nopeudella. Kuule, se on Herran päivä! Sankarit huutavat nyt
ahdistuksessa. Se päivä on koston päivä, vaivan ja ahdistuksen päivä,
tuhoamisen ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä [epävarmat
ja synkät aavistukset ahdistuksen ohella], pilven [hädän] ja sumun
päivä, päivä, jolloin pasuunan [seitsemäs _kuvauksellinen_ pasuuna,
joka kaikuu koko tänä hädän päivänä -- jota myös kutsutaan Jumalan
pasuunaksi, koska se liittyy tämän Herran päivän _tapauksiin]_ ja
sotahuudon ääni nousee lujimpia kaupunkeja ja korkeimpia linnoja
vastaan [voimakkaitten ja hyvin varustettujen hallitusten äänekkäitä
ja toisiaan vastassa olevia tuomion julistuksia]. Minä tahdon silloin
valmistaa ihmisille sellaisen ahdistuksen, että he kulkevat siinä
niinkuin sokeat [hapuillen tietämättömyydessä, tietämättä mitä heidän
tulee tehdä], koska he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Heidän
verensä heitetään ylt'ympäri niinkuin tomu ja heidän ruumiinsa niinkuin
loka. Ei heidän hopeansa eikä heidän kultansa voi heitä tuona Herran
vihan päivänä pelastaa [joskin rikkaus ennen voi varustaa heidät
kaikella ylellisyydellä ja mukavuudella]; hänen _kiivautensa tulen_
pitää kuluttaman koko maan. Sillä lopun, nopean lopun tekee hän maan
[rikkaista] asukkaista". [Tämä hävitys on tuhoava monta rikasta siinä
mielessä, että he lakkaavat olemasta rikkaita, joskin se epäilemättä
myöskin sisältää monen ihmiselämän menettämisen kaikissa luokissa].
Me emme tule seuraamaan profeettoja heidän yksityiskohdissaan, kun he
eri puolilta kuvaavat tätä hädän päivää, vaan tahdomme lyhykäisyydessä
tutkia loppuun asti profeetan viimeksi viittaamaa ajatusta, nimittäin
että "Jumalan kiivauden _tuli_ on _kuluttava_ koko maan." Profeetta
palaa tähän samaan tuleen (Sef. 3: 8, 9), sanoen: "Odottakaa minua,
sanoo Jehova, ja sitä päivää, jolloin minä nousen saaliilleni. Sillä
minun päätökseni on kerätä kansat ja viedä yhteen kuningaskunnat
vuodattaakseni niiden [valtakuntien] yli epäsuosioni, kaiken vihani
hehkun. [Tuo yhteinen harrastus vastustaa nykyisiä hallituksia,
lähentää nyt yhä enemmän ja enemmän maan kaikkia kansoja, josta seuraa
kansojen välinen liittyminen yhteisen varmuuden tukemiseksi, joten hätä
tulee koskemaan kaikkia valtakuntia, ja kaikki tulevat lankeemaan].
Sillä kiivauteni tuli on kuluttava koko maan. Sillä _silloin_
[valtakuntien kukistumisen jälkeen, nykyisen yhteiskuntajärjestyksen
hävittyä hädän tulessa] tulen minä antamaan kansoille uudet, puhtaat
huulet [puhtaan sanan -- jota inhimillinen perimätieto ei ole
saastuttanut], niin että he kaikki huutavat avuksi Jehovan nimeä ja
yksimielisesti palvelevat häntä".
Tämä Jumalan kiivauden tuli on syväsisältöinen esikuva, joka osottaa
sen hädän ja hävityksen suurta voimaa, joka on kohtaava koko maata.
Ettei tällä tarkoteta kirjaimellista tulta, ilmenee selvästi siitä,
että kansat jäävät jälelle ja tulevat siunatuiksi. Että pyhät eivät
muodosta jälelle jäänyttä kansaa, selviää siitä tosiasiasta, että ne
silloin _kääntyvät_ ja palvelevat Herraa, kun sitävastoin pyhät jo ovat
kääntyneet.
[Me huomautamme tämän sen käsityksen vastapainoksi, jonka mukaan tuli
olisi kirjaimellinen ja maa sulaisi kirjaimellisessa merkityksessä
j.n.e. Ne, jotka niin ajattelevat, väittävät, saadakseen ylläolevan
sopusointuun olettamuksensa kanssa, että pyhät muodostavat sen
"kansan", joka tässä mainitaan, ja kun maa on sulanut ja jälleen
jäähtynyt, palaavat he takasin maan päälle siinä asuakseen,
istuttaakseen viinitarhoja ja syödäkseen niiden sadosta ja nauttiakseen
kauvan käsiensä töitten hedelmästä. He pitävät tätä nykyistä lyhyttä
elämää maan päällä kasvatuksena ja valmistuksena maan omistamista
varten ja unohtavat, että tällaisen valmistuksen tulos menisi aivan
hukkaan sen tuhatvuotisen tai vielä pysyväisemmän kokemuksen kautta
_avaruudessa_ odottaessaan maan jäähtymistä -- kuten heidän väitteensä
opettaa. Tämä on vakava erehdys, joka johtuu Herran, apostolien ja
profeettain kuvien, vertausten, esikuvien ja arvotusten tapaisten
lausuntojen liian kirjaimellisesta sovelluttamisesta. Jatkaen tätä
eksytystä yhä edelleen väittävät he, ettei tule olemaan vuoria eikä
merta tämän tulen jälkeen, koska he eivät voi nähdä, että kaikki nämä
samoin kuin tuli ovat esikuvia.]
Kaikkialla Raamatussa, missä _maata_ käytetään kuvauksellisesi,
merkitsee se _yhteiskuntaa: vuoret_ merkitsevät _valtakuntia; taivaat_
henkisiä _hallituksia; meri_ rauhattomia, kuohuvia, tyytymättömiä
_kansanjoukkoja. Tuli_ merkitsee kaiken sen tyhjäksitekemistä,
joka poltetaan -- koski se sitten lustetta, roskaa, maata
(yhteiskuntajärjestelmiä), tai mitä tahansa. Kun _tulikivi_ kuvauksessa
liitetään _tuleen_, kasvaa hävityksen merkitys, sillä ei mikään vaikuta
tappavammin kaikkiin elämän muotoihin kuin tulikiven liekit.
Jos me tämä mielessämme tarkastamme Pietarin esikuvauksellista
ennustusta vihan päivästä, niin huomaamme sen olevan täydellisessä
sopusoinnussa profeettojen todistusten kanssa. Hän sanoo:
"Silloinen maailma, jonka yli vesi tulvi, hävisi. (Kirjaimellinen
maa tai kirjaimellinen taivas ei silloin lakannut olemasta, vaan
hävisi silloinen hallitus tai asiain järjestys, joka oli ennen
vedenpaisumusta). Mutta nykyiset taivaat ja maa (nykyinen hallitus)
ovat hänen (jumalallisen vallan) sanansa kautta säästetyt ja tulta
varten kätketyt". Se seikka, että vesi oli kirjaimellista, aiheuttaa
muutamat uskomaan, että tulen täytyy myöskin olla kirjaimellisen,
mutta tämä ei mitenkään ole seuraus. Jumalan temppelin muodosti
kerran todelliset kivet, mutta tämä ei muuta sitä seikkaa, ettei
seurakuntaa, joka on todellinen temppeli, ja joka on rakennettu
henkiseksi huoneeksi, pyhäksi temppeliksi, ole rakennettu maallisista
aineista. Nooan arkki oli myös kirjaimellinen, mutta _se_ oli esikuva
Kristuksesta ja siitä voimasta hänessä, joka tulee jälleen täyttämään
ja uudelleen muodostamaan yhteiskunnan.
"Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas [huomaamatta] ja silloin
taivaat [nykyiset vallat ilmassa, joiden päämies tai ruhtinas on
Saatana] suurella pauhinalla häviävät, ja elementit sulavat kuumuudesta
ja maa [yhteiskunnalliset järjestykset] ja kaikki sen työn tulokset
[ylpeys, luokkaero, ylimystö, kuninkuus] poltetaan... Tuli hajottaa
taivaat ja elementit sulavat kuumuudesta. Mutta me odotamme uusia
taivaita [uutta henkistä valtaa -- Kristuksen valtakuntaa] ja uutta
maata [uutta maallista yhteiskuntaa, joka on järjestetty uudelle
perustukselle -- rakkauden ja oikeuden perustukselle väkivallan ja
sorron asemesta] hänen lupauksensa jälkeen." -- 2 Piet. 3: 6, 7, 10-13.
Tulee muistaa, että muutamat apostoleista olivat myös profeettoja
-- erittäin Pietari, Johannes ja Paavali. Kun he apostoleina olivat
Jumalan puhetorvia selittäessään ennen eläneitten profeettain
lausuntoja seurakunnan rakennukseksi, käytti Jumala heitä profeettoina
ennustaakseen tulevia asioita, jotka sitä myöten kun niiden aika
täyttyy ovat "ruokaa aikanaan" uskon huonekunnalle. Tämän jakamiseksi
herättää Jumala aikanansa tarkotukseen soveltuvia palvelijoita tai
selittäjiä. (Katso Herran esitystä tästä asiasta -- Matt. 24: 45,
46). Profeettoina apostolit johtuivat tai tulivat elvytetyiksi
kirjottamaan asioita, joiden _aika ei_ silloin vielä _ollut tullut_,
ja joita he sentähden, samoin kuin vanhan testamentin profeetat
(1 Piet. 1: 12, 13), ainoastaan epätäydellisesti voivat ymmärtää.
Kuitenkin johdettiin ja valvottiin erityisesti heidän sanojaan niinkuin
näidenkin, joten heidän sanoillaan on sellainen ajatuksen syvyys, jota
he eivät ajatelleet, kun he käyttivät niitä. Täten johtaa ja ruokkii
Jumala itse alituisesti seurakuntaa, käytti hän sitten puhetorvenaan
ketä tahansa. Tämän ajatuksen täytyy antaa suurempaa uskallusta ja
luottamusta Jumalan sanaan, huolimatta sen muutamien puhetorvien
puutteellisuuksista.
Profeetta Malakia (4: 1) puhuu tästä Herran päivästä käyttäen
samanlaista esikuvaa. Hän sanoo: "Sillä, katso, päivä tulee, joka
on palava niinkuin pätsi. Silloin pitää kaikki ylönkatsojat ja
jumalattomat olkena oleman, ja päivä, joka tulee, pitää polttaman
heidät... niin ettei heistä jätetä juurta eikä oksaa". Ylpeyden ja
jokaisen muun syyn, josta voisi johtua pöyhkeyttä ja sortoa, tulee
hävittämään suuri hätä Herran päivänä ja tätä seuraava kurinpito
tuhatvuotiskautena, jonka viimeistä toimenpidettä kuvataan Ilm. 20: 9.
Mutta joskin ylpeys (joka kaikissa muodoissaan on synnillinen ja
inhottava) tulee kokonaan hävitettäväksi, ja kaikki ylpeät ja ne, jotka
haluavat harjottaa pahaa, tulevat täydelleen tuhottaviksi, niin ei
siitä seuraa, ettei tällä luokalla olisi toivoa kääntyä ja parantua.
Ei, kiitetty olkoon Jumala: kun Jumalan vanhurskauden vihan tuli palaa,
tahtoo tuomari antaa tilaisuuden muutamien _tempaamiseksi tuosta
kuluttavasta tulesta_ (Jud. 23), ja ainoastaan ne, jotka ylönkatsovat
sen avun, joka heille tarjotaan, tulevat hukkumaan ylpeydessään,
koska he ovat tehneet olemuksensa ominaisuudeksi vastustaa jokaista
parannusta.
Sama profeetta antaa toisen kuvauksen tästä päivästä (Mal. 3: 1--3),
jossa hän jälleen kuvaa, miten Herran kansa puhdistetaan ja siunataan
ja viedään lähelle häntä, jotta eksytyksen kuona _palaisi pois:_ "Hän
tulee, liiton enkeli, jota te tahdotte, sanoo Herra Seebaot. Mutta kuka
voi kärsiä hänen tulemisensa päivää, ja kuka voi kestää [koetusta],
kun hän ilmaantuu? Sillä hän on niinkuin sulattajan tuli ja niinkuin
pesijän saippua. Hän on istuva ja sulattava hopean ja puhdistava sen.
Hän on puhdistava ja kirkastava Leevin pojat [esikuvia uskovaisista,
joista ensimäiset tai etevimmät kuuluvat kuninkaalliseen pappiskuntaan]
niinkuin kullan ja hopean, niin että he tuovat uhrilahjoja Jehovalle
vanhurskaudessa".
Paavali mainitsee tästä samasta tulesta ja puhdistuksesta, joka kohtaa
uskovaisia herran päivänä (1 Kor. 3: 12--15), tehden sen tavalla,
joka poistaa kaiken epäilyksen. Siten tulee kuvauksellinen tuli
hävittämään kaiken eksytyksen ja puhdistamaan uskon. Selitettyään,
että hän tarkottaa ainoastaan niitä, jotka rakentavat uskonsa ainoalle
tunnustetulle perustukselle, Jeesuksen Kristuksen suorittamalle
lunastustyölle, sanoo hän: "Jos joku rakentaa [luonteen] _tälle_
perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä [jumalallisia
totuuksia ja vastaavia luonteenominaisuuksia, tai], puusta, heinistä
tai oljista [ihmisten arveluitten ja ennakkoluulojen eksytyksiä ja
vastaavaa epävarmaa luonnetta], niin kunkin teko on tuleva näkyviin
[todellinen luonne on paljastuva]; sillä se _suuri päivä_ on saattava
sen ilmi, koska se _tulessa_ ilmestyy, ja tuli on tutkiva minkälainen
kunkin teko on". Varmaankin täytyy kaikkein ennakkoluuloisimmankin
myöntää, että tuli, joka koettelee henkistä työtä, ei ole mikään
kuvauksellinen tuli; mutta tuli on sopiva esikuva, jota käytetään
kuvaamaan sen asiantilan täydellistä tuhoamista, jota kuvataan puulla,
heinillä ja oljilla, kun sitä vastoin sama tuli ei kykene hävittämään
sitä uskon ja luonteen rakennusta, joka on rakennettu jumalallisen
totuuden kullasta, hopeasta ja jaloista kivistä sekä perustettu
Kristuksen lunastusuhrin kalliolle.
Paavali osottaa tämän sanoessaan: "Jos jonkun tälle perustukselle
[Kristukselle] rakentama rakennus kestää, on hän saava _palkan_. [Hän
saa palkkansa sen mukaan kuinka uskollinen hän on rakentamisessa, aina
sen mukaan kuinka hän käyttää totuutta kehittääkseen totuudellista
luonnetta -- pukeutuen Jumalan koko sotavarustukseen]. Mutta jos
jonkun rakennus palaa poroksi, joutuu hän vahinkoon [menettäen
palkan uskottomuutensa tähden]; mutta hän itse on pelastuva,
kuitenkin ikäänkuin tulen läpi kärventyneenä, itsensä polttaneena
ja säikähtyneenä. Kaikki, jotka rakentavat Kristuksen lunastuksen
kallioperustukselle, ovat varmassa asemassa: Ei kukaan, joka luottaa
Kristuksen vanhurskauteen verhonaan, joudu kokonaan häpeään. Ainoastaan
ne, jotka _tahallaan_ hylkäävät hänet ja hänen työnsä, saatuaan selvän,
täyden tiedon siitä, ovat vaarassa joutua toiseen kuolemaan." -- Hebr.
6: 4--8; 10: 26--31.
Vielä eräällä tavalla kerrotaan kuvauksellisesi tästä hädästä
Herran päivänä. Apostoli osottaa (Hebr. 12: 26-29), että lakiliiton
antaminen Siinailla kuvasi uuden liiton toimeenpanemista maailmassa
tuhatvuotiskauden tai Kristuksen hallituksen alussa. Hän sanoo, että
esikuvassa Jumalan ääni tärisytti kuvauksellista maata, mutta että hän
nyt on luvannut sanoen: "Vielä kerran [viimeisen kerran] minä järkytän
maan, jopa taivaankin." Apostoli liittää tähän selityksen, sanoen: "Tuo
[lause] "vielä kerran" osottaa, että ne jotka järkkyvät, koska ovat
luotuja [tehdyt, väärät, olematta todet], tulevat muuttumaan, jotta ne
jotka eivät järky [ainoastaan todet, vanhurskaat asiat] pysyisivät.
Siispä koska saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitollisia ja
siten palvelkaamme Jumalaa, hänen mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja
pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli". Täten me näemme,
että apostoli käyttää myrskyä kuvaamaan hätää tänä Herran päivänä,
jota hän ja toiset muualla kuvaavat tulella. Samat tapaukset, joita
tuli kuvaa, esiintyvät tässä, nimittäin kaikkien väärien käsitysten
poistaminen sekä uskovaisista että maailmasta. Silloin poistuvat
eksytykset Jumalan suunnitelman, luonteen ja sanojen suhteen, samoin
kuin väärät käsitykset yhteiskunnallisista ja taloudellisista
suhteista. On todellakin hyvä asia, että kaikki vapautuvat näistä
tekeleistä, jotka suureksi osaksi ovat johtuneet ihmisen omista
turmeltuneista taipumuksista, samoin kuin Saatanan, vanhurskauden
ilkeämielisen vihollisen, viekkaasta kekseliäisyydestä. Mutta tämä
poistaminen tulee kaikille kalliiksi. Siitä tulee kovin kuuma tuli,
hirmuinen myrsky, -- synkkä hädän yö, joka tulee olemaan ennen sen
vanhurskauden valtakunnan ihanaa kirkkautta, joka ei koskaan järky.
Silloin tulee tuo tuhatvuotispäivä, jolloin vanhurskauden aurinko
paistaa kaikessa loistossaan ja voimassaan, siunaten ja parantaen
sairasta ja kuolevaa, mutta lunastettua maailmaa. -- Vertaa Mal. 4: 2
ja Matt. 13: 43.
Daavid, tuo profeetta, jonka psalmeissa Jumala suvaitsi ennustaa niin
paljon Herrastamme hänen ensimäisessä tulemisessaan, kertoo muutamia
eläviä kuvauksia tuosta hädän päivästä, jonka kautta juuri Kristuksen
hallitus pysytetään, ja käyttää hän kertomuksissaan vaihdellen näitä
erilaisia esikuvia -- tulta, myrskyä ja pimeyttä. Niin esimerkiksi
sanoo hän: "Meidän Jumalamme tulee, eikä vaikene. Kuluttavainen tuli
käy hänen edellään ja hänen ympärillään myrskyää voimakkaasti". (Ps.
50: 3). "Pilvet ja pimeys ovat hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja
oikeus ovat hänen istuimensa vahvistus. Tuli käy hänen edellänsä ja
polttaa ylt'ympäri hänen vihollisensa. Hänen leimauksensa valaisevat
maan piirin; maa näkee sen ja vapisee. Vuoret sulavat niinkuin vaha
Herran edessä, koko maan Herran edessä. [Uudet] taivaat julistavat
[silloin] hänen vanhurskauttaan, ja kaikki kansat saavat nähdä
hänen kunniansa". (Ps. 97: 2--6). "Kansat pauhaavat, valtakunnat
horjuvat; hän antaa kuulua äänensä, silloin sulaa maa". (Ps. 46: 7).
"Vallitse vihollistesi keskuudessa... Herra on oikealla puolellasi,
hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä. Hän tuomitsee pakanoitten
keskuudessa, hän täyttää [kaikki paikat] ruumiilla; hän musertaa monen
maakunnan pään [hallitsijan]". (Ps. 110: 2--6). "Jumala on _meidän_
turvamme... Sentähden _me_ emme pelkää, jos vielä maa [yhteiskunta]
hukkuisi ja vuoret [valtakunnat] järkkyisivät ja vajoaisivat meren
syvyyteen [rauhattomat joukot nielisivät ne]; ja jos vielä laineet
pauhaisivat ja kuohuisivat [raivosta], niin että vuoret vapisisivat
niiden lainehtimisesta... Jumala auttaa häntä [morsianta, uskollista
pientä laumaa], kun aamu koittaa". (Ps. 46: 2--6). Samassa psalmissa,
värssyissä 7--11, esitetään samoja tapauksia toisilla kuvilla:
"Kansat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; hän antaa kuulua äänensä,
silloin sulaa maa [yhteiskunta]. Herra Seebaot on _meidän_ kanssamme,
Jaakobin Jumala on meidän linnamme". Tarkastaen tämän hädän tulosta
tämän jälkeisenä aikana liittää hän: "Tulkaa ja katsokaa Herran
tekoja, joka maan päällä senkaltaiset hävitykset on tehnyt. Jättäkää
[entiset tienne, te kansat] ja tietäkää, että minä olen Jumala; kansat
korottavat minut, minut korotetaan maan päällä". "Uusi maa" tai uusi
yhteiskuntajärjestys tulee kohottamaan Jumalan ja hänen lakinsa kaikkea
hallitsevaksi ja johtavaksi.
Raamatun viimeinen kuvauksellinen ennustus todistaa vielä meille,
että Herran päivä on oleva suuri hädän päivä hävittäen kaikki pahan
ilmestymismuodot [kuitenkaan _ei_ kirjaimellisen maan polttamisen
päivä]. Viitaten siihen aikaan, jolloin Herra on ottava suuren valtansa
ja hallitseva, kuvataan _myrskyä_ ja _tulta_ seuraavalla tavalla:
"Ja kansat ovat vihastuneet, ja vihasi on tullut". (Ilm. 11:17, 18).
Ja jälleen: "Ja hänen suustansa lähtee terävä miekka, jolla hän on
lyövä kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, ja hän
polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan... Ja minä
näin [kuvauksellisen] pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa
kokoontuneina sotiakseen hevosen selässä istuvan kanssa ja hänen
sotajoukkonsa kanssa. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä
profeetta;... molemmat he elävältä heitettiin tulijärveen, joka
tulikiveä palaa". -- Ilm. 19: 15, 19, 20.
Me emme voi tässä ryhtyä tutkimaan näitä esikuvia -- "petoa", "väärää
profeettaa", "kuvaa", "hevosta" j.n.e., j.n.e., vaan viittaamme
tässä erääseen seuraavista osista. Me huomautamme tässä ainoastaan,
että nuo suuret _taistelut_ ja maan viinipuitten korjaaminen, jotka
tässä kuvataan lopettamassa nykyistä aikakautta ja johtamassa
tuhatvuotiskauteen (Ilm. 20: 1--3), ovat ainoastaan toisia esikuvia,
jotka merkitsevät samoja suuria, rauhattomia tapauksia, joita toisaalla
kutsutaan tuleksi, myrskyksi, järkyttämiseksi j.n.e. Ilmestyskirjan
taistelu- ja viinikuurna-esikuvien yhteydessä huomattakoon
hämmästyttävä yhtäläisyys Jooelin 2: 9--16 ja Jes. 13: 1--11, jotka
paikat kertovat samoista tapauksista toisten kuvien kautta. Raamatussa
käytetty esikuvien vaihteleva moninaisuus auttaa meitä saamaan
täydellisemmän ja selvemmän käsityksen tämän suuren ja merkillisen
Herran päivän eri puolista.
Nykyinen asema.
Me jätämme profeetalliset lausunnot tämän päivän suhteen ottaaksemme
erityisesti huomioon aseman nykyisen kehityksen maailmassa, sellaisina
kuin me nyt näemme niiden muodostuvan nopeasti lähestyvää taistelua
varten -- taistelua, joka, kun sen hirmuinen huippu on saavutettu,
täytyy tulla lyhyeksi, sillä muutoin menehtyisi suku. Molemmat
taistelevat puolueet ovat jo näkyvissä. Rikkaus, yltäkylläisyys
ja ylpeys vallitsee toisella puolella, ja laajakantoinen köyhyys,
tietämättömyys, sokeus uskonnollisissa asioissa sekä syvä, loukattu
oikeuden tunne toisella puolella. Itsekkäitten vaikuttimien johtamina
järjestävät nyt molemmat puolet koko sivistyneessä maailmassa
taisteluvoimiaan. Meidän silmillämme, jotka ovat voidellut totuudella,
voimme me nähdä, katsoimme mihin tahansa, miten meri ja laineet
raivoavat, lyövät ja vaahtoavat vuoria vastaan, joka osottautuu
anarkistien ja tyytymättömien uhkauksissa ja murhayrityksissä; ja
niiden luku kasvaa lakkaamatta. Me huomaamme myöskin, että _hankaus_
yhteiskunnan eri puolueitten tai elementtien välillä alkaa nopeasti
lähestyä sitä kohtaa, jota profeetta kuvaa, jolloin maa [yhteiskunta]
on syttyvä tuleen ja elementit sulavat ja hajoavat tuosta molemmin
puolin synnytetystä kuumuudesta.
Luonnollisesti on henkilöille ylimalkaan vaikeaa, kuuluivat he
tässä taistelussa kummalle puolelle tahansa, toimia vastoin omia
harrastuksiaan, tapojaan ja kasvatustaan. Rikkaat arvelevat, että
heillä on oikeus suurempaan osaan tämän maailman hyvyyttä kuin mitä
heille suhteellisesti kuuluisi. Heidän mielestään on oikeus ostaa työtä
ja kaikkea muuta mahdollisimman halpaan hintaan, oikeus ponnistustensa
tulokseen ja oikeus käyttää niin ymmärrystään, että jää jotakin ylitse,
ja säästöt lisääntyvät, huolimatta siitä, kutka sen kautta pakotetaan
raahustamaan elämän läpi mitä pienimmillä mukavuuksilla, omistamatta
toisinaan edes välttämättömintäkään. He ajattelevat näin: Sitä ei voida
välttää. Tuotanto ja kysyntä on se laki, jonka täytyy olla määräävänä.
Rikkaita ja köyhiä on aina ollut maailmassa. Jos yleinen varallisuus
aamulla jaettaisiin tasan, olisivat muutamat tuhlaavaisuuden tai
puuttuvan huolenpidon kautta köyhät ennen iltaa, kun toiset,
varovaisemmat ja viisaammat, olisivat rikkaita. Sitäpaitsi, päättävät
he syyllä, olisi odotettavissa, että henkilöt, joilla on suurempi
kyky, ryhtyisivät suunnattomiin yrityksiin, jotka vaatisivat tuhansien
palvelukseen ottamista, joutuen siten vaaraan menettää paljon, ellei
olisi mahdollisuutta voittoon tai joihinkin etuihin.
Tehdastyömiehet ja päivätyöläiset sanovat sitävastoin: Me näemme tosin,
että työllä on meidän aikoinamme enemmän etuja edellisiin aikoihin
nähden, että siitä paremmin maksetaan ja siten aikaansaa suurempia
mukavuuksia. Mutta tämä on ainoastaan niinkuin sen pitääkin olla.
Se on kaavan ollut tästä suljettuna, ja on ainoastaan kohtuullista,
että se saa osan niistä eduista, joita meidän päivämme keksinnöt,
havainnot, enenevä tieto j.n.e. tarjoavat. Me pidämme ruumiillista
työtä kunniakkaana, ja on se, jos siihen liittyy oikea tieto,
sivistys, rehellisyys ja luonteen lujuus, yhtä arvokasta kuin mikä
muukin elämäntehtävä. Toiselta puolen pidämme työttömyyttä häpeänä
kelle tahansa, oli hänen lahjakkaisuutensa tai toimensa minkälainen
tahansa. Ansaitakseen arvonantoa ja kunnioitusta täytyy jokaisen
jossakin suhteessa olla hyödyksi toisille. Mutta joskin me näemme
parannuksen nykyisessä asemassamme ja edistymisen henkisessä,
yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa suhteessa, niin on tämä, niin
paljon kuin me huomaamme, pikemmin tulos yhteensattuvista olosuhteista,
kuin suoranainen tulos joko meidän tai työnantajain puolelta. Me
näemme, että meidän ja kaikkien parantunut asema on tulos suuresta
edistymisestä tiedoissa, keksinnöissä j.n.e., erittäinkin viime
kuluneina vuosikymmeninä. Nämä tulivat niin nopeasti, että sekä
pääoma että työ kohosivat ja saatettiin korkeampaan tasoon, ja jos
me näkisimme vuoksen jollakin tavalla edelleen nousevan ja auttavan
kaikkia, tuntisimme itsemme tyytyväisiksi; mutta nykyään olemme
surulliset ja rauhattomat koska emme näe tätä. Me näemme, että vuoksi
alkaa kääntyä, ja vaikka se nyt kohottaa monta korkealle vieden heitä
varmasti ja turvallisesti mukavuuden, loiston ja hyvinvoinnin rannalle,
niin eivät joukot ole niin turvatussa asemassa, vaan ovat vaarassa
vaipua samaan tasoon kuin ennen, tai vielä alemmaksi, nyt alkavan
luoteen aikana. Sentähden pidämme tärkeänä tarttua johonkin, joka voi
taata nykyisen asemamme ja jatkuvan edistyksemme, ennenkuin on liian
myöhäistä.