onneensa". Joskin tämä aina on ollut totta on sillä kaksinkertainen
voima tänä Herran päivänä, jolloin kaikkien maallisten luokkien
suurimpana vaivana on tyytymättömyys. Pyhien tulee olla selvä poikkeus
näistä. Ei minäkään aikana ole tyytymättömyys ollut niin laajalle
levinnyt; ja kuitenkaan ei ole ollut ainoatakaan aikaa, jolloin ihmiset
olisivat nauttineet niin monista eduista ja siunauksista. Jos katsomme
minne tahansa, joko rikkaisiin linnoihin jotka ovat täynnä mukavuuksia
ja loistoa, josta Salomo kaikessa loistossaan tuskin tiesi mitään, tai
huolellisen ja raittiin työmiehen mukavaan kotiin, jossa huomataan
taidokkuutta, hyvinvointisuutta, kauneusaistinmukaista järjestystä
ja ylellisyyttä, niin näemme, että nykyajan rikkaat mahdollisuudet
ovat paljon suuremmat kuin minkään muun ajan aina luomisesta asti, ja
kuitenkin on kansa _onnetonta_ ja tyytymätöntä. Seikka on se, ettei
itsekkään turmeltuneen sydämen halu tunne mitään rajoja. Itsekkäisyys
on niin vallannut kaikki, että katsoessamme ympärillemme, me näemme
koko maailman hurjasti rientämässä ja ponnistamassa saadakseen
itselleen rikkautta. Kun ainoastaan muutamat harvat onnistuvat
pyrkimyksissään, ovat toiset kateellisia ja katkeroituneita,
koska he eivät kuulu niiden onnellisten joukkoon, ja kaikki ovat
tyytymättömämpiä ja onnettomampia kuin minäkään edellisenä aikana.
Mutta pyhien ei pidä missään suhteessa sekaantua tähän taisteluun.
Heidän vihkiytymislupauksensa sisälsi, että heidän tuli tavotella
korkeampaa, taivaallista voittopalkintoa ja rientää saavuttamaan
sitä. Tästä johtuu että he ovat tottumattomat maalliseen kilpailuun
eivätkä työskentele hankkiakseen muita maallisia tavaroita kuin mikä
on _soveliasta_ ja _välttämätöntä;_ sillä he tarkkaavat Mestarin ja
apostolien vaellusta ja heidän antamaansa esikuvaa.
Sentähden ovat he _tyytyväiset_ jumalisuudessaan, ei siksi, ettei
heillä olisi kunnianhimoa, vaan koska heidän kunnianhimonsa suuntautuu
taivaaseen ja heidän harrastuksensa kohdistuu taivaallisten aarteiden
kokoamiseen tullakseen rikkaiksi Jumalan edessä. Näitä tarkastellen ja
tuntien Jumalan sanassaan ilmottamat suunnitelmat, ovat he tyytyväiset
siihen maalliseen osaan, minkä Jumala heille antaneekin. Nämä voivat
iloiten laulaa:
"Tyydyn kohtalooni ain',
kun on Herra paimen vain".
Valitettavasti eivät kaikki Jumalan lapset ole tässä asemassa. Monet
ovat joutuneet siihen tyytymättömyyteen, joka vallitsee maailmassa
ryöstäen itseltään kaiken elämän ilon, koska he ovat luopuneet
Herran askeleista ja liittyneet maailmaan pyrkien sen osallisuuteen
-- _tavotellen_ maallisia asioita, joko he voittivat niitä tai ei,
joutuen osallisiksi maailman tyytymättömyydestä, kadottaen samalla sen
tyytyväisyyden ja rauhan, jota maailma ei voi antaa eikä ottaa.
Me kehotamme sentähden pyhiä jättämään ahneuden ja turhuuden taistelun
kaikessa tyhjyydessään ja etsimään korkeampia aarteita ja sitä rauhaa,
jonka ne lahjottavat. Me muistutamme heille apostolin sanoja:
"Suuri voittohan Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa onkin.
Emmehän ole maailmaan mitään tuoneet, koska emme voi täältä mitään
viedäkään, mutta meillä vain on _[välttämätön]_ elatus ja vaatteet,
niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka tahtovat rikastua [onnistuivat
he siinä tai ei], lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin
mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka _upottavat_ ihmisen
turmioon ja kadotukseen. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan
juuri [oli se sitten rikkailla tai köyhillä]. Sitä haluten monet ovat
eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta
sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja pyri vanhurskauteen,
jumalisuuteen, uskoon, rakkauteen, kärsiväisyyteen, sävyisyyteen.
Taistele uskon _jalo taistelu_, tartu kiinni ijankaikkiseen
elämään, johon olet kutsuttu ja johon jalolla tunnustuksella olet
tunnustautunut." -- 1 Tim. 6: 6--12.
Jos pyhät ovat siten esimerkkinä tyytyväisyydestä, iloisesta
odotuksesta ja kernaasti taipuvat nykyisiin koetuksiin varmasti toivoen
tulevia parempia aikoja, niin antavat sellaiset elävinä esimerkkeinä
arvokkaita opetuksia maailmalle. Paitsi heidän esimerkkiään tulisi
pyhien neuvot ympäristölleen olla sopusoinnussa heidän uskonsa kanssa.
Heillä pitää olla jotakin öljyn ja parantavan balssamin luonnosta
itsessään. Heidän tulisi käyttää hyväkseen olosuhteita kohdistaakseen
maailman katseen tuleviin aikoihin saarnaten sille Jumalan tulevasta
valtakunnasta sekä viitaten vaikeuksien todelliseen syyhyn ja niiden
ainoaan parannuskeinoon. -- Luuk. 3: 14; Hebr. 13: 5; Fil. 4: 11.
Maailma parka ei huokaa ainoastaan todellisen vaan myöskin luulotellun
vaikeutensa ahdistamana, ja erityisesti vaivaa sitä tuo epäluulo, joka
johtuu itsekkäisyydestä, turhamaisuudesta ja pyyteistä, jotka eivät
anna ihmiselle mitään rauhaa, koska he eivät kokonaan voi tyydyttää
niitä. Kun me siis näemme asian molemmat puolet, niin neuvokaamme
niitä, jotka ovat halukkaat kuulemaan, olemaan tyytyväisiä siihen,
minkä he omistavat ja kärsivällisesti odottamaan kunnes Jumala aikanaan
ja tavallaan antaa heille ne monet siunaukset, jotka hän rakkaudessaan
ja viisaudessaan on valmistanut.
Tutkimalla heidän joko todellisia tai luuloteltuja haavoja ja
kärsimiään vääryyksiä sekä aikaansaamalla ärsytystä niissä me
vahingoittaisimme heitä, joita meidän tulisi auttaa ja siunata, ja
siten me lisäisimme heidän tyytymättömyyttään ja luonnollisesti
heidän hätäänsä. Mutta täyttämällä lähetystyömme ja saarnaamalla
hyvistä ajoista sen _lunastuksen_ kautta, joka on suoritettu
_kaikkien_ puolesta, ja siitä johtuvista _siunauksista_, jotka
tarjotaan _kaikille_, olemme valtakunnan oikeita airueita -- sen
rauhansanansaattajia. Siten on kirjotettu: "Kuinka suloiset ovatkaan
ilosanoman tuojain jalat [Kristus-ruumiin viimeiset jäsenet], kun hän
tulee vuorien [valtakuntien] yli julistaakseen rauhaa ja ilmottaakseen
hyvää sanomaa". -- Jes. 52: 7.
Vaikeudet tänä "Jehovan päivänä" tulevat antamaan harvinaisen hyvän
tilaisuuden julistamaan iloisia sanomia tulevasta hyvästä ja siunaamaan
niitä, jotka tahtovat seurata Mestarin jälkiä ollakseen hyviä
samarialaisia, jotka sitovat haavoja ja vuodattavat niihin lohdutuksen
ja virvotuksen öljyä ja viiniä. Heillä on tuo vakuutus, ettei heidän
työnsä ole turhaa, sillä kun Herran tuomiot kohtaavat maata, _oppivat_
maan piirin asukkaat vanhurskautta. -- Jes. 26: 9.
Jumalan lasten myötätunnon tulee suureksi osaksi olla, kuten heidän
taivaallisen isänsäkin, sopusoinnussa huokaavan luomakunnan kanssa,
joka taistelee jollakin tavalla vapautuakseen orjuudesta, joskin heidän
tulee, noudattaen Isänsä esimerkkiä, muistaa ja tuntea myötätuntoa
niitä kohtaan näissä taistelevissa luokissa, jotka haluavat olla
oikeudenmukaisia ja jalomielisiä, mutta joiden ponnistuksia tässä
suunnassa vaikeuttaa ja estää ei ainoastaan heidän langenneen luontonsa
heikkoudet vaan myöskin heidän ympäristönsä ja heidän riippuvaisuutensa
toisista. Mutta Herran kansalla ei pidä olla mitään myötätuntoa minkään
luokan häikäilemättömiin ja kohtuuttomiin pyyteisiin ja harrastuksiin.
Heidän lausunnoillaan tulee olla aina tyyni ja maltillinen leima,
tarkottaen aina rauhaa, ellei ole kysymyksessä jokin siveellinen
periaate. Heidän tulee aina muistaa, että tämä on Herran taistelua,
sekä ettei valtiollisilla ja yhteiskunnallisilla kysymyksillä ole muuta
todellista ratkaisua kuin se, joka Jumalan sanassa on ennustettu.
Pyhien velvollisuus on sentähden ennen kaikkea pitää huolta siitä,
etteivät he ole Jehovan sotavaunun tiellä, ja sitten "pysyä hiljaa
ja katsoa Jumalan pelastusta" siinä tarkotuksessa, ettei heidän
tehtäväänsä mitenkään kuulu ottaa osaa taisteluun, vaan on se Herran
työtä toisten välikappaleitten kautta. Ryhtymättä lainkaan tällaisiin
asioihin tulee heidän pitää huolta omasta lähetyksestään ja julistaa,
että lähellä oleva taivaan valtakunta on kaikkien luokkien ainoa
parannuskeino ja toivo.
* * * * *
Mitä aika kuluu?
Mit' aika on nyt vartija?
Näätkö missään valoa?
Maa aina vaan on pimeä.
Näätkö missään valoa?
Näät ihmissuvun huokaavan
kuoleman alla kauhian.
Näätkö valoa taivahan?
Kerro, näätkö valoa?
Näätkö missään valoa?
Näätkö valoa taivahan?
Kerro, näätkö valoa?
Vartia vastaa: Valoa nään.
Katso tuota valoa!
Poistuvan täysin yön jo nään.
Katso tuota valoa!
Aurinko kultaa taivahan
koitossa aamun armahan
poistaen kaiken synkeän.
Tuo on taivaan valoa.
Katso tuota valoa,
mi poistaa kaiken synkeän.
Katso tuota valoa?
Kuoleva suku eloa saa,
eloa sekä valoa,
haavat mi synnin parantaa.
Katso eloa, valoa!
Autuas aika! Kaikki saa
synnistä itsens' puhdistaa.
Ennalleensaadut nauttia saa
elosta sekä valosta.
Katso eloa valoa!
Ennalleensaadut nauttia saa
elosta sekä valosta.
KUUDESTOISTA LUKU.
LOPPUAJATUKSIA.
Velvollisuutemme totuutta kohtaan. -- Mitä se maksaa; sen arvo, sen
hyöty.
Edellisessä olemme nähneet, että sekä luonnon että ilmestyksen valo
selvästi osottaa, että järjellinen, viisas kaikkivaltias Jumala on
kaiken luoja, että hän on kaikkein korkein ja ainoa laillinen Herra,
että hän johtaa kaikkia kappaleita, sekä eläviä että elottomia, sekä
että Raamattu ilmottaa hänen luonteensa ja suunnitelmansa siihen asti
kuin hän on suvainnut niitä ihmisille paljastaa. Siitä olemme oppineet,
että joskin paha hallitsee hänen muutamien luomuksiensa keskuudessa,
niin on sen olemassaolo aikaan ja ulottuvaisuuteen nähden rajotettu,
ja on hän sallinut sen suunnitelmansa kanssa sopusoinnussa olevaa
tarkotusta varten. Me olemme myös oppineet, että joskin pimeys nyt
peittää maan ja synkeys kansat, niin on kuitenkin Jumalan valo oikeaan
aikaan hälventävä kaiken pimeyden ja koko maa on tuleva täyteen hänen
kirkkauttaan.
Me olemme myöskin nähneet, että hänen suuri suunnitelmansa on
sellainen, että se on vaatinut aikakausia toimeenpanemistaan varten,
niin pitkälle kuin se nyt on ennättänyt, että vielä yksi aikakausi
tarvitaan sen täytäntöä varten, sekä että kaikkina kuluneina pimeinä
aikakausina, jolloin Jumala on näyttänyt unohtaneensa luodut olentonsa,
hänen suunnitelmansa heidän tulevaa siunaamistansa varten on hiljaa,
mutta ihanasti mennyt eteenpäin, joskin hänen suunnitelmansa
salaisuudet ovat ihmisiltä olleet viisaasti kätkettyinä näinä kaikkina
aikakausina. Me olemme myöskin nähneet, että päivä tai aikakausi, joka
nyt on koittamaisillaan maailmalle, tulee olemaan maailman tuomio tai
koetuspäivä, sekä että kaikki edelliset valmistukset tehtiin siinä
tarkotuksessa, että ihmissuku saisi niin suotuisan tilaisuuden kuin
mahdollista, kun se _yksityisinä henkilöinä_ asetetaan koetukselle
ijankaikkista elämää varten. Tuo pitkä kuusituhatvuotinen ajanjakso
on suuresti lisännyt sukua, ja sen vaikeudet ja kärsimykset pahan
hallituskautena ovat antaneet sille kokemuksen, joka on oleva sille
suureksi hyödyksi, kun se joutuu tuomion alaiseksi. Ja joskin suku
kokonaisuudessaan on saanut kärsiä kuuden tuhannen vuoden kuluessa niin
ovat kuitenkin yksityiset päättäneet juoksunsa muutamassa lyhyessä
vuodessa.
Me olemme nähneet, että kun suku sai kokea tämän välttämättömän
kasvatuksen, niin lähetti Jumala aikanaan Poikansa lunastamaan sen,
ja kun ihmissuvun suuri enemmistö ei tuntenut lunastajaa hänen
alennustilassaan eikä tahtonut uskoa, että Herran Voideltu _tällä
tavalla_ tulisi sen pelastukseksi, on Jumala kuitenkin niiden joukosta,
joiden sydämet olivat kääntyneinä häneen, ja jotka uskoivat hänen
lupauksiinsa, näinä kuluneina aikakausina valinnut kaksi joukkoa
osallisiksi hänen valtakuntansa kunniasta -- kunniasta ottaa osaa
jumalallisen suunnitelman suoritukseen. Nämä kaksi joukkoa tulevat,
kuten olemme nähneet, muodostamaan nuo Jumalan valtakunnan kaksi
puolta. Ja profeetoilta me opimme, että tämä valtakunta kohta
pystytetään maan päälle, että kaikki maan sukukunnat sen viisaan ja
vanhurskaan hallituksen kautta siunataan suotuisimmalla tilaisuudella
osottaa arvollisuuttaan ijankaikkiseen elämään, että tuloksena heidän
lunastamisestaan Kristuksen kalliin veren kautta, valmistetaan
suuremmoinen pyhyyden tie, jotta Herran lunastetut (koko ihmiskunta --
Hebr. 2: 9) vaeltaisivat sillä, että tulee olemaan yleinen tie, joka
on tehty verrattain helpoksi kaikille niille, jotka vakavasti haluavat
tulla puhtaiksi ja pyhiksi, sekä että kaikki loukkauskivet, ansat,
houkutukset ja salahaudat poistetaan, ja kaikki ne siunataan, jotka
tahtovat sillä vaeltaa täydellisyyttä ja ikuista elämää kohti.
On ilmeistä, ettei tämä tuomio tai hallitus voi ennen alkaa
ennenkuin Kristus, jonka Jehova on määrännyt maailman tuomariksi
tai hallitsijaksi, on tullut takasin -- ei alennuksen tilassa, vaan
voimassa ja suuressa kirkkaudessa. Hän ei silloin tule takasin
lunastamaan maailmaa, vaan tuomitsemaan (hallitsemaan) maailmaa
vanhurskaudessa. Tutkiminen ei voi missään tapauksessa alkaa, ennenkuin
tuomari on asettunut paikalleen ja oikeusmiehet kokoontuneet määrättynä
aikana, joskin sitä ennen suuria valmistavia töitä on voinut tapahtua.
Silloin on kuningas istuva kirkkautensa valtaistuimella, ja hänen
eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän on tänä aikakautena tuomitseva
heitä heidän töittensä mukaan. Hän on avaava heille Raamatun kirjat
ja täyttävä maan Herran tuntemisella. Kaiken tämän suosion ja kaiken
tämän avun vallitessa on hän tuomitseva heitä heidän käytöksensä
mukaan, kutka ovat arvokkaat ikuiseen elämään niinä kirkkauden ja ilon
aikakausina, jotka tämän jälkeen seuraavat. -- Matt. 25: 31; Ilm. 20:
11--13.
Siten olemme nähneet, että Messiaan toinen tuleminen pystyttääkseen
valtakuntansa maan päälle on tapahtuma, joka sisältää, toivon kaikille
ihmiskunnan luokille, tapahtuma, joka, jos se oikein ymmärretään, on
tuova iloa ja riemua kaikkiin sydämiin. Se on päivä, jolloin Herran
vihkiytyneitten pyhien "pienellä laumalla" on suurin syy iloitsemiseen.
Se on tuo iloinen päivä, jolloin kihlattu neitsytseurakunta tulee
morsiameksi, Karitsan vaimoksi, kun hän tulee erämaasta nojaten
rakastettunsa käsivarteen ja menee sisälle hänen ihanaan perintöönsä.
Se on tuo päivä, jolloin todellinen seurakunta, päänsä kanssa
kirkastettuna, puetaan jumalallisella vallalla ja voimalla ja on
maailman hyväksi alkava tuon suuren työn, jonka tuloksena on kaiken
täydellinen ennalleenasettaminen. Ja tämä tulee olemaan suuri ilon
päivä maailmalle, jolloin suuri vastustaja on sidottu, kun ne kahleet,
jotka ovat sitoneet sukukuntaa kuudentuhannen vuoden kuluessa, ovat
katkotut, ja kun Herran tunto on täyttävä maan, niinkuin vesi peittää
meren pohjan.
Näiden asioitten tietäminen ja selvät todistukset siitä, että ne ovat
lähellä, niin oven edessä, pitäisi voimakkaasti vaikuttaa kaikkiin,
mutta erittäinkin Jumalan vihkiytyneisiin lapsiin, jotka tavottelevat
jumallisen luonnon palkintoa. Me kehotamme sellaisia, kun he nostavat
päänsä ja iloitsevat tietäessään, että heidän lunastuksensa lähestyy,
panemaan pois jokaisen kuorman ja esteen, ja kärsivällisesti
juoksemaan siinä kilvoituksessa, johon he ovat ryhtyneet. Katsokaa
pois omasta itsestänne ja sen välttämättömistä heikkouksista ja
epätäydellisyyksistä, tietäen, että sen lunastuksen hinta, jonka Jeesus
Kristus meidän Herramme maksoi -- ja ainoastaan se -- täydelleen
peittää kaikki sellaiset heikkoudet. Muistakaamme, että se riittävä
voima, jonka Jumala on luvannut meille, ja jota käyttämällä me voimme
"voittaa", on annettu hänen sanassaan. Se on se voima, joka tulee hänen
luonteensa ja suunnitelmiensa ja niiden ehtojen _tuntemisesta_, joilla
me voimme ottaa niihin osaa. Pietari lausuu tämän näin: "Lisääntyköön
teille armo ja rauha Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen
_tuntemisessa_. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjottanut meille
kaiken mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan hänen _tuntemisensa
kautta_, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja hyveellisyydellään,
joiden kautta hän on lahjottanut meille kalliit ja mitä suurimmat
lupaukset, jotta niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta
osalliseksi." -- 2 Piet. 1: 2--4.
Mutta tämän tiedon ja voiman voittaminen, jonka Jumala siten aikoo
antaa jokaiselle, joka rientää taivaallista palkintoa saavuttamaan,
tulee todellakin koettelemaan vihkiytymislupauksesi vilpittömyyttä.
Sinä olet vihkinyt kaiken aikasi, kaiken voimasi Herralle; kysymys
on nyt: kuinka paljon sinä annat siitä? Oletko edelleen innokas
vihkiytymislupauksesi mukaisesti jättämään kaiken -- luopumaan omista
suunnitelmistasi ja menettelytavoistasi sekä omista että toisten
johtopäätöksistä omistaaksesi Jumalan suunnitelman sekä tavan ja
ajan hänen suuren työnsä suorittamista varten? Oletko valmis tähän,
jos silloin maallinen ystävyys loppuu ja yhteiskunnalliset siteet
katkeavat? Oletko halukas ottamaan aikaa, joka nyt käytetään toisiin
asioihin, uhrataksesi sen näiden ihanien asioitten tutkimiseen, jotka
niin virkistävät todellisesti vihkiytyneitten sydäntä, täysin tietäen,
että se maksaa sinulle tämän itsekieltäytymisen? Ellet ole kaikkea
vihkinyt, tai jos ainoastaan puoleksi tarkotit totta, kun annoit
kaikkesi Herralle, niin tulet hyvin vastenmielisesti kuluttamaan sitä
aikaa ja tekemään niitä ponnistuksia, joita tarvitaan hänen sanansa
kätkettyjen aarteitten etsimiseen, saadaksesi siten sitä voimaa, jota
välttämättömästi tarvitaan kaikissa niissä uskonkoetuksissa, jotka
muihin aikoihin verrattuna kuuluvat erityisesti nykyiseen aikaan
(tuhatvuotispäivän sarastuksessa).
Mutta älä luule, että antaminen loppuu, kun olet antanut tarpeellisen
ajan ja voiman tähän tutkimiseen. Ei toki! Oman minäsi uhrin
vilpittömyys koetellaan täydellisesti ja on se todistava sinut
joko arvokkaaksi tai arvottomaksi tuon "pienen lauman", voittavan
seurakunnan jäsenyyteen, joille annetaan valtakunnan kunnia. Jos
ahkerasti tutkit Jumalan sanaa ja otat vastaan sen totuuksia hyvällä,
rehellisellä ja vihkiytyneellä sydämellä, on se kasvattava sinussa
sellaisen rakkauden Jumalaan ja hänen suunnitelmiinsa ja sellaisen
halun kertoa iloisesta julistuksesta, saarnata evankeliumia, että siitä
sen jälkeen on tuleva elämäsi kaikkinielevä päämäärä, joka työntää
syrjään kaiken muun. Tämä ei tule ainoastaan _hengessä_ erottamaan
sinua maailmasta ja useista nimikristityistä, vaan on myöskin johtava
sinut ulkonaiseen, täydelliseen eroon sellaisista. He tulevat pitämään
sinua omituisena ja erottamaan sinut seurapiiristään, ja sinua
ylenkatsotaan ja pidetään houkkana Kristuksen tähden: sillä he eivät
tunne meitä, samoin kuin he eivät tunteneet Herraa. -- 1 Kor. 4: 8--10;
Luuk. 6: 22; 1 Joh. 3: 1; 1 Kor. 3: 18.
Oletko valmis rientämään edelleen Herran tuntemisessa pahan ja hyvän
maineen kautta? Oletko valmis kieltäytymään kaikesta seurataksesi
häntä, mihin ikinä hän johtaa sinua sanansa kautta? -- unohtamaan
ystäviesi toiveet samoin kuin omat toiveesikin? Me toivomme, että monet
vihkiytyneet, jotka lukevat tämän osan, sen kautta elpyisivät hengessä,
saadessaan selvemmän käsityksen jumalallisesta suunnitelmasta, uuteen
intoon ja hehkuun, jotta he voisivat sanoa: "Jumalan armolla tahdon
kilvoitella Herran tuntemisessa ja palveluksessa, maksoi se miten
vaikeita uhrauksia tahansa." Ne, jotka innokkaasti tutkivat, mitä
edellä olevilla sivuilla on esitetty, noudattakoon jalomielisten
berealaisten tapaa (Ap. t. 17: 11) ja koetelkoon sitä ei ihmisten
ristiriitaisten perimätietojen ja uskontunnustusten vaan ainoan oikean
ja Jumalan hyväksymän mittakaavan -- Jumalan oman sanan -- mukaan.
Tällaisen tutkimisen helpottamiseksi olemme maininneet hyvin monta
Raamatun kohtaa.
On hyödytöntä koettaa saattaa sopusointuun tässä esitettyä jumalallista
suunnitelmaa monien sellaisten ajatusten kanssa, joita ennen on
suosinut ja pitänyt Raamatun mukaisina, mutta jotka eivät kuitenkaan
ole siksi osottautuneet. Huomattakoon, että jumallinen suunnitelma
on täydellinen ja sopusointuinen kaikissa osissaan itsensä kanssa,
ja että se on täydellisessä sopusoinnussa sen luonteen kanssa, jonka
se ilmottaa alkuunpanijakseen. Se on ihmeellinen esitys viisaudesta,
vanhurskaudesta, rakkaudesta ja voimasta. Se sisältää itsessään
todistuksen sen yli-inhimillisestä alkuperästä. Se on inhimillisen
keksimiskyvyn yläpuolella, melkeinpä inhimillisen käsittämiskyvynkin
yläpuolella. Epäilemättä on siellä ja täällä nouseva kysymyksiä, jotka
etsivät ratkaisua sopusoinnussa tässä esitetyn suunnitelman kanssa.
Huolellinen, harkitseva Raamatun tutkiminen on heti ratkaseva monta
näistä kysymyksistä, ja me voimme luottamuksella sanoa kaikille:
Ei ainoakaan kysymys, jonka te voitte tehdä, tarvitse jäädä ilman
riittävää vastausta täydellisessä sopusoinnussa tässä lausuttujen
ajatusten kanssa. Seuraavat osat tulevat lähemmin käsittelemään
tämän ainoan ja saman suunnitelman eri jaksoja ja askel askeleelta
osottamaan sen erinomaisen sopusoinnun, joka ainoastaan _totuudelle_
on oleellista. Ilmotettakoon myös, ettei ainoakaan teolooginen
järjestelmä ole edes koskaan väittänyt saaneensa Raamatun _kaikkia_
esityksiä sopusointuun tai koskaan koettanut sitä tehdä, ja kuitenkin
me väitämme meidän esityksemme juuri käsittävän tämän. Tämä sopusointu
ei ainoastaan Raamatun vaan myös jumalallisen luonteen ja pyhitetyn
järjen kanssa on täytynyt herättää omantunnontarkan lukijan huomiota
ja täyttää hänet sekä ihmettelyllä että toivolla ja luottamuksella. Se
on todellakin ihmeellinen. Kuitenkin tulee meidän juuri tätä odottaa
_totuuteen_ ja Jumalan äärettömän viisaaseen ja hyvään suunnitelmaan
nähden.