Jumalan valtakunta, ja sen lait pysyvät aina samoina. Koko ihmissuku
joka silloin on täydelleen ennalleenasetettu, on kykenevä osottamaan
täydellistä kuuliaisuutta niin hyvin kirjaimen kuin hengen mukaan, kun
nyt ihmisten kyky rajottuu siihen, että heillä on kuuliaisuuden henki
eli pyrkimys pitää Jumalan lakia. Täydellisenkin täydellinen kirjain
tuomitsisi heidät heti kuolemaan. (2 Kor. 3: 6.) Se, että meidät
hyväksytään, perustuu nykyään ainoastaan Kristuksen lunastukseen.
Ennenkuin ihminen on todellisesti täydellinen, on "hirmuista langeta
elävän Jumalan käsiin". (Hebr. 10: 31.) Nyt, ennenkuin todellinen
täydellisyys on saavutettu, ei kukaan voisi kestää järkähtämättömän
oikeuden lain edessä. Kaikki tarvitsevat sitä armoa, joka Kristuksen
ansion ja uhrin kautta vapaasti tarjotaan. Mutta kun Kristus jättää
valtakunnan Isälle, on hän esittävä heidät _virheettöminä_ hänelle,
sopivina ja kykenevinä nauttimaan ikuista onnellisuutta Jehovan
täydellisten lakien alaisina. Kaikki pelottava on silloin hävinnyt, ja
Jehova ja hänen ennalleenasetetut luomuksensa tulevat silloin olemaan
täydellisessä sopusoinnussa kuten alussa.
Kun Kristus tuhatvuotiskauden lopussa jättää maan herrauden Isälle,
tapahtuu se siten, että hän jättää sen ihmisille Isän edustajina,
joille alussa oli aiottu tämä kunnia. (1 Kor. 15:24; Matt. 25:34.)
Siten jatkuu Jumalan valtakunta ikuisesti. Ja sentähden me luemme
Herran sanassa: "Silloin kuningas sanoo oikealla puolella oleville
[niille, jotka tuhatvuotiskautena ovat voittaneet suosion aseman
sopusoinnun ja tottelevaisuuden kautta]: Tulkaa Isäni siunatut [te,
jotka Isä aikoo siunata] ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut
_teille valmistettuna_ maailman perustamisesta asti."
Tätä valtakuntaa ja tätä kunniaa, joka on valmistettu ihmiselle,
älköön sekotettako tuon vielä korkeamman valtakunnan ja tuon vielä
korkeamman kunnian kanssa, "jonka Jumala oli edeltä määrännyt
_ennen_ maailman aikoja _meidän_ kirkkaudeksemme" (1 Kor. 2: 7),
ja johon me valittiin Kristuksessa _ennen_ maailman perustumista.
Ja vaikkakin Kristus-henkilön _erityinen_ välitys ja hallitseminen
tulee päättymään, kuten ylempänä on osotettu, niin emme siitä saa
tehdä sitä johtopäätöstä, että Kristuksen kirkkaus ja valta ja voima
silloin loppuisi. Oi ei, Kristus on aina oleva kaiken jumalallisen
kirkkauden ja voiman yhteydessä Jumalan suosion oikealla puolella
ja hänen morsiamensa ja kanssaperillisensä on aina oleva osallinen
hänen yhä enenevästä kirkkaudestaan. Me emme edes tahdo viitata
niihin ihmeellisiin töihin toisissa maailmoissa, jotka odottavat tuon
korkealle korotetun Jumalan välikappaleen kykyä ja voimaa, vaan me
huomautamme ainoastaan tuosta ehtymättömästä jumalallisesta voimasta ja
toiminnasta sekä maailmankaikkeuden äärettömyydestä.
Mihin Jumalan valtakunnan puoleen me kiintynemmekin, niin se on
todellakin "kaikkien kansojen toivo", sillä se tulee siunaamaan
kaikkia. Siksi tulisi kaikkien odottaa sitä aikaa ja rukoilla: "Tulkoon
valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi maankin päällä niinkuin taivaassa."
Tätä koko luomakunta niin kauan tietämättään on ikävöinyt ja odottanut
-- odottanut Jumalan lasten ilmestystä, sitä valtakuntaa, joka on
rikkipolkeva pahan ja siunaava ja parantava kaikki kansat. -- Room. 8:
19; 16: 20.
* * * * *
Lähemmä Herraa.
Lähemmä Herran syöntä
vuodesta vuoteen vain.
Kunnes ma tarkoin tunnen
syömesi lyönnit ain'.
Maksoi se sitte mulle
itkua tuskaa työss'
sydäntäsi kohti aina,
vain niin saan rauhaa myös.
Lähemmä Herran syöntä
vuodesta vuoteen vain.
Päivästä päivään soisin
lähemmä päästä ain'.
Lähemmä Herran syöntä
vaikk' yli kuilujen,
joskin ma yksin saisin
seisoa taistellen!
Joskin mun tahtoni murtuu
kärsiä kuolla saa.
Vain kulkein syöntäs' kohti
voin suosios saavuttaa!
Lähemmä Herran syöntä
vuodesta vuoteen vain.
Päivästä päivään soisin
lähemmä päästä ain'.
Lähemmä Herran syöntä
kaiken jos maksoikin.
Ain' eelleen tahdon rientää
päämäärään sittenkin.
Lempesi kirkas loiste
ohjatkoon tieni vaan;
parhaaks' käy kaikki mulle,
luokses kun tulla saan.
Lähemmä Herran syöntä
vuodesta vuoteen vain,
Päivästä päivään soisin
lähemmä päästä ain'.
Lähemmä Herran syöntä
kunnes jo kohta saa
nauttia täyttä rauhaa,
mik' yhä vartoaa.
Silloin kun taisto loppuu,
yö päättyy murheiden,
saan sinut aina nähdä
loistossa kirkkauden.
Lähemmä Herran syöntä
vuodesta vuoteen vain.
Päivästä päivään soisin,
lähemmä päästä ain'.
VIIDESTOISTA LUKU.
JEHOVAN PÄIVÄ.
"Jehovan päivä", "koston päivä", "vihan päivä". -- Suuren hädän aika.
-- Sen syy. -- Raamatun todistus siitä. -- Sen tuli ja myrsky, sen
horjuttaminen ja sulattaminen osotetaan olevan kuvauksellisia. --
Daavidin todistus. -- Johanneksen todistus. -- Nykyinen asema ja
tulevaisuussuunnitelmat, sellaisina kuin ne esiintyvät molempiin
vihollismielisiin leireihin, kapitalisteihin ja työmiehiin nähden. --
Parannuskeino, joka ei tahdo onnistua -- Tämän todistaminen. -- Pyhien
asema hädän aikana ja heidän oikea suhteensa siihen.
"Jehovan päiväksi" kutsutaan sitä ajanjaksoa, jolloin Jumalan
valtakunta Kristuksen hallitessa vähitellen pystytetään maan päälle,
jolloin tämän maailman valtakunnat häviävät ja Saatanan valta ja
vaikutus ihmisten yli sidotaan. Sitä kuvataan kaikkialla äärimmäisen
hädän, ahdistuksen ja sekasorron synkäksi päiväksi, joka on kohtaava
ihmissukua. Eikä ole ihme, jos mullistus, joka saa sellaisen
kantavuuden ja vaatii niin suuria muutoksia, saa aikaan hätää. Pienet
vallankumoukset ovat kaikkina aikoina aiheuttaneet hätää; mutta tämä
joka tulee paljon suuremmaksi kuin mitkään edelliset, synnyttää hädän
ajan, jonka kaltaista ei ole ollut aina siitä asti kuin ihmisiä on
ollut olemassa -- eikä myöskään koskaan tämän jälkeen tule olemaan. --
Dan. 12: 1; Matt. 24: 21, 22.
Sitä kutsutaan "Jehovan päiväksi", koska Kristus kuninkaallisella
nimellä ja vallalla tulee olemaan läsnä Jehovan edustajana ja
ottamaan haltuunsa kaiken johdon tänä hädän aikana. Hän on kuitenkin
pikemmin Jehovan sotapäällikkö, joka laskee valtansa alle kaikki,
kuin rauhanruhtinas, joka siunaa kaikkia. Sitä mukaan kuin väärät ja
epätäydelliset käsitykset ja järjestelmät kukistuvat, tulee kuitenkin
uuden kuninkaan lippu kohotettavaksi, ja lopulta tunnustavat kaikki
hänet kuninkaitten kuninkaaksi ja kunnioittavat häntä. Siten esittää
profeetta Kristuksen vallan _pystyttämisen_ Jehovan työnä: "_Minä
annan_ pakanat sinun perinnöksesi ja maailman ääret omaksesi". (Ps.
2: 8.) "Näiden kuninkaitten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä
valtakunnan", (Dan. 2: 44.) Vanhaikäinen istuutui, ja hänen eteensä
vietiin _eräs_, joka oli ihmisen pojan kaltainen, ja _tälle annettiin_
valta, jotta kaikki valtakunnat palvelisivat ja tottelisivat häntä.
(Dan. 7: 9, 13, 14, 22, 27.) Tähän tulee Paavalin selitys, että kun
Kristus on täyttänyt hallituksensa tarkotuksen, "silloin itse Poikakin
on alistuva sen [Isän] alle, joka on _alistanut hänen allensa kaikki_".
-- 1 Kor. 15: 28.
Tätä aikakautta kutsutaan "meidän Jumalamme koston päiväksi" ja
"vihan päiväksi". (Jes. 61: 2; 63: 1--4; Ps. 110: 5.) Kuitenkin on
suuri erehdys luulla, että tämä merkitsisi kirjaimellista vihaa tai
jumalallista pahuutta. Jumala on määrännyt lait, joiden mukaan hän
toimii. Jos joku jostakin syystä tulee ristiriitaan näiden kanssa,
niittää hän rangastuksen tai vihan omasta menettelytavastaan. Muutamaa
harvaa lukuunottamatta, on ihmissuku aina hyljännyt Jumalan heille
antamat neuvot, ja kuten olemme osottaneet, on hän antanut heidän
kulkea omia teitään ja unohtaa Jumalan ja hänen neuvonsa. (Room. 1:
28.) Siten rajotti hän erityisen huolenpitonsa Aabrahamiin ja hänen
jälkeläisiinsä, jotka tunnustivat haluavansa kulkea hänen teillään
ja palvella häntä. Heidän uppiniskaisuutensa kokonaisena kansana
ja heidän sydämensä epärehellisyys Jumalaa kohtaan ei ainoastaan
luonnollisella tavalla estänyt heitä vastaanottamasta Messiasta, vaan
yhtä luonnollisesti valmisti heidät ja vei heidät siihen vaivaan, joka
lopetti heidän kansallisen olemassaolonsa.
Ja siten on se valo, jolla Kristuksen totinen seurakunta (ne joiden
nimet ovat kirjotetut taivaissa) on valaissut maailmaa evankeliumin
aikana, todistanut sivistyneelle maailmalle, mikä ero on oikean ja
väärän, hyvän ja pahan välillä, sekä tulevasta ajasta, jolloin toinen
palkitaan ja toinen rangastaan. (Joh. 16: 8-11; Ap. t. 24: 25.) Tällä
olisi ollut suuri vaikutus ihmisiin, jos he olisivat ottaneet vaarin
Herran opetuksesta, mutta, tavallisuutensa mukaan ollen itsepäisiä,
on heillä ollut hyvin vähän hyötyä raamatun neuvoista, ja vaiva
Herran päivänä tulee johtumaan tästä laiminlyömisestä. Sitä voidaan
myöskin sanoa Jumalan vihaksi, jos paha johtuu hänen neuvojensa
ylönkatsomisesta vääryyden rangaistuksena. Toisessa valossa katsottuna
on kuitenkin vaiva, joka kohtaa maailmaa, luonnollinen tai itsestään
seuraava synnin tulos, jonka tuloksen Jumala ennakolta näki. Tästä
vaivasta olisivat hänen neuvonsa, jos niitä olisi toteltu, suojelleet
sitä.
Kun Jumalan julistus seurakunnalle on ollut: "Antakaa ruumiinne
eläväksi uhriksi" (Room. 12: 1), niin on hänen julistuksensa maailmalle
ollut: "Varjele kielesi pahuudesta ja huulesi vilppiä puhumasta. Luovu
pahasta ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri saavuttamaan sitä." (Ps.
34: 14, 15.) Ainoastaan harvat ovat ottaneet vaarin jommastakummasta
julistuksesta. Ainoastaan pieni lauma on antautunut uhriksi, ja
mitä maailmaan tulee, on se, joskin se on ottanut tunnuslauseekseen:
"Rehellisyys maan perii", ylimalkaan laiminlyönyt noudattaa sitä.
Pikemmin on se kuunnellut himon ääntä: Koeta saada niin paljon kuin
voit rikkautta, kunniaa ja valtaa tässä maailmassa. On yhden tekevää,
miten sen saavutat, tai kuka menettää voittosi kautta. Sanalla
sanoen, ahdistus Herran päivänä ei tulisi eikä voisi tulla, jos
Jumalan lain periaatteita jossakin määrin noudatettaisiin. Tämä laki
on lyhykäisyydessään: Sinun tulee rakastaa Herraa Jumalaasi kaikesta
sydämmestäsi ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. (Matt. 22: 37--39.)
Koska turmeltunut tai lihallinen mieli sotii tätä Jumalan lakia
vastaan eikä tottele sitä, on ahdistus yhtä luonnollinen seuraus kuin
elonkorjuu kylvöä.
Kaukana siitä, että lihallinen tai turmeltunut mieli rakastaisi
lähimmäistään niinkuin itseään, on se aina ollut itsekäs ja ahne ja
usein tehnyt väkivaltaa ja murhia saadakseen itselleen omaisuutta,
joka oikeastaan kuuluu toisille. Miten itsekkäisyys ilmeneekään, on
periaate aina sama, muuttuen jonkunverran syntyperän, kasvatuksen ja
ympäristön vaikutuksesta. Maailman kaikkien aikojen kautta, on se ollut
sama ja tulee aina sinä pysymään, kunnes Messiaan rautaisen hallituksen
_voiman_ kautta, ei valta eikä voitonhimo, vaan rakkaus päättää sen,
mikä on oikein. Ihmiset _pakotetaan_ näin menettelemään, kunnes kaikki
ovat saaneet oppia tuntemaan vanhurskaudellisen ja rakkaudellisen
hallituksen etuisuuden verrattuna itsekkääseen voiman hallitukseen;
kunnes ihmisen itsekäs, kivikova sydän totuuden ja vanhurskauden
auringon vaikutuksesta vielä kerran on tullut sellaiseksi, kuin se oli,
kun Jumala selitti sen "sangen hyväksi" -- lihasydämeksi. -- Hes. 36:
26.
Jos luomme katseemme taaksepäin, niin voimme ilman vaikeutta nähdä,
miten ihmisessä jumalallinen rakkaus ja hyväntahtoisuus muuttui kovaksi
itsekkäisyydeksi. Ne seikat, jotka aikaansaivat itsekkäisyyden,
kohtasivat ihmistä, niin pian kuin hän tottelemattomuutensa kautta
menetti Jumalan suosion ja karkotettiin kodistaan Eedenissä, jossa
hänen kaikki tarpeensa runsaasti tyydytettiin. Kun meidän tuomitut
ensimäiset vanhempamme menivät ulos Eedenistä ja alkoivat olemassaolon
taistelun, koettaen pidentää elämäänsä äärimmäiseen rajaansa
asti, kohtasi heitä heti ohdakkeet ja orjantappurat ja hedelmätön
maaperä, ja taistelu kaikkea tätä vastaan aikaansai väsymystä ja sen
otsan hien, jonka kaiken Herra oli edeltäpäin sanonut. Vähitellen
alkoivat henkiset ja siveelliset ominaisuudet kuihtua harjotuksen
puutteesta, kun sitävastoin alhaisemmat ominaisuudet säilyivät
alituisen harjotuksen kautta. Toimeentulo tuli elämän tärkeimmäksi
päämääräksi ja harrastukseksi, ja työn hinta tuli siksi mittapuuksi,
jonka mukaan kaikki muut harrastukset arvosteltiin, ja mammonasta
tuli ihmisen herra. Voimmeko siis ihmetellä, että ihminen tällaisten
olosuhteitten vallitessa tuli itsekkääksi, voitonpyyntiseksi ja omaa
parastaan katsovaksi, jokainen pyrkien saada haltuunsa niin paljon
kuin mahdollista -- ensin sitä mikä oli välttämätöntä ja sitten
mammonan lahjottamaa kunniaa ja ylellisyyttä. Tämä kaikki on johtunut
luonnollisesta taipumuksesta, jota Saatana suuresti on käyttänyt
hyväkseen.
Kun maailma on ollut tietämättömyyden, rotuennakkoluulojen ja
kansallisuusylpeyden j.n.e. vallassa, ovat sen suuret rikkaudet
kuluneina aikakausina olleet ylimalkaan muutamien harvojen --
hallitsijoiden -- käsissä. Näitä kohtaan, jotka ovat olleet ikäänkuin
kansallisuutensa edustajia, ovat kansat osottaneet orjankaltaista
tottelevaisuutta. He ovat olleet ylpeitä ja innostuneita näiden
rikkauksista, aivan kuin ne olisivat olleet heidän omiaan. Mutta
kun lähestyi aika, jolloin Jehova aikoi asettaa kaiken ennalleen
Messiaan kautta, alkoi hän kohottaa tietämättömyyden ja taikauskon
harsoa nykyaikaisten apuneuvojen ja keksintöjen kautta. Tällöin alkoi
kansan yleinen kohottaminen ja hallitsijoitten valta väheni. Maailman
rikkaudet eivät ole enään sen kuninkaitten vaan pääasiallisesti kansan
käsissä.
Joskin rikkaus tuo mukanaan paljon pahaa, tuo se myöskin mukanaan
useita siunauksia: rikkaat saavat paremman kasvatuksen. Siten nousevat
he henkisessä suhteessa köyhemmän kansan yläpuolelle ja tulevat
suuremmassa tahi vähemmässä määrässä kosketukseen ruhtinashuoneitten
kanssa. Sentähden on olemassa ylimystö, jolla on sekä rahaa että
sivistystä tukemassa sen ahnaita pyrkimyksiä kaiken voittamiseksi,
mikä suinkin vaan on mahdollista. Maksoi mitä maksoi tahtovat he olla
eturivissä.
Kun valistus leviää ja kansat käyttävät hyväkseen nykyisiä runsaita
tilaisuuksia sivistykseen, alkavat he _ajatella_ omin päin. Sisässä
asuvan itsekunnioituksen ja itsekkäisyyden perustuksella, jota
kannustaa hitunen _puolinaisia_ tietoja -- toisinaan hyvin vaarallinen
asia -- kuvittelevat he keinoja ja tapoja, joilla kaikkien ja
erityisesti heidän omia etujaan voidaan edistää ja parantaa sen
vähemmistön kustannuksella, joiden käsissä omaisuus nykyään on. Monta
sellaista uskoo epäilemättä vilpittömästi että mammonanpalvelijoitten
(heidän toiselta puolen ja rikkaiden toiselta puolen) ristiriitaiset
harrastukset helposti ja oikein voitaisiin tasottaa, ja epäilemättä
on heillä se tunne, että jos he olisivat rikkaita, olisivat he paljon
ihmisystävällisempiä ja täysin halukkaita rakastamaan lähimmäistään
niinkuin itseään. Mutta selvästi pettävät he itseään, sillä ne ovat
todellakin harvat, jotka nykyisessä tilassaan osottavat tällaista
mieltä, ja ne, jotka vähässä eivät uskollisesti käytä tämän maailman
hyvää, eivät olisi uskollisia, jos heillä olisi suuremmat rikkaudet.
Kokemus vahvistaa tämän, sillä muutamat kovasydämisimmistä rikkaitten
joukossa ovat sellaisia, jotka äkkiä ovat kohonneet vaatimattomasta
asemasta.
Joskaan me emme tietenkään puolusta minkään luokan ahneutta ja omaa
etuaan katsovaa itsekkäisyyttä vaan päinvastoin suurimmassa määrässä
moitimme sitä, niin on toiselta puolen aivan paikallaan huomauttaa,
että niitä laitoksia, joita on rakennettu sairaita, avuttomia ja köyhiä
varten, kuten turvakodit, sairaalat, köyhäinhuoneet, lainakirjastot
ja toiset erilaiset toimenpiteet pikemmin suuria joukkoja kuin
rikkaita varten, pääasiallisesti kannatetaan rikkaitten veroilla,
lahjotuksilla ja avustuksilla. Rikkaiden joukossa olevat hyväsydämiset
ja ihmisystävälliset henkilöt ovat melkein aina olleet tällaisten
laitosten alkuunpanijoita. Näiden asioitten hoitamiseen ei köyhemmällä
luokalla ole tavallisesti aikaa eikä ylimalkaan tarvittavaa tietoa ja
harrastusta saattaakseen niitä menestykselliseen toimintaan.
Kuitenkin todistavat meidän päivämme tuosta kasvavasta jännityksestä
rikkaitten ja työtätekevien luokkien välillä -- kasvavasta
katkeruudesta työntekijöitten puolelta ja kasvavasta vakaumuksesta
rikkaitten keskuudessa, että ainoastaan lain voimakas käsivarsi voi
suojella sitä, minkä he luulevat _oikeuksikseen_. Siksi lähenevät
rikkaat yhä enemmän hallituksia, ja työtätekevät joukot, jotka
alkavat ajatella, että lait ja hallitukset ovat olemassa rikkaitten
avustamiseksi ja köyhien sortamiseksi, kallistuvat yhä enemmän
sosiaalidemokratiaan, kommunismiin ja anarkismiin luullen, että he
tällä tavalla parhaiten ajavat asiaansa, käsittämättä, että huonoin ja
kallein hallitus on parempi kuin ei mikään hallitus.
Moni Raamatun paikka osottaa selvästi, että tämä tulee olemaan sen
vaivan luonne, jossa nykyiset hallinnolliset, yhteiskunnalliset ja
uskonnolliset järjestelmät häviävät. Juuri tähän johtaa enenevä tieto ja
vapaus ihmisen henkisen, siveellisen ja ruumiillisen epätäydellisyyden
tähden. Aikaa myöten tulemme erityisesti käsittelemään näitä Raamatun
kohtia. Tässä voimme kiinnittää huomion muutamiin harvoihin monien
joukossa. Ohimennen huomautamme lukijoillemme, että monen vanhan
testamentin ennustukset, jossa Egyptillä, Baabelilla ja Israelilla
on niin huomattava sija, eivät tarkottaneet ainoastaan ensimäistä
kirjaimellista vaan myöskin toista ja suurempaa täyttymistä. Siten
täytyy esim. ennustus Baabelin lankeemisesta j.n.e. näyttää suurimmassa
määrässä liioitetulta, ellemme ajattele niin hyvin kuvauksellista
kuin kirjaimellista Baabelia. Ilmestyskirja sisältää ennustuksia,
jotka kirjotettiin paljon sen jälkeen kuin todellinen Baabeli oli
raunioissa, ja jotka siis soveltuvat ainoastaan kuvaukselliseen
Baabeliin. Mutta suuri yhtäläisyys profeetan sanojen kanssa, jotka
nähtävästi kohdistettiin suorastaan kirjaimelliseen Baabeliin, osottaa
siis, että nämä erityisessä tarkotuksessa koskivat kuvauksellista
Baabelia. Tässä suuremmassa toteumisessa esittää Egypti maailmaa,
Baabeli esittää nimiseurakuntaa, jota kutsutaan kristillisyydeksi,
kun taasen Israel, kuten olemme osottaneet, esittää koko maailmaa sen
_vanhurskautetussa_ tilassa, jollaisena se tulee olemaan -- sen ihanaa
kuninkaallista pappeutta, sen pyhiä leviittoja sekä sen uskovaa ja
valvovaa kansaa, joka on vanhurskautettu sovintouhrin perustuksella ja
saatettu sovinnollisuuden asemaan Jumalan kanssa. Israelille luvataan
siunaukset, Egyptille vaivat ja voimakkaalle Baabelille ihmeellinen,
täydellinen ja ikuinen kukistus. Suuren myllynkiven tavoin heitetään
se mereen (Ilm. 18: 21), eikä sitä koskaan ennalleenaseteta, vaan saa
osakseen ikuisen ylenkatseen.
Apostoli Jaakob viittaa tähän hädän päivään ja selittää, että se on
tulos taistelusta pääoman ja työn välillä. Hän sanoo: "Kuulkaa nyt,
te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille
tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt [on menettänyt arvonsa],
ja ovat kuin teidän vaatteenne syömät, kultanne ja hopeanne ovat
ruostuneet, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan, ja
syövä lihanne niinkuin tuli. Olette koonneet aarteita näinä viimeisinä
päivinä. Katso työmiesten palkkaa jonka olette heiltä, vainioittenne
niittäjiltä, pidättäneet, huutaa luotanne, ja leikkuumiesten valittelut
ovat tunkeutuneet Herra Sebaotin korviin." (Jaak. 5: 1--4.) Hän lisää,
että se luokka, joka joutuu vaikeuksiin, on tottunut ylellisyyksiin,
jotka suurimmaksi osaksi ovat saavutetut toisten kustannuksilla, joiden
joukossa oli muutamia vanhurskaita. Näiltä viimeksimainituilta on
riistetty itse elämäkin, koska he eivät tehneet vastarintaa. Apostoli
kehottaa "veljiä" kärsivällisinä tyytymään osaansa, muodostui se sitten
minkälaiseksi tahansa, ja katsomaan ylöspäin odottaen lunastusta
Herran kautta. Juuri tämän asiaintilan voidaan nyt nähdä lähestyvän,
ja ulkona maailmassa, niiden keskuudessa, jotka ovat valveilla
"menehtyvät ihmiset peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa
maanpiiriä." Kaikki tietävät, että nykyaika koettaa painaa työpalkkoja
alaspäin, paitsi siellä, missä hinnat keinotekoisesti pysytetään
korkealla tai kohotetaan työmiesten liittojen, lakkojen j.n.e. kautta.
Katsoen joukkojen nykyiseen ajatustapaan voivat kaikki nähdä, että
on ainoastaan ajan kysymys, milloin kärsivällisyys on saavuttanut
huippunsa ja kapina varmasti on oleva seurauksena. Tämä tulee
tekemään pääomat levottomiksi, jotka silloin otetaan pois liikkeistä
ja teollisuudesta ja sijotetaan holveihin ja aarrekammioihin, jossa
ne omistajainsa suureksi harmiksi itse kuluttavat itsensä niiden
menojen kautta, jotka johtuvat niiden suojelemisesta, pääoman
ollessa joutilaana. Tämä puolestaan varmasti aikaansaa yleisen
epävarmuuden, vararikkoja ja liike-elämän lainautumisen, koska
liikkeet pääasiallisesti toimivat lainojen avulla. Tästä kaikesta
seuraa luonnollisesti, että kymmenet tuhannet, jotka työllään
ansaitsevat jokapäiväisen leivän, tulevat työttömiksi, ja maailma
tulee täyteen kuleksijoita ja sellaisia henkilöitä, jotka tarpeittensa
tyydyttämiseksi eivät välitä mistään laeista. Silloin tulee tapahtumaan
profeetan kuvauksen mukaan (Hes. 7: 10--19). Ostaja älköön iloitko ja
myyjä älköön surko, sillä hätä on kohtaava kaikkia, eikä omaisuudelle
löydy mitään varmuutta. Silloin kaikki kädet riippuvat velttoina, ollen
voimattomat hädän auttamisessa. Hopeansa tulevat he heittämään kaduille
ja kullan pitämään saastaisena. Heidän hopeansa ja kultansa eivät voi
pelastaa heitä Herran vihan päivänä.
Älköön unohdettako, että, joskin Israelin kansallisen olemassaolon
viimeiset neljäkymmentä vuotta muodostivat hädän ajan, tämän kansan
"koston päivän", joka päättyi heidän kansallisen olemassaolonsa
täydellisellä tuhoamisella, heidän vihanpäivänsä oli kuitenkin
ainoastaan varjo tai kuva vielä suuremmasta ja laajakantoisemmasta
hädästä, joka on kohtaava nimikristillisyyttä, samoinkuin heidän
kansansa historia sinä aikana, jolloin he olivat jumalallisen suosion
esineenä, oli esikuva evankeliumin aikakaudesta, joka etempänä
ratkaisevasti todistetaan. Kaikki tulevat siis näkemään, minkätähden
nämä ennustukset Herran päivästä enemmin tai vähemmin suoranaisesti
kohdistettiin Israeliin ja Jerusalemiin, vaikkakin eri kohtien
yhteydestä selviää, että niiden täydellinen toteutuminen käsittää koko
ihmiskunnan.
Ottakaamme toinen profeetallinen todistus (Sef. 1; 7--9, 14--18):
"Herra on teurasuhrin valmistanut ja vieraansa kutsunut. [Vert.
Ilm. 19:17.] Ja Herran teurasuhrin päivänä on tapahtuva että
minä kostan päämiehille ja kuninkaanpojille, ja kaikille, jotka
muukalaisia vaatteita kantavat. Ja sinä päivänä kostan minä myös
kaikille ryöväreille, jotka hyppäävät kynnyksen yli, niille, jotka
herransa huoneet väkivallalla ja petoksella täyttävät". Tämä ei osota
ainoastaan sitä, että rikkaus ja valta kukistuu tänä hädän aikana, vaan
myöskin ne, jotka silloin toimivat taivaan välikappaleina nykyisten
järjestelmien tuhoamisessa, saavat rangastuksensa yhtä epäoikeutetusta
ja väärästä menettelytavastaan; sillä tuleva vaiva on kohtaava kaikkia
luokkia ja saattava kaikki ihmiset ahdistukseen.