Ennustuksessa on vielä toinenkin puoli mikäli se koskee luonnollista
Israelia, jonka täyttymistä meidän nyt pitäisi alkaa nähdä. Apostoli
Paavali selitti: "Israelia on osaksi kohdannut paatumus (sokeus), joka
on kestävä, kunnes pakanat täysilukuisina ovat tulleet Jumalan
valtakuntaan", -- s.o. kunnes pakanain valittu luku, joka yhdessä
Israelin jäännöksen kanssa on muodostava valtakunnan hengellisen
puolen, on tullut korkeaan suosioon, josta Israelin kansa suljettiin
pois, ja jonka eduille he kansana ovat olleet sokeat. Sentähden ei ole
tullut hetki, jolloin luonnollisen Israelin, jota myös nimitetään
Jaakobiksi, sokeus täydellisessä merkityksessä poistuu ennenkuin
hengellisen Israelin valitseminen on täyttynyt. Ja (Room. 11: 26)
sanotaan meille nimenomaan, että heidän ennalleenasettamisensa, ja
pelastuksensa sokeudesta ja ennakkoluuloista on tuleva Siionin
vuorelta, kirkastetusta seurakunnasta eli valtakunnasta. Mutta niinkuin
Siionin valtakunta osaksi alkoi 1878, jolloin kuninkaamme otti
itselleen suuren hallitusvaltansa, vaikkei "jalka"-luokka vielä ollut
täysin kehittynyt ja kirkastettu, niin alkoi Jumalan suosio
"Jaakobille" oikeastaan silloin, vaikkei se tule saavuttamaan heitä
täydessä määrässä, ennenkuin Kristuksen ruumiin jalkajäsenet ovat
kirkastetut. Ja niinkuin v. 1881 oli rinnakkainen ajankohta, joka
vastaa valon kääntymistä Jaakobista pakanoille, niin merkitsee tämä
vuosiluku ajan, jolloin erityinen valon palaaminen kauvan sokeutuneille
juutalaisille alkoi. Ja uskollisena juutalaiselle esikuvallensa on
nimikristitty seurakunta nyt kompastumaisillansa, ainoastaan pienen
jäännöksen siitä tullessa siunatuksi. Kuinka tärkeät ja soveliaat
ovatkaan apostolin sanat tässä: "Älä ylpeile vaan pelkää. Sillä jos
Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä
sinuakaan" j.n.e.
Mutta epäilemättä tulee Israel yleisesti tunnustamaan totisen
Messiaksen ja hänen valtakuntansa vasta ennalleenasetettujen
patriarkkain ja profettain aikana ja kautta, joiden täydellinen
ennalleenasettaminen tulee olemaan Kristushenkilön ensimäinen tehtävä,
sen jälkeen kun koko ruumis on kirkastettu. Mutta heidän sokeutensa
_alkaa_ sitä ennen hävitä, ja nyt jo on suuri liike Kristuksen
uskomiseen herännyt, etenkin venäläisten juutalaisten keskuudessa.
Jos me katselemme sinne päin, ovat ajan merkit kerrassaan
kummastuttavat. Merkillinen hengellinen liike, joka nyt on
havaittavissa juutalaisten keskuudessa etelä-Venäjällä, alkaa saada
tuhansia Juutalaisia tunnustamaan, että Jeesus Kristus on kauvan
luvattu Messias ja tunnustamaan kansallisen syntinsä, joka oli siinä,
että he hylkäsivät ja ristiinnaulitsivat hänet. Ja tämä ei ole missään
suhteessa tulos kristillisestä lähetystyöstä, vaan on kokonaan kotoisin
juutalaisesta maaperästä. Liikkeen johtaja on juutalainen, hr Josef
Rabinovitsch, entinen kauppias, sittemmin lakimies ja arvossa pidetty
mies kansansa keskuudessa. Hr Rabinovitsch ei ollut juutalainen
rabbiini, eikä hän tai kukaan muukaan liikkeen johtavista miehistä
olleet jonkun lahkon tai uskontunnustuksen pappeja. Tämän liikkeen
johdosta esitämme kirjoituksen lehdestä _Harper's Weekly_, ja toisista
lehdistä selostuksia, seuraavasti:
"Sen kehitys on ollut sellainen, että varmuudella saattaa selittää,
ettei se enää ole ainoastaan koe, jonka pysyväisyys tulevaisuudessa
näyttäisi epäilyttävältä. Siinä on ilmennyt ihmeellistä elinvoimaa; sen
kasvaminen on ollut vakaa ja raitis, varma luonteeltaan, mutta se on
karttanut luonnotonta kiirehtimistä ja vaarallisia äärimmäisyyksiä. Ja
kun venäläiset viranomaiset ovat tunnustaneet sen olevan _religio
licitas_ (hyväksytty uskonto) on se nyt laillinen ja on sillä lailliset
oikeudet. Sen luonne leimaa sen mitä harvinaisemmaksi tapaukseksi
yhteiskunnallisten, kansallisten ja uskonnollisten harrastusten
monikirjavassa kuvasarjassa, jotka erottavat tsaarin 116 miljoonan
alamaisen sydämet ja mielet toisistaan.
"Tämän uuden uskokunnan usko on vielä omituinen siinäkin, ettei ole
aikomus solmita minkäänlaista elimellistä yhteyttä minkään nykyisen
kristillisyyden muodon kanssa, vaan, niinkuin on lausuttu, on tarkotus
sivuuttaa historiallinen opinkehitys apostolien ajasta alkain, ja
ammentaa opetuksensa suorastaan Uudesta Testamentista, erityisesti
välittämättä meidän aikamme oikeauskoisten kirkkojen opinkappaleista.
Se väittää olevansa muodostunut samoin kuin juutalaiskristilliset
seurakunnat apostolien päivinä.
"Tarmokkaana luonteeltaan ja täynnä kunniantuntoa kansansa omaan
kehitykseen ja edistykseen nähden valtiollisessa, yhteiskunnallisessa
ja siveellisessä suhteessa tuli herra Rabinovitsch vuosikausia sitten
tunnetuksi uutteran uudistuksen ystävänä itämaalaisten juutalaisten
keskuudessa. Omaten korkeamman kasvatuksen ja suuremman omaisuuden kuin
toiset veljistään, alkoi hän tuumia tapoja ja keinoja saavuttaakseen
ihanteensa ja tarkotuksensa. Hän teki voitavansa hankkiakseen heille
parempia valtiollisia oikeuksia, mutta oli kykenemätön suojelemaan
heitä raivoisia vainoja vastaan, jotka nousivat onnettomia
israelilaisia vastaan Venäjällä, Rumaaniassa ja lähellä olevissa
maissa. Hän tutustui Länsimaiden edistyneeseen viisaustieteelliseen
ajatustapaan, toivoen että sen omistaminen kohottaisi hänen kansansa
korkeammalle kannalle ja hankkisi heille siten korkeammat ihanteet ja
jalommat pyrkimykset. Mutta hän oppi pian epäilemään sekä keinon
vaikutusta että sen sovelluttamisen mahdollisuutta kansaan nähden,
jota vuosisatojen vaino ja rutivanhoillisuus oli karaissut
käsitteitä vastaan, jotka erosivat suuresti sen isiltä perityistä
käsityskannoista. Hän koetti vielä voittaa heidän voitonhimonsa, joka,
lähinnä heidän muodollisia uskonnonharjotuksiaan, on kaikkea hallitseva
ja kaiken alentava tekijä itämaalaisen juutalaisen sielussa. Mutta
hänen ponnistuksensa asettaa maanviljelyssiirtoloita heille sekä kotona
että pyhässä maassa, osottautuivat epäonnistuneiksi. Oleskellessaan
Palestiinassa kypsyi hänessä Uuden Testamentin itsenäisen tutkimisen
kautta sen suhteesta vanhaan, se vakaumus, että Israel oli tehnyt
kansallisen elämänsä erehdyksen ja tullut uskottomaksi historialliselle
tehtävälleen, sen kautta että he hylkäsivät Jeesuksen Kristuksen.
"Tämä vakaumus Kristukseen nähden, että hänessä vanhat ennustukset ja
Israelin ihanteet ja tarkotukset kansana ovat ruumiillistuneet ja
täyttyneet, on keskipiste, jonka ympärillä koko liike kiertää.
Vaatimattoman nasaretilaisen lausumat perustotuudet tunnustetaan
sellaisiksi, jotka yksin tekevät tämän kansan kykeneväksi saavuttamaan
päämääränsä ja täyttämään tarkotuksensa jota varten se erotettiin
valituksi kansaksi. Pidetään siis vakavana keskeytyksenä Israelin
säännöllisessä ja historiallisessa kehityksessä sitä, että tämä kansa
kansana kahdeksantoista vuosisataa sitten kieltäytyi hyväksymästä näitä
ponsia ja perustuksia, joita kaikki kristityt ja myöskin nyt hra
Rabinovitsch ja hänen uskolaisensa pitävät oikeudenmukaisina ja ainoana
oikeana tuloksena Israelin koko entisestä historiallisesta
kehityksestä. Tämän repeämän parantaminen on Kischineviläisen
reformaattorin ihanne-päämäärä; se tahtoo sen vuoksi alkaa alusta
siitä, mistä valittu kansa ensin poikkesi harhatielle kansallisessa
kehityksessä. Vuonna 1880 julkaisi hän ohjelman, jossa hän suositteli
rabbiinilaisen järjestelmän kokonaista uudistamista. Sitten hän vielä
toimi seurassa, jonka tarkotuksena oli maanviljelyksen edistäminen
juutalaisten keskuudessa Etelä-Venäjällä; ja vainonpäivinä 1882 kehotti
hän innokkaasti kansaansa palaamaan Palestiinaan. Juuri tänä aikana
tapahtui muutos hänen uskonnollisessa vakaumuksessaan. Se ei ollut
tulos kristillisestä lähetystyöstä, eikä hän myöskään ole kääntynyt
sanan tavallisessa merkityksessä. Muutos tuli vähitellen, ja vasta
pitkällisen punnitsemisen jälkeen kypsyi hänessä ajatus muodostaa
kristittyjä seurakuntia juutalaisesta kansallisuudesta. Hänen
palaamisensa jälkeen Palestiinasta on hänen vakaumuksensa: 'Pyhän maan
avain on veljemme Jeesuksen kädessä.' Sanoissa: 'Jeesus meidän
veljemme' on hänen uskonnollisen näkökantansa ydin. Hänen toimintansa
on menestynyt, ja monet omistavat hänen oppinsa."
Kun hr Rabinovitsch alkoi ajatella, että hänen pitäisi suoraan ja
julkisesti tunnustaa uskonsa Kristukseen, oli hän hämillään lahkojen
suuresta luvusta kristittyjen keskuudessa ja epäili yhtyä mihinkään
niistä. Hän sanoo: "Niinkuin on mentävä Jordanin yli tullakseen
Kaanaaseen, niin on Jeesus tie hengelliseen omistamiseen ja lepoon."
Herran ehtoollisesta sanoo hän, etteivät Jeesuksen seuraajat vietä tätä
muutoin kuin pääsiäis-ehtoollisena. He (niinkuin mekin) eivät voi pitää
oikeana sen viettämistä muina aikoina. Hän sanoo, ettei Herra Jeesus
käskenyt opetuslapsiaan muistamaan hänen ylösnousemistaan, vaan
muistelemaan häntä. Ei hän eivätkä hänen uskolaisensa pidä sunnuntaita
sabbattina vaan jatkavat juutalaisen sabbatin viettoa. Ympärileikkausta
noudatetaan vielä, mutta sitä ei pidetä välttämättömänä pelastumiselle.
Kerrotaan lutherilaisen pastorin ehdottaneen eräälle toimikunnalle
Lontoossa, että heidän seuransa käyttäisi hra Rabinovitschia
lähetyssaarnaajana juutalaisten keskuudessa. Toimikunta antoi kieltävän
vastauksen, kumminkin ainoastaan sillä perustuksella, ettei hän silloin
ollut kastettu. Hän on kumminkin sen jälkeen tullut kastetuksi
Berliinissä, ei Lutherilaiseen kirkkoon, eikä myöskään Anglikaniseen,
vaan aivan yksinkertaisesti Kristuksen kirkkoon. Hra Rabinovitschilla
on kirjeitä juutalaisilta Venäjän kaikista osista ja Rumaaniasta,
joissa tehdään kysymyksiä liikkeen suhteen, sen säännöistä ja opeista,
aikomuksella yhtyä siihen, tai alkaa uusi aivan samanlainen.
"H:ra Robinovitschilla on hyvin lempeä, nöyrä, rakastava henki, ja
kyyneltyy hän helposti kun lausutaan kristillistä myötätuntoa. Hän ei
tahdo yhtyä mihinkään lahkoon vaan haluaa ottaa kristillisyytensä
suoraan Uudesta Testamentista ja kasvaa pois vanhoista tavoista ja
opeista uusiin, sitä mukaa kuin pyhä henki opettaa häntä hänen
rukoillen jatkaessaan koko Jumalan sanan tutkimista."
Professori Delitzsch Leipsigissä, juutalaislähetyssaarnaajain johtaja
Saksassa ja _Saat auf Hoffnung_ (Toivon kylvön) lehden toimittaja,
julkaisi noin seitsemänkymmentäviisisivuisen lentokirjasen tuon uuden
hengellisen liikkeen kehityksestä, jonka julkaisun tilan suurimmaksi
osaksi täyttävät alkuperäiset tätä liikettä koskevat asiakirjat,
hebreankielisinä sekä käännettyinä saksaksi. Nämä asiakirjat sisältävät
kolmetoista väitöstä: juutalaisen kansalliskirkon uskontunnustuksen
Uudesta Testamentista; selityksen uskosta Messiakseen, Jeesukseen,
Nasaretista, tämän seurakunnan käsityksen mukaan, ja lopuksi Herran
ehtoollisen järjestyksen. Liitteenä on lisätty erään opettaja
Friedman'in lausunto Jeesukseen uskoville juutalaisille ja selitys
heidän suunnastaan, joka selitys hyväksyttiin Kischinevissä heidän
pitämässään kokouksessa. Pieni lentokirjanen sisältää kaikki ainekset
uuden liikkeen tutkimista varten.
Nämä teesit (väitteet), joita on pidettävä tuon uuden uskon
perustuksena, alkavat kertomalla juutalaisten surkuteltavasta tilasta
Venäjällä, esittäen juutalaisten omasta puolesta tehtyjen kaikkien
parannusponnistusten osottautuneen turhiksi, ja sanovat vielä:
"Tarvitaan syvä ja sisällinen siveellinen uudistus, henkinen
uudestisyntyminen. Meidän on heitettävä syrjään väärä Jumalamme --
rakkaus rahaan -- ja sen paikalle rakennettava sydämiimme koti totuuden
rakkaudelle ja pahan pelvolle." Tätä varten on kumminkin johtaja
tarpeen. Kuka se on oleva? Israelissa ei ole sellaista tavattavissa.
"Miestä, joka omaa kaikki johtajalle tarpeelliset ominaisuudet --
rakkautta Israeliin, elämänsä uhrautuvaisuutta, puhtautta,
ihmisluonteen syvää tuntemusta ja vakavuutta paljastaessaan kansansa
syntejä ja paheita -- olemme huolellisen tutkimuksen jälkeen kansamme
kaikista historiallisista kirjoista löytäneet ainoastaan yhdessä
miehessä, Jeesuksessa Nasaretilaisessa." Viisaat israelilaiset hänen
aikanaan, eivät saattaneet ymmärtää häntä; "mutta me saatamme sanoa
varmuudella, että hän, Jeesus, hän yksin on etsinyt veljiensä parasta.
Sentähden on meidän pyhitettävä veljemme Jeesuksen nimeä." "Meidän on
otettava vastaan evankeliumikirjat koteihimme siunauksena ja
yhdistettävä ne kaikkiin pyhiin kirjoihin, jotka viisaat miehemme ovat
jättäneet meille."
Huomattavimpia uskonkappaleita heidän järjestämässään sarjassa, on
seuraava: --
"Jumalan käsittämättömän viisauden päätöksen mukaisesti täyttyivät
isämme sydämet kovuudella, ja Herra rankaisi heitä raskaan unen
hengellä niin, että he vastustivat Jeesusta Kristusta ja tekivät syntiä
häntä vastaan nykyiseen päivään asti. Mutta heidän epäuskonsa kautta
johtivat he toisia kansoja suurempaan uutteruuteen, ja olivat siten
avullisina ihmiskunnan sovittamisessa, joka on uskonut Jeesukseen
Kristukseen, Daavidin poikaan, kuninkaaseemme, kun he kuulivat iloisen
sanoman rauhaa julistavien sanansaattajain kautta (Jes. 52: 7), jotka
häpeällisesti olivat tulleet pois ajetuiksi Israelin yhteydestä. Tämän
meidän syntimme johdosta Jumalan Kristusta kohtaan on maailma kuitenkin
rikastunut uskonsa kautta Kristukseen ja kansakunnat ovat täydellisinä
menneet Jumalan valtakuntaan. [Tässä he eivät ole selvillä. Paavali
tarkottaa Room. II: 25 'pienen lauman' _täyttä lukua_ kansoista, eikä
täysiä kansakuntia, joita väärin nimitetään kristikunnaksi]. Nyt on
myöskin aika meidän täydellisyydellemme tullut, ja me, Aabrahamin
siemen, tulemme myöskin siunatuiksi uskomme kautta Herraan Jeesukseen
Kristukseen; ja meidän esi-isiemme, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin
Jumala on armahtava meitä ja istuttava jälleen omaan pyhään juureemme
-- Jeesukseen -- ne oksat, jotka ovat poisrevityt. Ja niin on koko
Israel oleva osallinen ijankaikkisesta pelastuksesta, ja Jerusalem,
pyhä kaupunkimme, on jälleen rakennettava ja Daavidin istuin asetettava
ainaiseksi ja ijankaikkisiksi ajoiksi."
Seuraava on ote eräästä h:ra Rabinovitschin kirjeestä, päivätty 2 p.
tammik. 1885, eräälle henkilölle Lontoossa:
Arvoisa kirjeenne y.m. ovat vastaanotetut. Sydämeni riemuitsi,
kun luin niitä ja huomasin kuinka suuri ja voimakas sydämenne
rakkaus on Herran Jeesuksen, Messiaksen luonnollisiin veljiin, ja
kuinka kallis israelilaisen kansan pelastus on silmissänne.
Minä heittäydyn maahan Jehovan, meidän Herramme Jeesuksen Jumalan
eteen, ja sydämeni pohjasta pulppuavat esille Israelin suloisen
laulajan sanat (Ps. 35): "Häpeään ja pilkkaan joutukoot ne,
jotka onnettomuudestani iloitsevat. Iloitkoot ja riemuitkoot,
jotka minun oikeuttani suosivat, ja sanokoot aina: Herra olkoon
suuresti ylistetty, joka suo palvelijallensa hyvää." Amen.
Tässä lähetän teille ajatukseni ja lausuntoja Israelin lapsista
Etelä-Venäjällä, jotka uskovat Jeesukseen Messiaksena. Näistä
saatte oppia tuntemaan mistä uskomme Jeesukseen (luonnolliseen
veljeemme), Messiakseen, on saanut alkunsa. Hän on sydämiemme
sisimmän halun ja ikävöimisen aiheena. Englantilaiset ystävämme
ja veljemme Jeesuksessa, Vapahtajassamme, saattavat yllämainitun
lentokirjasen kautta tulla vakuutetuiksi, että sen jälkeen
kuin Herra on paljastanut pyhän käsivartensa kaikkein ihmisten
nähtäväksi, ja kaikki maan ääret ovat nähneet Jumalamme
pelastuksen, on aika nyt tullut, jolloin Israelin keskuudesta
on poistettava kaikki saastaiset ihmiset, ja jolloin ne, jotka
kantavat hänen pyhiä astioitaan, ovat puhdistettavat.
Totta on, ei Jehovan pelastus saata mennä ulos ja tulla
maailmaan kiiruusti (Joosua 6: 1), eikä se myöskään saata
kulkea joutuisasti; mutta nyt, kun Jehova, maailmankaikkiuden
etujoukko ja kuningas, on kulkenut Israelin kansan edellä,
on Israelin Jumala myös tuleva jälkijoukkona, ulosheitetyn
Israelin kokoojana. Minä omistan aikani ja maineeni itsepäisen ja
onnettoman kansani hyväksi, todistaakseni heille, kovapäisille,
Jumalan voimalla, sitä lupauksen evankeliumia, jonka esi-isämme
olivat ottaneet vastaan; nimittäin että Jumala on herättänyt
Jeesuksen Nasaretista, Daavidin siemenestä, Israelin pelastajaksi.
Korkeimman Jumalan rikkauden ja viisauden syvyyden kautta,
nousivat isämme, jotka omistivat lupaukset, Jeesusta vastaan,
jotta armo tulisi pakanallisten kansojen osaksi, ei minkään
lupauksen, vaan Messiaksen evankeliumin armon kautta. Nyt, kun
täysi luku pakanoita on tullut sisälle, on aika tullut meille,
Israelin lapsille, palata Israelin Jumalan ja hänen kuninkaansa
luo ja olla hänen rakkaita lapsiaan. Meidän on otettava vastaan
Jaakob-perintömme, joka on rajaton; sillä me olemme oikeat
perilliset, Aabrahamin lapsia, Mooseksen oppilaita, Daavidin
huoneen palvelijoita ijankaikkisesti. Siten tulee meidän täysi
lukumme (s.o. monen israelilaisen tuleminen Kristuksen luo)
olemaan meidän rikkautemme ja kansakuntien rikkaus, Jehovan sanan
mukaisesti Paavalille, joka oli Israelin esikoinen ja samalla
kertaa ensimäinen palaavien pakanain joukossa.
Veljeni keskuudessa ja suurissa kokouksissa kehotan minä
sydämellisesti: 'Pudista itsesi tomusta, nouse, pane kauniit
vaatteet yllesi, sinä kansani. Jessen pojan, Jeesuksen
Nasaretilaisen kautta on Jumala tehnyt suuria kanssasi, oi
Israel, jotta hän myöskin saisi aikaan suuria asioita maan
kansakuntien keskuudessa, jotka siunattiin meidän isissämme.'
Minä kiitän suuresti Jumalaa, että näen tuhansia, jotka
mielellään kuuntelevat. Monet arvokkaat Israelin lapset odottavat
ja ikävöivät Jumalan armon hetkeä. Minä rukoilen teitä veljiemme
nimessä Venäjällä, jotka etsivät pelastusta, että Herramme
Jeesuksen Kristuksen ystävät, missä ikinä heitä on, eivät
vaikenisi, vaan että he neuvoisivat ja puhuisivat rohkeasti,
kunnes Immanuel on meidänkin kanssamme, kunnes Jehova osottaa
meille hänen asuntonsa.
Nämä ovat vähäpätöisiä sanoja, kaukaa kirjotettuja.
_Josef Rabinovitsch_.
Paitsi tätä ihmeellistä heräämistä on Siperiassa ollut samanlainen
liike, josta meillä on seuraava kertomus lehdestä _The Presbyterian
Witnes_ (Preshyteriaaninen todistus):
"Jäisestä Siperiasta saapuu tieto evankelisesta liikkeestä, joka
pääasiallisesti on samanlainen kuin h:ra Rabinovitschinkin aikaansaama
liike. Johtajana on Jakob Scheinmann, Puolan juutalainen, joka
kaksikymmentä vuotta sitten itsenäisen ajattelemisen kautta tuli siihen
johtopäätökseen, että Jeesus Nasaretista, Davidin Poika, oli totinen
Vapahtaja. Ankarasti talmudia noudattavat juutalaiset saivat hänet
siirretyksi Siperiaan, jossa hän työskenteli viisitoista vuotta,
melkein huomaamatta herättääkseen maanpakolais-toverissaan uskon.
Jälelle jääneiden postilähetysten joukosta, joita oli Tomskissa, jossa
hän toimi eräässä liikkeessä, oli lentokirjanen Rabinovitschilta, jonka
kanssa hän kohta alkoi kirjevaihdon. Hän on ollut toimelias
levittäessään käsityksiään lentokirjasten, nimeltä, Huutavan ääni
korvessa, kautta. Delitzschin hebrealaista Uuden Testamentin käännöstä
lukevat ja tutkivat Siperian juutalaiset innolla. Sanotaan 36,000
kappaletta käytetyn siten."
Siten näemme ihmeellisiä merkkejä Jumalan palaavasta suosiosta Israelia
kohtaan siinä, että heitä on ajettu pois toisista maista suurten
vainojen kautta, että Palestiina on avattu ottamaan heitä vastaan, että
heitä on kutsuttu sinne erityisten, kohtalon järjestämien etujen
kautta, hyväntahtoisten hankkeiden muodossa heidän tilansa
parantamiseksi ja auttamiseksi, sekä myös tässäkin merkillisessä
liikkeessä joka on alkuna Israelin sokeuden poistamiseksi. Ja kuinka
selvästi tämä kaikki onkaan Jumalasta! Tässä luonnollisen Israelin
ennalleen-asettamistyössä, samoin kuin hengellistä Israelia kokoavassa
suuressa elonkorjuutyössäkin, sivuutetaan nykyään hyljätty
nimiseurakunta kokonaan. Molemmissa nykyään tapahtuvissa suurissa
töissä jätetään nimellisen "kristikunnan" erilaiset järjestöt kokonaan
huomioon ottamatta; ja omana aikanaan ja omalla tavallaan ja uusien,
halpojen, arvonimiä vailla olevien aseitten kautta antaa Jumala suuren
työnsä kasvaa ja edistyä.
Ja nyt kysymme: Mitä tämä merkitsee? Kuinka tämä merkillinen ja
ihmeellinen työ, jonka selvä alkaminen ja nopea edistyminen ovat niin
ilmeiset tässä elonkorjuu-ajassa, tulee päättymään? Apostoli Paavali
osottaa selvästi, että Israelin ennalleen-kokoaminen merkitsee koko
ihmiskunnalle ennalleenkokoamista eli ennalleenasettamista: "Mutta jos
heidän lankeemuksensa on koitunut maailmalle rikkaudeksi ja heidän
vähentymisensä pakanoille rikkaudeksi (niinkuin kävi, kun jumalallinen
armo kääntyi näiden puoleen), kuinka paljon enemmän onkaan heidän
täysilukuinen palajamisensa siksi koituva!" Luonnollisen Israelin
hylkäämisen kautta saivat pakanat korkean kutsun suosion, ja
ne harvat, jotka panevat arvoa sille ja voittavat esteet, jotka ovat
sen saavuttamisen tiellä, tulevat korotettaviksi Kristuksen
kanssaperillisiksi. He tulevat muodostamaan Kristuksen, suuren
lunastajan ruumiin. Tämä oli luonnollisen Israelin hylkäämisen tarkotus
ja tulee tulokseksi; mutta heidän ennalleenkokoamisensa ja
ennalleenasettamisensa lupauksen maahan, osottaa _toista askelta_
suuressa jumalallisessa suunnitelmassa; se merkitsee, että kaiken
ennalleenasettaminen, "juutalaisille ensin" mutta lopulta "kaikille
maan kansoille", on alkamaisillansa. Maan suurta riemuvuotta ollaan
pystyttämäisillään, ja se alkaa Jumalan järjestyksen mukaisesti ensin
juutalaisesta. Siten huomaa, että veljet Rabinovitsch, Scheinman ja
heidän apulaisensa ovat Jumalan apulaisia valmistaakseen hänen entistä
kansaansa ennalleenasettamista varten, aivan niinkuin meidän etunamme
on saada olla Herran työtovereita _elonkorjuutyössä_, joka on
yhteydessä evankelikauden elonkorjuuajan ja sen valitun hengellisen
luokan kanssa. Varmasti tulee Israelin täysi palaaminen heidän omaan
maahansa ja jumalallisen suosioon merkitsemän, että suuri Lunastaja,
Pää ja ruumis, jonka kautta ennalleenasettaminen tulee suoritettavaksi,
_on korotettu_ valtaan, että valtakunta on tullut, ja että
ennalleenasettamistyö, jonka erikoishedelmänä Israel tulee olemaan, jo
on alkanut. Sentähden, "jos heidän hylkäämisensä on koitunut maailmalle
sovitukseksi, mitä heidän armoihin ottamisensa on muuta, kuin elämään
nousemista kuolleista?" -- ennalleenasettaminen, ei ainoastaan eläville
vaan myöskin kuolleille, lupauksen mukaan; eikä ainoastaan Israelille
vaan koko ihmiskunnalle, josta Israel oli esikuva, ja josta se tulee
olemaan esikoinen. Suosion alkaminen Israelille on ainoastaan pisaroita
sen rankkasateen edellä, joka tulee virvottamaan ei ainoastaan Israelin
vaan myös koko ihmiskunnan. Ja vaikkakin taistelun hyökyaallot vielä
nousevat kiivaina Israelia vastaan ja syöksevät heidät vähäksi aikaa
vielä suurempaan hätään ja murheesen, niin tulee Jumala keskellä
kaikkea tätä olemaan heidän kanssaan ja on aikanaan auttava ja
korottava heidät.
Tämän yhteydessä on seuraava uutinen jokapäiväisistä sanomalehdistä
varmasti hyvin kuvaava. Tämän liikkeen lopullista ratkaisua tulevat
seuraamaan syvällä mielenkiinnolla kaikki ne, jotka vaeltavat nykyisen
totuuden valossa, ja jotka Jumalan sanasta ymmärtävät sen ajan tulleen,
josta Jumala ilmotti profetta Jesajan kautta sanoen: "Lohduttakaa,
lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa
sydämellisesti Jerusalemille ja julistakaa sille että sen sotimisen
aika (engl. Raam. reunamuist.: _hänen määrätty aikansa_) on
päättynyt... että se on saanut kaksinkertaisesti [II osa, 7 luk.]
Herran kädestä kaikkien syntiensä tähden." -- Jes. 40: 1, 2.