Me näemme siis, Jumalan ennustuksen siitä, että Israel [paitsi harvoja
uskollisia] tulisi sokeutumaan oman lakinsa kautta (Room. 11: 9),
täyttyvän luonnollisella tavalla; ja myöskin, että hänen ennustuksensa
siitä, että Tuhatvuotiskauden armolahjat ja edut tulevat siunaamaan
toisia heistä pikemmin kuin toisia, toteutuvan aivan luonnollisella
tavalla, selvien syiden aiheuttamana.
Siten tulevat Tuhavuotiskauden armolahjat juutalaisille ensin, aivan
niinkuin liiton j.n.e. johdosta evankeliumin armolahjat tarjottiin
heille ensin. Ja niin on lopulta käyvä niinkuin Simeon ennusti: "Tämä
on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa." Ja aika
tämän kansan nostamiselle, kansan, joka niin kauvan on ollut suosiosta
langennut, on lähellä.
Mutta olkaamme varuillamme aivan tavallista erehdystä vastaan, jonka
useat niistä, jotka näkevät jotain näistä lupauksista, tekevät,
nimittäin luullessaan että on kirjaimellisesti käsitettävä ne lauseet,
jotka sanovat: "Sen jälkeen minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin
luhistuneen majan [huoneen]; minä rakennan sen jälleen raunioistaan ja
pystytän sen uudestaan." "Ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen
isänsä valtaistuimen." "Ja minun palvelijani Daavid on oleva kuninkaana
heidän ylitsensä." (Apt. 15: 16; Luukk. 1: 32; Hes. 37: 24). Samalla
kuin kirjaimellinen lupaus Israelin palaamisesta omaan maahansa ja
Jerusalemin ennalleenrakentamisesta omille rauniolleen ei saata tulla
kysymykseen, voimme olla vakuutetut siitä, että Daavidin _huoneella_ ja
_istuimella ei_ tarkoteta kirjaimellisia kiviä, rakennustarpeita j.n.e.
Daavidin huoneen jälleen rakentaminen tarkottaa kuninkaan vallan ja
hallituksen jälleen asettamista jonkun Daavidin jälkeläisen käsiin.
Kristus Jeesus on Daavidin huoneen luvattu vesa ja hänen istuimensa
perillinen; ja kun hänen valtansa alkaa rakentua, alkaa Daavidin
huoneen eli majan pystyttäminen (pysyvä rakentaminen), joka huone
hävitettiin ja joka monia vuosisatoja on ollut tuhkana. Samoin ei
"Daavidin istuin" jolla Messias tulee istumaan, tarkota sitä puista,
kultaista ja elfenluista penkkiä, jolla Daavid istui, vaan sen viran
arvoa, voimaa ja valtaa, jota hän harjotti. Tätä valtaa, tätä virkaa
eli tätä istuinta tulee Jehovan Voideltu, meidän Herramme Jeesus,
käyttämään paljon suuremmassa määrässä.
Mutta mikä valta Daavidilla oli, ja mitä valtaa hän käytti? Me
vastaamme, se oli Jehovan valta: Daavid "istui Herran Jehovan
istuimelle" (1 Aikak. 29: 23); ja juuri tämän vallan kannattajana tulee
Kristus olemaan Tuhatvuotisessa Valtakunnassaan. Ja kun asiaa katsotaan
oikealta kannalta, on selvää, että Daavid ja hänen istuimensa eli
jumalallinen valtansa, joka oli pystytetty esikuvalliseen Israeliin,
olivat ainoastaan esikuvallisia valaistuksia Kristuksesta ja hänen
valtakunnastaan; ja Daavidin suurin kunnia tulee olemaan, jos hänet
katsotaan arvolliseksi, se, että hän saa olla yksi "ruhtinaista",
joille Emanuel tulee uskomaan valtakuntansa maallisen puolen.
-- Ps. 45: 17.
Daavidin nimi samoinkuin hänen valtakuntansakin olivat esikuvallisia.
Nimi Daavid merkitsee _Rakastettu_; ja sinä päivänä tulee Jumalan rakas
Poika olemaan koko maan kuningas, eikä esikuvallinen rakastettu Daavid
menneisyydestä. Hyvä on myöskin varmasti erottaa Uuden Jerusalemin,
taivaallisen eli hengellisen kaupungin välillä jossa apostolit ovat
kaksitoista peruskiveä, ja vanhan Jerusalemin välillä, joka on
rakennettava jälleen vanhoille raunioilleen. Vanhan Jerusalemin
luvattu ennalleenasettaminen ei merkitse ainoastaan rakennusten
uudelleen rakentamista y.m. vaan erityisesti Israelin hallituksen
ennalleen-järjestämistä; sillä ennustuksessa on kaupunki aina
_hallituksen_ vertauskuva. Niinmuodoin merkitsee Jerusalemin luvattu
uudelleen rakentaminen vanhoille perustuksilleen Israelin kansallista
ennalleen-järjestämistä samanlaiselle kansalliselle pohjalle kuin se
ennenkin oli, kansana, jota Herran Voideltu hallitsi. Uusi Jerusalem
esittää evankelista Seurakuntaa kirkkaudessa ja kuninkaallisessa
vallassa, hengellisenä ja näkymättömänä ihmisille, ja kumminkin
kaikkivaltiaana. Sen laskeutuminen maan päälle (Ilm. 21: 2) on sen
rukouksen täyttyminen Isä meidän rukouksesta, joka sanoo: "_Tulkoon_,
valtakuntasi"; ja sen tuleminen tulee tapahtumaan asteettain eikä
äkkiä. Se alkaa jo laskeutua, tulla valtaan, ja seurauksena siitä
näemme valmistavia toimenpiteitä, jotka johtavat vanhan Jerusalemin
ennalleenasettamiseen; ja lopulta tulee tulos, joka mainitaan Herran
rukouksessa, toteutumaan; -- Jumalan tahto tulee tapahtumaan maan
päällä niinkuin taivaassa. Uusi Jerusalem ja uudet taivaat merkitsevät
aivan samaa ja tarkottavat uutta hengellistä hallitusta.
Ennustukset, joita jo on tutkittu, viittaavat vuoteen 1878 sinä
vuosilukuna, jolloin Israelin _"kaksinkertainen" aika_, jolloin se
odotti Kuningasta, oli täyttynyt, ja josta ajasta alkain heidän
palaamisensa suosioon ja heidän sokeutensa poistuminen alkaisi; se aika
jonka jälkeen olisi paikallaan "puhua sydämellisesti Jerusalemeille ja
julistaa sille, että sen sotimisen aika [sen 'kahdenkertainen'
odotusaika] on päättynyt, että sen pahateko on maksettu, että se on
kaksinkertaisesti saanut Herran kädestä kaikkien syntiensä tähden."
-- Jes. 40: 1, 2.
Siitä vuosiluvusta alkain näemme sentähden, niinkuin on odotettavakin,
huomattavia merkkejä suosion palaamisesta tälle kansalle -- näemme
liikkeen joka suuntautuu heidän todelliseen istuttamiseensa oinaan
maahansa jälleen, ja heidän ennalleenrakentamiseensa suureksi kansaksi,
Jumalan moninkertaisten sen tapaisten lupausten mukaan; sillä "Näin
sanoo Herra Israelin Jumala: niinkuin nämä fiikunat ovat hyviä, niin
olen minä hyväksi katsova Juudan vankeja, jotka minä [sen kuritukseksi
ja rangaistukseksi -- hyvää valhepuvussa] lähetin tästä paikasta
Kaldean maahan [Baabeliin -- salaiseen Baabeliin, kristikuntaan
niinkuin 9 värsyssä osotetaan; sillä heidän kukistumisestansa asti ovat
he olleet hajotetut kaikkein kansain keskuuteen n.k. kristikunnassa].
Ja olen heidän hyväksensä pitävä heitä silmällä, ja minä palautan heitä
tähän maahan ja rakennan heitä, enkä hajota, ja istutan heitä enkä revi
heitä ylös. [Tämä ei saattanut tarkottaa heidän palaamistansa
kirjaimellisesta Baabelista, koska heidät tämän palaamisen jälkeen
uudelleen hajotettiin ja revittiin ylös.] Ja minä annan heille sydämen
tuntemaan minua, että minä olen Herra, ja he saavat olla minulle
kansana ja minä olen heidän Jumalansa; sillä he kääntyvät minun
puoleeni kaikesta sydämestänsä." -- Jer. 24: 5--7.
"Näin sanoo Herra: katso, minä muutan Jaakobin majain vankeuden ja
hänen asuntojansa minä armahdan; ja kaupunki [Jerusalem] rakennetaan
jälleen kukkulallensa ja hovilinna [temppeli] asutaan säännöllisesti...
Ja hänen lapsensa on niinkuin ennenkin, ja hänen seurakuntansa on
pysyvä minun edessäni; ja minä kostan kaikille hänen ahdistajillensa.
Ja hänen ruhtinaansa on hänestä tuleva ja hänen hallitsijansa on
hänestä lähtevä... Katso, minä annan heidän tulla pohjan maalta
[Venäjältä, jossa melkein kaksi kolmatta osaa kaikista nykyään elävistä
juutalaisista nykyään asuu] ja kokoan heidät maan ääristä... suurena
joukkona he palaavat tänne. Itkulla he tulevat ja rukoilevaisina minä
heitä kuljetan... Kuulkaat Herran sanaa, te kansat ja ilmottakaat
kaukaisissa luodoissa, sanokaat: Hän, joka Israelin hajotti, on hänet
kokoava ja häntä varjeleva niinkuin paimen laumaansa. Sillä Herra
lunasti Jaakobin ja pelasti hänet sen kädestä, joka oli häntä
väkevämpi. Ja he tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla ja
tulvailevat Herran hyvyyden tykö, viljan ääreen ja viinin ja öljyn ja
karitsan ja karjan ääreen. Ja heidän sielunsa on oleva niinkuin
kasteltu puutarha, eikä se enää ole nääntyvä." -- Jer. 30: 18, 20, 21;
31: 8--12.
Suuri Lunastaja, jonka he kerran hylkäsivät, ei tule
ennalleenasettamaan ja nostamaan ainoastaan nykyään elävät suvut, vaan
kuolleetkin ovat asetettavat ennalleen; sillä, "Näin sanoo Herra,
Herra: katso minä avaan teidän hautanne ja saatan teidät ulos
haudoistanne, sinä minun kansani, ja tuotan teidät Israelin maalle. Ja
te tulette tietämään, että minä olen Herra kun minä avaan teidän
hautanne... ja minä annan henkeni teihin ja te tulette eläviksi, ja
minä annan teidän asettua _omalle maallenne_; ja te tulette tietämään,
että minä, Herra, olen puhunut, ja teenkin sen, sanoo Herra, Herra." --
Hes. 37: 12--14.
Nämä ihmeelliset lupaukset eivät tule täyttymään
kaksikymmenneljätuntisena päivänä vaan Tuhatvuotispäivän kuluessa.
Niiden täyttymisellä oli huomattava alku vuonna 1878 seurauksena
Berliinin kansainvälisestä kongressista. Juutalaiset nauttivat nyt
suurempia oikeuksia isäinsä maassa kuin heille on myönnetty vuosisatain
kuluessa. He eivät enää ole ainoastaan "koiria" julkeille
turkkilaisille.
Ei ole, luulemme, yleisesti tunnettua, että Englanti jo on ottanut
suojeluksensa alaiseksi Palestiinan, ja oikeastaan Turkin kaikki
aasialaiset maakunnat, joista Palestiina on yksi. Kauvan aikaa on
Englanti pitänyt tarpeellisena suojella Turkkia, kolmestakin syystä:
ensiksikin omistavat sen rikkaat luokat suuret määrät turkkilaisia
obligationeja; toiseksi, jos Turkki joutuisi minkä naapurivallan
saaliiksi tahansa tai jaettaisi niiden kesken, ei Englanti saisi
paljon, tuskinpa mitään koko saaliista; ja toiset vallat, sen
kilpailijat, pääsisivät sillätavoin Englannin edelle arvossa ja
vallassa Euroopan asioita järjestettäessä; ja kolmanneksi, ja joka
onkin pääasia, Englanti huomaa, että jos turkkilainen hallitus olisi
tieltä pois, lisääntyisi Venäjän vaikutus melkoisesti etelä-Aasiassa,
ja se tulisi piankin itselleen anastamaan intialaisen vallan, jonka
keisari Englannin kuningas on, ja josta Englannilla on suuret tulot
kaupan y.m. kautta. Senpätähden huomaamme kuninkaallisen tai
Torypuolueen Englannissa innokkaasti tukevan turkkilaisia; ja kun
Venäjä, vuonna 1878 aikoi hyökätä Konstantinopoliin, asettui Englanti
sitä vastaan ja lähetti tykkivene-laivaston satamaan. Tuloksena oli
_Berliinin-konferenssi_, kesäkuun 13 p. 1878, jossa eräs juutalainen,
Englannin pääministeri, Lordi Beaconsfield, näytteli pää-osaa; Turkin
asiat järjestettiin silloin siten, että sen kansallinen olemassa-olo
tällä kertaa säilytettiin, mutta sen maakunnat järjestettiin kumminkin
niin, että mahdollisen jakamisen sattuessa, suurvallat tietäisivät
minkä osan kukin saattaisi ottaa. Tänä aikana juuri myönnettiin
kaikille Turkin maakunnille suurempi uskonvapaus, ja Englanti tuli,
salaisen sopimuksen kautta Turkin kanssa, aasialaisten maakuntain
suojelijaksi. Puhuaksemme historiankirjottajan, Justin Mc. Carthy'n
mukaan: --
"Englannin hallitus _takasi_ Turkille suojelevansa sen aasialaisia
alusmaita kaikkia hyökkäyksiä vastaan, ... velvottautui varsinaisesti
puollustamaan ja turvaamaan Turkkia kaikkia hyökkäyksiä vastaan ja
linnoitti Kypron saadakseen tätä tarkotusta varten edullisemman pohjan
toiminnalleen."
Siis huomataan Palestiinan, joka on yksi näistä aasialaisista
maakunnista, jo olevan Englannin suojeluksen alaisena, ja tämä selittää
syyn miksi turkkilainen hallitus niin veltosti sovittaa juutalaisten
pyrintöihin epäsuotuisia lakejaan. Ja sen jälkeen kun kohtalon salliman
kautta Palestiina avattiin juutalaisille, tuli uusia juutalais-vainoja
"pohjan maalla" -- Venäjällä ja Rumaaniassa -- jonka varmana
seurauksena oli siirtolaisuus näistä maista omaan maahansa. Tuloksena
tästä asianhaarain yhtymästä on juutalaisen väestön oikeauskoisen osan
nopea kasvaminen Palestiinassa ja erityisesti Jerusalemissa.
Juutalaiset Jerusalemissa voittavat jo luvullaan kaikki muut
kansallisuudet yhteenlaskettuina, sen sijaan että he vuosisatoina ovat
olleet siellä aivan harvalukuisia. _The New York Herald_ (New-Yorkin
Sanomat) lausui joku aika takaperin Englannista mikäli se koski
Kreeta- saaren valtaamista, Egyptin miehittämistä ja Turkin ja sen
maakuntien tilaa ylipäänsä, seuraavaa: --
"Me elämme nopeassa aikakaudessa, ja historiaakin tehdään suurella
nopeudella. Sodat kestivät ennen kymmeniä vuosia; yhteiskuntaviljelys
edistyi vitkallisesti, yhteiset kulkuneuvot eri kansojen välillä ja
siitä johtuva keskinäinen hyöty edistyivät samassa suhteessa hitaasti.
Mitä nyt sitä vastoin keksitään jossain maassa, se tulee heti
tunnetuksi tuhansien peninkulmain päässä, ja koko maailma saattaa
yhtähaavaa hyötyä keksinnöstä. Etenkin politiikassa on kiiruhtamisen
henki ilmeinen. Valtiomiesten suunnitelmat tarvitsivat ennen
ihmispolvia täyttyäkseen; nykyään suorittavat mitä rohkeimmat
suunnitelmat niiden laatijat itse, ja maanosan kartta saattaa viikossa
muuttua. Tapahtumain ripeää kulkua ja historian luomista todistaa
erittäin selvästi magneettinen itämainen kysymys... Keskellä
yhteentörmäävien etujen näyttämöä sijaitsee Palestiina --
kallisarvoinen juutalaiselle, kristitylle ja muhamettilaiselle.
Valtiomies sanoo sen olevan aseman avaimen; ja silmällä pitäen
maanmiestensä parasta selittää hän, että katsoen sen erinomaiseen
viljavuuteen, joka muinoin elätti miljoonia; katsoen sen suurenmoisiin
mahdollisuuksiin kauppaan nähden, joka muinoisin teki sen
merisatamat työn ja rikkauden näyttämöksi ja teki Tyyron ja
Siidonin sananlaskuksi näihin päiviin asti; katsoen siihen etuun, että
se on yhtymäkohtana Euroopan ja Aasian välillä ja että sillä
niinmuodoin on mitä erinomaisin asema, on Palestiinan omistaminen hänen
isänmaata rakastavalle sydämelleen suurimmassa määrin suotava.
Historiankirjottaja sanoo: Ensimäinen kansainvälinen tapahtuma, joka on
muistiinkirjotettu, oli hyökkääminen Palestiinaan; siitä ajasta alkain
on se ollut mieltäkiinnittävänä keskipisteenä; sentähden on hän
puolestaan huvitettu Palestiinan tulevaisuudesta. Uskonnollismielinen
ei löydä kyllin sanoja lausuakseen sitä mielenkiintoa, jota hän tuntee
nimittämäänsä Pyhää maata kohtaan; hänelle on jokainen kivi saarna,
jokainen puu runo. Selvänäköinen kauppias huomaa, että kun aasialainen
rautatiejärjestelmä on rakennettu, kuten se varmasti tuleekin
rakennetuksi niin pian kuin pysyväinen hallitus on asetettu, tulee
Palestiina maantieteellisen asemansa johdosta olemaan valtio, jossa
suuret rautatieradat tulevat yhtymään viedäkseen Aasian tuotteet
eurooppalaisille ja amerikkalaisille markkinoille ja päinvastoin;
sillä niinkuin kolmen maanosan kauppa keskittyi sen rajain
sisäpuolelle Salomonin päivinä, niin tulee samojen maanosien kauppa
tulevaisuudessakin saatettavaksi uudelleen tähän suosittuun seutuun.
Eikä hän alenna toiveitaan vähääkään sentähden, että niiden
toteutuminen näyttää kaukaiselta. Muistaen miten nopeaan Chicago tai
San Francisco ovat kasvaneet, muistaen autiokorpien joutuisaa
muuttumista väkirikkaiksi kaupungeiksi, huomauttaa hän
yksinkertaisesti: 'Tapahtumat seuraavat toisiaan ripeästi nykyaikana',
ja odottaa."
"Mutta sillä välin kun kristityt vallat seisovat asestetuin käsin
tarttuakseen haluttuun ja houkuttelevaan palaseen, kun kuolemaisillaan
oleva turkkilainen irrottaa kätensä, astuukin historiallinen olento
esille ja selittää, 'Maa on minun!' Ja kun vallat kääntyvät katsomaan
puhujaa, tuntevat he hänessä juutalaisen -- sen patriarkan lapsen, joka
asui Palestiinassa, kun se ensikerran oli maahantulon esineenä, ja joka
_itse mielellään tahtoisi olla läsnä ottamassa vastaan sitä_ omanaan,
kun sen omistamisesta riidellään kolmekymmentä kuusi vuosisataa
myöhemmin!"
"Mikä ihmeellinen yhteensattuma! 'Ei ollenkaan', sanoo juutalainen; 'ei
se ole sattuma, se on minun osani'. Heittäkäämme nyt lyhyt silmäys
juutalaisen asemaan, mikäli se koskee Palestiinan tulevaisuutta.
Kansallisuudet syntyvät aatteista. Saksan yhteysaatteesta syntyi Saksan
valtakunta todellisuudeksi ja julistettiin se maailmalle Versaillesta,
ranskalaisten tykkien vastatessa amen Saksan rukouksiin sen
menestymisestä. Huudosta 'Italia irridenta' syntyi meidän päiviemme
uusi Italia jonka jylinä taasen tulee herättämään Välimeren rannikot.
Vanhan Kreikan perimätiedoista luotiin nykyinen Kreikka. Täten
ymmärtävät kristityt millä tavoin juutalaisen kauvan kyteneet
toivomukset saattavat toteutua; ja heidän täydellisesti myöntäissään,
että Palestiina kuuluu juutalaiselle ennen kaikkia muita, koska hän
ennen kaikkia muita on erityisesti omiaan kehittämään tämän virkeän
maan tulevaisuutta, samalla kertaa kuin juutalaisen omistaessa maan,
kateellisten valtojen pelko hälvenee, tulee hänen asettamisensa siihen
olemaan oikeamielinen teko ja arvokas hyvitys niistä kauheista
vääryyksistä, joita häntä -- historian marttyyriä -- kohtaan on tehty."
"Mitä juutalaisiin itseensä tulee, on melkein turhaa sanoa, kuinka he
toivovat ennalleenasettamista. Yhdeksäntenä päivänä heidän Ab kuutansa
paastoavat he temppelinsä hajottamisen ja niiden kansallisten
onnettomuuksien johdosta, jotka seurasivat näitä tapauksia. Joka ikinen
aamu ja ilta he rukoilevat: 'Kokoa meitä maailman neljästä kulmasta';
'Aseta kansamme ennalleen'; 'Tule asumaan keskelle Jerusalemia'; ja
nämä sanat lausutaan joka kaupungissa, jossa juutalaisia on -- s.o.,
kaikkialla maailmassa. Sellainen kestäväisyys on kerrassaan kaikkien
rajojen yläpuolella; ja vielä tänäkin päivänä panevat Espanjan
juutalaiset (tässäkin kaukaisessa maassa) vähän Palestiinan multaa eli
'tierra santa'a', niinkuin he sitä nimittävät, kuolleittensa silmille
-- runollinen ja liikuttava todistus heidän rakkaudestaan pyhään
maahan."
"'Kun rautatie saavuttaa Jerusalemin, tulee Messias', on viittaus Jes.
66: 20, jossa profetta näyssään näkee maanpakolaisten palaavan
kaikenlaisilla kulkuneuvoilla, joista hän erästä nimittää
'kirkaroth'iksi'. Englantilainen Raamatunkäännös kääntää sen sanalla
'joutuisat juhdat', joka on liian epämääräistä, tai 'dromedarit', joka
varmaan on väärin. Ei puutu kieliniekkoja, jotka johtavat sanan sanasta
_kar_ [kur], 'uuni', ja sanasta _karkar_ [kirkar], 'pyöriä' -- väittäen
profetan tällä tavalla koettaneen muodostaa nimityksen sille, mikä
hänelle näytettiin näyssä, nim. nopeassa liikkeessä oleva juna. 'Kun
Nikolaus hallitsee, tulee vapahdus', on viittaus Jes. 63: 4, josta
hebreistit, kutsumansa Rashe Teboth'in kautta tekevät seuraavan
johtopäätöksen: 'Koko Juuda on näkevä ja kuuleva Nikolain,
Moskovalaisten keisarin kukistumisen Juudan lasten sorron tähden, ja
sen jälkeen kuin lankeemisemme on tapahtunut, tulee todellinen
vapauttamisemme tapahtumaan ja aivan lähellä tulevat tisbiläisen
profetan [Elijan] hyvät sanomat olemaan Juudan lapsille.' Nämä ja tämän
tapaiset lauseet ovat tärkeät, mikäli ne ilmaisevat, mitä juutalaiset
ajattelevat."
Meitä muistutetaan voimakkaasti, kuinka lähelle totuutta maailman
ihmiset joskus tietämättään tulevat, yllä olevan lauseen kautta, että
nim. patriarkka Aabraham _itse mielellään tahtoisi olla läsnä ottamassa
vastaan_ lupauksen maata omanaan ja jälkeentulevaistensa omana
kolmekymmentäkuusi vuosisataa kuolemansa jälkeen. Tämän, jota toiset
pitänevät runollisena lentona, selittää Raamattu käyvän toteen. Sillä
niinkuin jo olemme nähneet [I osa, 14 luku], tulevat Aabraham, Iisak ja
Jaakob, Danielin ja kaikkein pyhäin profettain kanssa "tehtäviksi
täydellisiksi" -- herätettäviksi kuolemasta inhimilliseen
täydellisyyteen, senjälkeen kuin evankelinen Seurakunta on tullut
kirkastetuksi (Hebr. 11: 40); ja he ovat niitä, jotka tulevat olemaan
"päämiehiä koko maailmassa" (Ps. 45: 17), Kristushenkilön hengellisen,
näkymättömän hallitsijan maallisia ja näkyväisiä edustajia.
Aabrahamille sekä hänen siemenelleen annettiin _lupauksen maa_
ijankaikkiseksi omaisuudeksi; ja hänen täytyy saada se tulevaisuudessa,
sillä vielä hän ei ole koskaan omistanut siitä kämmenen leveyttäkään.
-- Apt. 7: 5. Muudan, Chicago-lehdessä julaistu kirje todistaa
ihmeellisellä tavalla Palestiinan asteettaisesta ennalleenasettamisesta
ja valmistuksista luvattua tulevaa siunausta varten sille ja sen
kansalle, seuraavasti: --
Jerusalemissa 23 marrask. 1887.
"Minua ilahduttaa suuresti saadessani kertoa teille niistä ihanista
asioista, joita olemme saaneet omin silmin nähdä näinä kuutena vuotena,
jolloin olemme asuneet täällä. Kun me saavuimme tänne kuusi vuotta
takaperin, oli meitä luvultaan neljätoista aikuista ja viisi lasta. Kun
me ajoimme ylös Jaffasta, teki maan autius syvän vaikutuksen meihin. Ei
saattanut nähdä ainoatakaan viheriäistä kortta; öljypuut ja
viiniköynnökset olivat niin kuuman, kuivan kesän pölyn peittämät, ettei
ikinä olisi saattanut aavistaa sen alla olevan mitään vihantaa; ja koko
maa näytti kuivuneelta aivan perustuksiaan myöten. Mutta sen ajan
jälkeen emme ole koskaan nähneet sitä sellaisena. Joka vuosi se alkaa
näyttää vihannammalta ja nyt ovat monet sen paljaista rinteistä
viini- ja öljypuutarhojen peittämät, joka kokonaan muuttaa sen
ulkomuodon."
"Te saattanette kysyä: Mikä on syynä tähän suureen muutokseen? Jumala
on luvannut, että niinkuin hän on antanut onnettomuuden tulla tälle
maalle, niin hän antaa suuria siunauksiakin tulla sille, ja nämä ovat
ilmeisesti alkaneet sen kautta, että hän on lähettänyt enemmän sadetta
kuin on saatu monena edellisenä vuosisatana. Hän lähettää ihania
kuuroja ja runsaasti kastetta sinne, jossa sitä tavallisesti ei ole
ollenkaan ollut; ja hän lähettää pilviä kesällä, joista ei vielä
kaksikymmentä vuotta takaperin tiedetty mitään. Tämä laimentaa
kuumuuden, ettei se enää voi polttaa maata niin perinpohjaisesti. Viisi
vuotta takaperin lähetti hän heinä- ja elokuussa (joina kuukausina ei
koskaan ennen ole satanut), sateen, joka kesti Jaffassa kolme tuntia ja
Damaskossa kuusitoista tuntia, ja useita tuntia muuallakin
ympäristössä, niin että amerikkalaiset sanomalehdet huomauttivat sen
olevan todistuksen siitä, että Palestiinan ilmanala on muuttumassa.
Samoin oli myös meidän tullessamme tänne ainoastaan muutamia
juutalaisia, jotka palasivat silloin tänne, mutta vainot Venäjällä,
Saksassa ja muissa paikoissa alkoivat karkottaa heitä; ja Sultaanin
julistuksista välittämättä alkoivat he palata tähän maahan, ostaa
maata, istuttaa ja rakentaa ja saada kaupungin kaupan käsiinsä, ja
siten on täällä nyt monta tuhatta juutalaista enemmän kuin silloin, kun
me tulimme."
"Jerusalem on todellisuudessa nyt juutalaisten käsissä, mitä kauppaan
tulee; ja juutalainen ei enää ole muhamettilaisen poljettava, niinkuin
hän kerran oli. He rakentavat myöskin kiireellä uutta kaupunkia aivan
kuvauksen mukaan Jer. 31: 38--40; 32: 43, 44, että turkkilaisetkin,
jotka ovat vallassa, huomaavat sen ja sanovat toisilleen: 'Se on
Jumala; mitä voimme tehdä?' Ja mitä saatamme sanoa tästä kaikesta muuta
kuin että Jumala meidän päivinämme kiireesti täyttää sanansa ja liiton,
jonka hän teki Aabrahamin kanssa? Ja me olemme tämän kaiken
todistajia."
Huolimatta sorrosta ja hirmuvaltaisesta kohtelusta, jotka ovat
painaneet heidät tomuun asti, näemme monet heistä viime vuosina
kohoutuvan rikkauteen ja maineeseen pakanallisten naapuriensa ohi. Ja
sellaisia varoja ja sellaista mainetta tulee monessa tapauksessa
hyväntahtoinen kunnianhimo käyttämään juutalaisen rodun kohottamiseksi;
ja viisaat ja hyvin johdetut yritykset voivat saada paljon aikaan
siihen suuntaan. Ajattelevien henkilöiden huomio, sekä juutalaisten
että pakanain kesken, alkaa kääntyä tähän asiain tilaan juutalaisten
keskuudessa.
Lausunnoista johtavissa juutalaisissa lehdissä ja nykyään vireillä
olevista liikkeistä, jotka tarkottavat Palestiinaan siirtymistä, ja
koettavat tukea ja auttaa eteenpäin niitä, jotka jo ovat asettuneet
sinne, näkee että tuhannet nykyään kääntävät katseensa lupauksen
maahan. Tämä käänne juutalaisissa suhteissa on ollut huomattavissa
vuodesta 1878 alkaen; ja tapahtumain muodostuminen tämän jälkeen on
aikaansaanut merkillisen heräämisen mikäli se koskee tätä asiaa, joka
herääminen itsessään on ajan merkkejä. Lehdestä _Jewish World_
(Juutalaismaailma) 20:lta päivältä elokuuta 1886 esitämme esim.
seuraavaa:
"Pilvissä, jotka tähän asti ovat heittäneet synkän varjon pyhän maan
yli, on halkeamia. Tämän onnettoman maan tulevaisuus, joka niin kauvan
on ollut läpitunkemattoman pimeyden kietoma, alkaa vähän valjeta;
ensimäiset vilahdukset asiain onnellisemmasta asemasta alkavat jo
melkein häämöttää meidän laskelmiemme mukaan siitä, mitä on tulossa...
Kaksi laitosta ovat määrätyt suuresti vaikuttamaan Palestiinan
juutalaisten aseman parantamiseksi -- Jaffan maanviljelyskoulu ja
Lionel de Rothschild-laitos Jerusalemin lähistöllä. Saattaisimme laskea
siihen kolmannenkin Montifiore-testimonialirahaston muodossa, joka
rakennusseuroja perustamalla ja halpoja asuntoja rakentamalla on
vaikuttanut paljon säästäväisyyden kasvattamiseksi ja kurjuuden ja
vaivojen vähentämiseksi pyhän kaupungin kotielämässä... Se, mikä tällä
hetkellä on sydämellämme huomautettavana, on, että juutalaisten
tulevaisuudentoiveet Palestiinassa eivät enää ole synkät. Toiselta
puolen on voimia, jotka ovat viisaasti mietityt ja älykkäästi
järjestetyt, ja jotka toimivat veljiemme aseman parantamiseksi, ja
joita ahkerasti käytetään; toiselta puolen taas alkaa kansa kyllästyä
kurjuuteensa ja toimettomuuteensa ja osottaa kasvavaa halua käyttää
hyväkseen niitä ponnistuksia, joita on tehty heidän kohottamistaan
varten. Tästä asiain tilasta saattaa johtua onnellisia seurauksia, ja
jokainen juutalainen katselee tätä ilolla."
Saman lehden seuraavassa numerossa päättyi johtava kirjotus
"Palestiinan tulevaisuudesta" näillä sanoilla: --
"Maanviljelystä harjottavain ainesten tulviessa siirtokuntiin,
joita Montifiore-Hirsch- ja Rothschild-rahastot ovat istuttaneet,
tavattanee halukkaita käsiä työskentelemään uudestiluomiskuvaelman
aikaansaamiseksi, jolloin 'erämaakin kukkii ruusun tavoin'; halukkaita
käsiä ja halukkaita sydämiä, jotka tempaavat pyhän maan pitkästä kuolon
yöstä ja asettavat ennalleen juutalaisten kansallisen kotipaikan
elämään ja valoon."
Toinen aikakausilehti, _The Jewish Messenger_ (Juutalainen
sanansaattaja), sanoo: --
"Ihmisten hääriessä pienine huolineen, vuorotellen peljäten,
vuorotellen toivoen, siirtyy inhimillisten tapahtumain suuri ja mahtava
kulkue eteenpäin ja lähestyy vastustamattomasti täyttymistään,
toteuttaen välttämätöntä lakia, joka johtaa kaikki inhimilliset toimet.
Ihmiset kohottavat siellä ja täällä heikot äänensä ikäänkuin
hillitäkseen edistymisen vuota ja estääkseen Ijankaikkisen tekoja. Yhtä
hyvin saattaisivat he koettaa hillitä lakia, joka hallitsee
maailmankaikkeutta. Roduilla on yhtä määrätty rata kuljettavana kuin
tähdillä, jotka kimaltelevat yllämme olevalla sinilaella. Ja
israelilainen rotu on niiden joukossa kirkas kiintotähti. Kaikilla
vaelluksillaan on se ollut uskollinen radalleen. Sen tehtävä on ollut
edeltäkäsin nähty ja edeltäpäin lausuttu, ja sen lopullinen
ennalleenasettaminen pyhään maahan ennustettu. Ajan merkit osottavat,
että tämä ennustus on täyttymäisillään. Se alkaa täyttyä niin hiljaa ja
niin asteettain, että ainoastaan ne, jotka ovat omistaneet asialle
huomiota, käsittävät tehdyn työn tärkeyden."
"Palestiina on valtiollisessa suhteessa välttämätön juutalaiselle
rodulle. Kansakunnan perustaminen vielä kerran pyhään maahan merkitsee
koko Israelin korottamista. Se asettaa sen kansakunnaksi maan
kansakuntien joukkoon. Se antaa juutalaiselle sen valtiollisen mahdin
ja yksinvaltaisuuden oikeuden, jotka merkitsevät sille suojaa. Se tekee
hänet oman isänmaansa kansalaiseksi ja antaa hänelle oikeuden
liikuskella maailman kansojen keskuudessa... Tämä saattaa näyttää
mahdottomalta toteuttaa sille, joka on konttorissa kiinni kirjoissaan,
sille joka myymälässään on syventynyt laskemaan voittojaan ja
tappioitaan, sille joka on hukkunut seuraelämän nautintoihin, mutta
kelle tahansa, joka alkaa tutkia valtiollista horoskopia
(ennustuspeiliä), on se aivan päivän selvää."
"Sen jälkeen kun valtiollinen itsehallinto on toteutunut, eivät
ympäri maan piirin hajaantuneet juutalaiset tule laumottain
vetäytymään sinne. Aasiassa on 300,000 juutalaista, Afrikassa 400,000
ja Euroopassa asuu 5,000,000. Juuri näistä Palestiina tulee saamaan
ennalleenasettamiselämänsä. Amerikassa syntynyt juutalainen jäänee
epäilemättä amerikkalaiseksi; ja jos hän joskus kävisi pyhässä maassa,
tekisi hän sinne huvimatkan, nähdäkseen maan, joka on niin kuuluisa
hänen urhokkaan rotunsa oikeana synnyinseutuna."
"Saattaa sanoa, että Palestiina maantieteellisessä suhteessa on liiaksi
pieni suurestikaan vaikuttaakseen valtiollisena, henkisenä tai
siveellisenä voimana maailman kansakuntien kesken. Me vastaamme, että
Kreikka muinoisina aikoina oli mahtava valta, ja uusimpina aikoina on
Britannian pieni saari myöskin mahtava valta. Mitä ne ovat
maantieteellisessä suhteessa? Äly, siveellinen voima ja kansallisylpeys
tekevät kansakunnat suuriksi, eikä alueen laajuus. Juuri henkevyys ja
siveellinen voima tulevat tekemään Israelin kuuluisaksi kansakuntien
keskuudessa."
_Jewish Chronicle_ (Juutalainen aikakausikirja) sanoo: --
"Liike on vastustamaton. Emme saata asettua viereen seisomaan ristissä
käsin, kun tämä uusi lähtö tapahtuu. Meillä juutalaisilla on melkein
kaksituhatta vuotta ollut se ajatus, että kärsimysten aikakausien
mitta, joita olemme eläneet, saavutetaan vasta silloin, kun me jälleen
omistamme isäimme maan. Onko tämä luottamus kuoleva juuri silloin kuin
se näyttää olevan täyttymäisillään? Tai onko odotettavissa, että
palaaminen aikaansaadaan salaisilla ja ihmisten myötävaikutuksen
yläpuolella olevilla keinoilla. Jumala täyttää tahtonsa ihmisten
tahtojen kautta; ja jos ennustukset tulevat täyttymään, tulee se
tapahtumaan inhimillisten tahtojen ja voimien kautta. Nämä saattanevat
olla liian korkeita asioita vedettäväksi yhteyteen käytännöllisen
suunnitelman kanssa, joka koskee muutaman juutalaisen siirtokunnan
perustamista Palestiinaan. Mutta juuri tällaisista pienistä aluista,
kuin nämä ovat, kehittyy usein suuria tapahtumia; ja pienen
juutalaisjoukon palaaminen pyhään maahan ei saata olla muistuttamatta
suuremmankin palaamisen mahdollisuudesta ja toimeenpanemisesta, johon
koko juutalainen historia ja kaikki juutalaiset pyrkimykset ovat
viitanneet."
Toisetkin etevät miehet maailmassa, paitsi juutalaiset, näkevät ja
lausuvat ajatuksensa Israelin edistymisestä. Huomaa esim. seuraava
kirjotus _Central Preshyterian_ lehdestä: --
"Sukupuuttoon kuolemisen sijasta osottaakin juutalainen kansallisruumis
kasvavaa elinvoimaa. Sitä ei saata poistaa, eikä sitä muut kansat saata
niellä. He kulkevat maasta maahan, tullakseen melkein herroiksi mihin
ikänä menevätkään. He omistavat itselleen maan Saksassa ja Unkarissa ja
rikastuvat Venäjällä; suuret pankkiirit Lontoossa ja Pariisissa ja
eurooppalaisen kaupan keskuksissa ovat juutalaisia. Kymmenenä
(viimeisenä) vuotena ovat Rothschildit antaneet £ 100,000,000
(2,520,000,000 mk) lainana Englantiin, Itävaltaan, Preussiin, Ranskaan,
Venäjälle ja Brasiliaan."