Yljän läsnäolon julistaminen, häntä vastaan lähteminen ja hänen
kanssaan häihin meneminen _jatkuu vielä_ ja tulee jatkumaan, kunnes
viisaat neitseet ovat "otsiinsa leimatut", kunnes heillä on riittävästi
tietoa elonkorjuutotuuksista voidakseen erottautua Baabelista ja
ollakseen kunnossa menemään Yljän kanssa valmistettuihin juhlapitoihin.
Sitten, kun nykyinen totuus on koetellut kaikkia neitseitä, tulee
tilaisuuden ovi suljettavaksi, eikä useampien sallita tulla juhlaan;
sillä, Mestari sanoi: "Minä avaan eikä kukaan ole sulkeva, ja suljen
eikä kukaan avaa." (Ilm. 3: 7.) Ja kun tyhmät neitseet tulevat
kolkuttamaan ja koettavat päästä sisälle senjälkeen kun ovi on
suljettu, sanoen: "Herra, Herra, avaa meille", vastaa hän heille
sanoen: "Totisesti sanon teille: en tunne teitä." Ne, jotka häpeävät
häntä ja hänen sanaansa nyt ja senvuoksi ovat välinpitämättömiä niihin
nähden, sellaisia tulee hänkin häpeämään, kun hän on ilmestymäisillään
kirkkaudessa ja voimassa kaikkine pyhine uskollisine lähettiläineen --
viisaiden neitseiden kanssa, jotka ovat korotetut ja kirkastetut hänen
kanssaan.
Suljetulla ovella, ei niinkuin huomattanee, ole minkäänlaista tekemistä
maailmallisten kanssa. Sehän on ovi hääjuhlaan; eikä se milloinkaan ole
ollut avoin muille kuin vihkiytyneille -- neitsytluokalle. Mitään muuta
luokkaa ei ole koskaan kutsuttukaan tulemaan siitä; ja se suljetaan kun
elonkorjuutotuudet ovat seuloneet ja erottaneet kaikki innokkaat,
vakavat, jotka ovat lupauksilleen uskolliset, kylmistä, haaleista ja
raskautetuista, jotka laiminlyövät liittolupauksiensa täyttämisen.
Jumalalle olkoon kiitos, armahtavaisuuden ovea tässä ei suljeta, eikä
myöskään suosion ovea; vaan se on _suurimman suosion_ ovi:
kanssaperillisyys Kristuksen kanssa hänen Morsiamenaan. Mutta kun se
suljetaan tyhmiltä neitseiltä eikä koskaan tule avattavaksi heidän
kolkutukselleen, vaan jätetään heidät seisomaan ulkopuolelle, alttiina
"pahan päivän" suurelle ahdistukselle, jossa tulee olemaan itku,
voivotus ja hammasten kiristys, suljetaan heidät kumminkin yhä edelleen
Jumalan rakkauden ja armahtavaisuuden huomaan, ja vieläpä hänen
suosionsa ja erityisen huolenpitonsakin alaisiksi; sillä suuret
ahdistukset, joiden kautta heidän on kuljettava, ovat tarkotetut
puhdistamaan ja jalostamaan näitä katumukseen joutuneita neitseitä ja
siten valmistamaan heistä kunniallisia astioita Mestarin käytettäväksi,
vaikkeikaan korkeimpaan kunniaan, johon he alkujaan olivat kutsutut,
mutta johon olivat osottautuneet olevansa arvottomat. Jossain määrin
osallisina Baabelin hengestä, vaikuttaen sen hyväksi vaikka kuinkakin
vähän, laskee Herra heidät osallisiksi Baabelin synteihin ja sentähden
arvottomiksi pakenemaan sitä kohtaavia vaivoja. Nämä vaivat ovat
välttämättömiä, eivät ainoastaan Baabelin hävittämiseksi, vaan myöskin
kypsymättömän nisun puhdistamiseksi ja erottamiseksi, jota siellä vielä
on: -- tyhmät neitseet, jotka ovat melkoisesti Baabelin viinin
juovuttamat ja voittamat.
Onnellinen morsiussaattue, joka saattoi juutalaista morsianta
miehensä kotiin soitolla ja lamput sytytettyinä ja kaikenlaisilla
ilonilmauksilla, valaisee kauniilla tavalla häihin menoa Herran kanssa.
Niinkuin morsian meni Herransa iloon ja sille aterialle jonka hän oli
valmistanut, niin menevät nyt viisaat neitseet sisälle. Ilo alkaa
silloin kun he ensin kuulevat, että Ylkä on läsnä. Mielellään jättävät
he kaikki ollakseen hänen seurassaan ja valmistetussa juhlassa. Uskon
kautta he nyt jo nauttivat tulevasta juhlasta, kun läsnäoleva ylkä
ilmottaa heille ylenmäärin suuria ja kallisarvoisia asioita, jotka ovat
valmistetut hänen valitulle Morsiamelleen, ja ilmottaa heille suuren
työnsä maailman siunaamiseksi ja ennalleenasettamiseksi, johon työhön
hänen Morsiamellaan tulee olemaan oikeus ottaa osaa. Totisesti, kun me
astumme vastaanottohuoneeseen ja näemme tulevan uuden Valtakunnan
suosion juhlan merkkejä, alamme jo mennä sisälle Herramme iloon. Saamme
jo tuntea tulevan hyvän esimakua. Hengessä saamme jo nauttia hänen
armonsa runsaimpia lahjoja. Uskon kautta istumme jo Mestarin pöydässä,
ja hän on itse lupauksensa mukaisesti (Luuk. 12: 37) läsnä ja palvelee
meitä.
Tämä kallisarvoisten totuuksien nauttiminen uskon kautta, jotka ovat
tulleet ilmi tänä elonkorjuuaikana, alkoi vuonna 1875, 1335 päivien
loputtua (Dan. 12: 12) elonkorjuun alussa, ja on juuri se autuus, josta
profetta ennusti sanoessaan: "Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa
tuhat ja kolme sataa ja viisi neljättä päivää!"