se on järjetöntä. Varmastikin on
ymmärtäväisten ja vakavain henkilöiden velvollisuus huomata ennustavat
merkit ja antaa vähäpätöistä apuaan yhteistoimintaan, jos sattumalta
suotaisi meille niin suuri etu."
Tämä äkillinen juutalaisvaino juuri sen kansan keskuudessa, jossa nämä
ovat monilukuisimmat -- eikö sekin liene ollut ennustava merkki ja
kohtalon muistutus, ettei heidän pysyväinen paikkansa ole
eurooppalainen Tartaria? Palestiinan saattaa jo ainoastaan Venäjältä
asuttaa tehokkaasti, sillä siellä on kolme miljoonaa juutalaista, jotka
pelkäävät henkeään ja omaisuuttaan, ja toiset tulevat seuraamaan heitä.
Historia on kuvastimena takanamme. Mitä ikänä juutalaiset ovat tehneet,
saattavat he vieläkin tehdä. He ovat nerokasta väkeä; ja neroa ei
rajota syntyperä vaan tahto, tapa tai tilaisuus. Mitä nämä ihmiset ovat
koettaneet, jossa olisivat epäonnistuneet? Sotilaina, kirjailijoina,
rakennusmestareina, kauppiaina, lainlaatijoina, maanviljelijöinä, ja
kaikissa ovat he eteviä. Tässä toistaa historia itsensä.
"He tulevat suuriksi rauhan ja sodan toimissa, ja heidän vihollisensa
sulavat pois heidän tieltään, kuin lumi sulkuvallilta. Jos he aluksi
tarvitsisivat jonkun toisen kansan apua, _tulee se olemaan siunattu,
joka sitä saa sille antaa_; ja se kansa, joka sitä vainoo, tehdään
tavalla tai toisella varottavaksi esimerkiksi. Sentähden, jos äskettäin
tapahtuneiden loukkausten johdosta juutalaiset johtajat mahdollisesti
päättivät asuttaa Palestiinaa Venäjältä, niin tarjotkaamme heille
auliisti laivoja, merimiehiä, rahoja -- mitä ikänä meiltä pyydetään.
Kansalle tulee olemaan edullisempi asettaa pääomansa siihen, kuin
kiinnittää se egyptiläisiin, brasiliaisiin tai perulaisiin
obligationeihin."
Juutalainen sananparsi myöhemmiltä ajoilta selittää: "Kun rautatie
saavuttaa Jerusalemin, tulee Messias", ja tämä on sopusoinnussa profeta
Nahum'in (2: 3--5) ja Jes. (66: 20) vertauskuvallisen esityksen kanssa
rautatiestä. Ja totisesti, sananparsi on tavannut melkein naulan pään;
sillä rautatie tulee saavuttamaan Jerusalemin "hänen valmistuksensa
päivänä" -- Messiaan _läsnäolon_ aikana. Seuraava, jonka olemme saaneet
jokapäiväisistä lehdistä, herättää mielenkiintoa tämän asian
yhteydessä:
"Galileo oli oikeassa: maailma liikkuu. Rautatie tulee rakennettavaksi
Jerusalemista Jaffaan välimeren rannalle, 31 peninkulmaa juutalaisen
pääkaupungin vanhasta satamasta ja setripuiden maihinlaskupaikasta,
joita setriä käytettiin temppelin rakennukseen. Jerusalemissa asuva
Josef Nabon niminen juutalainen, joka on Turkin alamainen, on saanut
sultanilta lupakirjeen tätä tarkotusta varten. Lupakirja kestää 71
vuotta. Rakennuksen kustannusarvio on 250,000 dollaria (lähes 1,300,000
Smk). Tämän jälkeen tulee sivistys siis saamaan jalansijaa
Palestiinassa. Yhdeksästoista vuosisata tulee saapumaan näille
seuduille kun ensimäinen veturi porhaltaa Jerusalemiin." [Tämä rautatie
on nyt jo aikoja sitte valmis. Kääntäjän muist.]
Seuraava kirje _Pittsburg Dispatch_ lehden kirjeenvaihtajalta, joka
kirje äskettäin oli mainitussa lehdessä, todistaa nykyistä edistymistä
Palestiinassa ja etenkin Jerusalemissa:
Jerusalemissa, 12 p. heinäkunta 1889.
"Neljästäkymmenestä tuhannesta Jerusalemin asukkaasta on
kolmekymmentätuhatta juutalaista. Turkin hallitus, joka jo pitkät ajat
on kieltänyt heitä asumasta pyhässä maassa kauvemmin kuin kolme viikkoa
kerrallaan, alkaa, vieraitten valtain vaikutuksesta, olla vähemmän
ankara rajotuksissaan; ja nykyään tulee juutalaisia tänne satamäärin.
He antautuvat kauppa-alalle, ja nykyään on suuri osa Jerusalemin
kauppaa heidän käsissään. Muutamat heistä tuntevat sen ajan olevan
lähellä, jolloin Raamatun ennustus siitä, että heidän jälleen on
asuttava maassaan, tulee täyttymään. Ja omituinen suku etelä-Arabiasta,
sanoo saaneensa ilmestyksen, että heidän on jätettävä erämaansa ja
palattava takaisin Palestiinaan. Nämä juutalaiset ovat asuneet
Jemenissä, Arabiassa, viimeksi kuluneena 2500 vuotena. He ovat Gadin
sukua, ja jättivät Palestiinan 700 vuotta ennen Kristuksen syntymää. He
tuovat mukanaan monta arvokasta todistuskappaletta, jotka todistavat
heidän syntyperänsä, ja antautuvat maanviljelykselle lähellä
Jerusalemia. Juutalaisvaino Venäjällä ja Itävallassa ajaa monet heistä
tänne ja Jerusalemissa on suuri määrä puolalaisia ja espanjalaisia.
Heidän oleskeluaikaansa Palestiinassa on pidennetty, ja rajotukset,
jotka koskevat heidän asumistansa Jerusalemissa, ovat melkein kokonaan
poistetut. Puoli vuosisataa sitten oli ainoastaan 32 juutalaista
perhettä koko Jerusalemissa ja heidän lukunsa koko Palestiinassa oli
ainoastaan 3,000. Nyt heitä on lähes 50,000 pyhässä maassa, ja kolme
neljättäosaa Jerusalemin asukkaista ovat juutalaisia.
"He ovat omituista kansaa! Erilaisia kuin kaikki muut juutalaiset maan
pinnalla. He ovat lähempänä sitä perikuvaa, joka oleskeli täällä
muinaisuudessa. Niitä määriä, joita on pakotettu tulemaan tänne vainon
vuoksi, kannattavat eri juutalaiset seurakunnat ympäri maailmaa.
"Yksi_ suuremmista nähtävyyksistä Jerusalemissa on juutalaisten
itkupaikka, jossa joka perjantai eri lahkot tapaavat toisensa Omarin
moskean ulkopuolella, joka on Salomonin temppelin paikalla; ja päät
nojautuneina kiviä vastaan surevat he Jerusalemin menettämistä, ja
rukoilevat Jumalaa antamaan takasin maan valitulle kansallensa. Tätä
tapaa on noudatettu keskiajan päiviltä asti, ja on se mitä
surullisimpia näkyjä. Kävin siellä menneellä viikolla. Ahtaassa,
kurjien talojen ympäröimässä kujassa, -- tuhansien juutalaisten
paljaitten jalkojen kuluttamilla paasilla -- suurista
marmorilohkareista tehtyä muuria vastaan, joka kohosi viisikymmentä
jalkaa tai enemmänkin heidän yläpuolelleen, kumartui pitkä rivi miehiä
pitkissä hameissa ja naisia peitetyin päin, rukoillen ja itkien.
Monilla miehistä oli valkea parta ja pitkät hopeiset hiuskiharat.
Toiset olivat juuri elämänsä kukoistuksessa, enkä saattanut muuta kuin
ihmetellä nähdessäni näiden olentojen aivan kouristuksen tavoin
tärisevän liikutuksesta. Jokaisella oli kulunut hebrealainen Raamattu
kädessään, ja aika ajoin ryhtyi koko seurue eräänlaiseen lauluun,
jolloin vanha, harmaahapsinen mies toimi johtajana, ja toiset yhtyivät
kuoroon. Laulu oli vieraskielinen mutta käännettiin seuraavasti:
"Johtaja: Linnan tähden, joka on autiona,
Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.
Johtaja: Muurien vuoksi, jotka ovat hävitetyt,
Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.
Johtaja: Valtasuuruutemme tähden, joka on mennyt,
Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.
Johtaja: Suurten miestemme vuoksi, jotka makaavat kuolleena,
Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.
Johtaja: Pappiemme tähden, jotka ovat kompastuneet,
Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.
Johtaja: Kuninkaittemme tähden, jotka hylkäsivät hänet.
Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.
"Tämän laulun vaikutusta ei saata kuvitella kuulematta sitä. Vanhat
miehet ja itkevät naiset, jotka suutelevat sen muurin kiviä, joka
erottaa heidät paikasta, jossa Salomonin temppeli kerran oli, ja joka
vielä tänäkin päivänä on juutalaisen pyhin paikka maan päällä;
todellinen tunne, joka ilmenee kaikissa; ja usko, jota he osottavat
näin tulemalla tänne viikko viikon ja vuosi vuoden perään, tekevät
ihmeellisesti liikuttavan vaikutuksen. Se on todellakin mitä
kummallisin näky tässä mitä ihmeellisimmässä kaupungeista.
"Palestiinan eri osissa on kahdeksan maanviljelyssiirtolaa. Eräässä
näistä kouluista, lähellä Jaffaa, on enemmän kuin seitsemänsataa
oppilasta ja kahdenkymmenenkahdeksan tuhannen akren (yhdestätoista
kahteentoista tuhannen hehtaarin) alainen maatila. Se on Saaronin
tasangoilla, jossa filistealaiset asuivat, ja siellä on kymmenin
tuhansin viinipuita ja öljypuita. Turkkilaiset ovat hyvin vastahakoisia
myymään maata juutalaisille, mutta jälkimäiset osottautuvat olevansa
yhtä hyviä maanviljelijöitä, kuin ovat liikemiehiäkin; ja kukkulat
Jerusalemin penkereisessä ympäristössä osottavat, että pyhä maa oli
paljon paremmin viljelty heidän aikanansa, kuin se on ollut heidän
valloittajainsa aikana. Suuri osa maata aivan Jerusalemin ympäristöllä
on nykyään joko juutalaisten tai heidän hyväntekeväisyyslaitostensa
hallussa. Herra Behar, Rothschildilaisten koulujen johtaja, sanoo
minulle että he äskettäin ovat ostaneet Jerusalemin hotellin ja tulevat
yhdistämään senkin kouluunsa. Rikkaan New Orleansin juutalaisen antaman
rahaston hoitaja, Sir Mooses Montifiore, rakensi monta hyvää taloa
juutalaisille Betlehemin ja Jerusalemin välille; joukko juutalaisia
sairashuoneita on myöskin.
"Niiden ihmisten joukossa, jotka luottamuksella uskovat juutalaisten
piankin saavan omistaa Palestiinan, on viisitoistahenkinen siirtokunta,
jotka asuvat aivan Jerusalemin muureille rakennetussa komeassa talossa
ja jotka ovat tunnetut amerikkalaisten nimellä. Nämä ihmiset eivät ole
juutalaisia. He ovat kristittyjä, jotka ovat tulleet tänne Yhdysvaltain
eri osista, ja erittäinkin Chicagosta, odottamaan sen ennustuksen
täyttymistä, että Jumala tulee uudesti synnyttämään maailman, alkaen
Jerusalemista." [He eivät näe, että Evankeli-seurakunnan valitseminen
ensin on täyttyvä.]
"Aivan epäilemätöntä on, että Jerusalem on kohoutumassa. Useimmat sen
kadut ovat nyt kivillä lasketut, ja kaupungin terveydenhoitoa on
melkoisesti parannettu. Muurien ulkopuolella oleva Jerusalem on nyt
melkein yhtä suuri kuin sisäpuolella oleva kaupunki, ja minulle
kerrotaan, että maa on noussut arvossa niin laajalta, että saattaa
sanoa pyhällä kaupungilla olevan kiinteimistön kohoamiskauden. Minä
huomaan maaomaisuuden Jaffa tien varrelta, heti portin ulkopuolella
nousseen arvossa monta sataa prosenttia. Maakappale, joka kuuluu
hyväntekeväisyyslaitokselle maksoi joku aika sitten ostettaessa 500
dollaria (n. 2,500 Smk). Nyt se on 8,000 dollarin (n. 40,000 Smk)
arvoinen, eikä myydä edes sillä hinnalla. Sähkösanomajohto kulkee nyt
täältä merenrannalle ja rautatieyhtiö on perustettu rakentamaan rataa
Jaffasta Jerusalemiin. Ensikerran historiansa aikana on Jerusalemilla
poliisivoima, ja sen järjestys on nyt yhtä hyvä kuin New Yorkin."
Seuraava, joka on otettu lehdestä _The Hebrew Christian_ (Kristitty
Juutalainen) heinäkuulta 1889, on toinen mieltäkiinnittävä kertomus
amerikkalaisen juutalaisen käynnistä juutalaisten itkupaikalla
Jerusalemissa. Hän sanoo:
"Vietettyäni useita tunteja käymällä juutalaisten luona, kysyi minulta
ijäkäs ystäväni, rabbiini Kovnosta, Venäjältä, tahtoisinko seurata
häntä itkupaikalle suremaan Jerusalemin autiona oloa ja rukoilemaan
Israelin ennalleenasettamista entiseen kunniaansa. 'Tahdon käydä
kanssanne' vastasin, 'ja rukoilla oikein sydämellisesti että Jumala
jouduttaisi sitä päivää, jolloin Juuda palaa Herran luokse.' Koska oli
perjantai-iltapäivä juuri se aika, jolloin monta juutalaista kokoontuu
rukoilemaan entisen temppelin muurin luona, liityin heidän seuraansa.
Se oli todella hyvin muistettava näky. Täällä oli juutalaisia kaikista
kansoista, omituisissa itämaalaisissa puvuissaan ja toiset puetut
_talithaansa_ (rukousvaatteisiinsa). Niin äänekkäästi kuin suinkin
voivat, lukivat he 22 psalmin. Naiset huusivat ääneen suurella
sydämellisyydellä: 'Jumalani, Jumalani, miksi minut hylännyt olet?
Miksi olet kaukana, kun minä valitan ja huudan? Jumalani, minä huudan
päivällä, vaan et vastaa; ja yöllä enkä lepoa saa.' Miehet itkivät,
lausuivat psalmeja, litanioja ja rukouksia. Useimmat painoivat huulensa
hellästi kiviä vastaani ja suutelivat niitä. Kun kuuntelin heidän
liikuttavia rukouksiaan, muistin mitä rabbiinit ovat sanoneet
Talmudissa -- että 'temppelin hajotuksen jälkeen ovat rukouksen portit
olleet suljetut ja ainoastaan kyynelportit avoinna.' Rabbiini toisti
surullisin sävelin:
"Linnan tähden, joka on autiona', j.n.e.
"Mitä liikuttavinta valitusta Jerusalemin tähden saattaa myöskin kuulla
jumalaapelkääväisten juutalaisten taloissa. Keskiyön aikana kääriytyvät
he rukousvaatteisiinsa, panevat tuhkaa päänsä päälle ja heittäytyvät
suulleen maahan. Sitten lausuvat he kaihokkain sävelin:
"Ah, kuule, kuinka Raama vaikeroi,
Ja huuto kuuluu Sionistakin:
Ah, kunniani, herrauteni, oi!
Ja nuoruuteni loiste kirkkahin --
Ne muistan vielä. Nyt yksin oon, voi!
Mun majain komeus -- pois on tyystin.
Mä herran morsiona olla sain,
Vaan hyljätty nyt oon ja toivoton --
Hän suuttui minuun, saa mulle kostamaan.
On tuskaa elo, tieni iloton --
Oi tullos kanssain tytär itkemään,
Mun sydämeni murtuu, lohduton.
Nyt syösty kukkuloilta kunnian --
Sen ansainnut oon ylpeydelläin --
Mä yksin itken vaivoin valitan.
Siell' missä kauniin Salemin mä näin,
Nyt Juuda kärsii murheen katkeran;
Ei mikään viihdyttää voi sydäntäin.
Oi! kuningatar Jerusalemin,
Ja vuorellansa patsas kultainen
Mä olin -- ryöstetty nyt parhainkin
On multa -- siksi vuotaa kyynelen --
Kun lapset rinnoiltani temmattiin,
Maa nieli urhoollisten hurmehen.
Ah, eikö kukaan mua säälikään?
Ja voisi kyynelvirran kuivattaa?
Tai antaa lievitystä vähääkään?
Ei sano kenkään; 'Pakana ei saa
Herraani konsaan pitää ylkänään!'
Vaan kaikki ivaa, pilkkaa toitottaa.
Oi Taatto! katso puoleen' armossais,
Ja loistaa anna valos sammuneen,
Vie mua vihdoin uuteen majahais!
Taas silloin kaikuis mykkä kanteleen --
Kun sua ylistettäis Pojassais --
Ja riemu raikuis ylös korkeuteen."
"Näiden jälkeen luetaan useita psalmeja, ja esitetään rukouksia.
Noustessaan maasta sanovat he: 'Ravista tomu päältäsi, nouse ja ota
paikkasi, Jerusalem. Irroita siteet kaulastasi, Sionin vangittu tytär.'
"Merkillinen rukous, jota esitetään näissä tilaisuuksissa, ja joka
epäilemättä tarkottaa Jes. 7: 14, on:
"'Käänny armossa kansasi puoleen;
täytä, mitä pyytää kurja Israel.
Aabrahamin turva, oi, Goel luokseen
lähetä, jonk' on nimi Immanuel'."
Varakkaammat juutalaisluokat eivät tule lähtemään Palestiinaan
ennenkuin uudet vainot ovat ajaneet useampia köyhiä juutalaisia sinne,
ja uudenaikainen sivistys on edistynyt siellä enemmän. Ja silloin tämä
tulee tapahtumaan suureksi osaksi itsekkäistä vaikuttimista -- kun
yleisen ja suuren hädän vuoksi omaisuuden säilyminen on epävarmempi
muissa maissa, kuin se nyt on. Silloin tulee Palestiina, ollen kaukana
sosialismista ja anarkismista, tuntumaan rikkaista juutalaisista
turvalliselta satamalta. Mutta niinkuin erisuuntainen edistys nykyään
kulkee, tulee Palestiinassa tapahtumaan paljon asioita lähinnä
seuraavina vuosina.