kuuluu myös Aabraham -- on sopusoinnussa Stefanuksen lausunnon
kanssa, ettei lupaus Aabrahamille ole vielä toteutunut, ja hän menee
vielä pitemmälle osottaessaan, etteivät nämä maalliset lupaukset
voi täyttyä, ennenkuin nuo vielä korkeammat lupaukset Kristuksesta
(päästä ja ruumiista) ovat täyttyneet. Hän sanoo heistä: Uskossa ovat
he kaikki kuolleet, vaan ei lupaus toteutunut, että Jumala meille
[Kristus-henkilölle] jostakin paremmasta oli pitänyt huolta, etteivät
_he_ ilman _meitä_ tulisi täydellisiksi. (Hebr. 11: 13, 39, 40.) Siten
me näemme jälleen, että lunastaja ja ennalleenasettaja on henkinen,
annettuaan ihmisyytensä lunastukseksi kaikkien puolesta, sekä että
korkealle korotettu henkinen luokka tulee antamaan kaikki siunaukset
riippumatta niistä, jotka saavat kunnian olla sen välikappaleina ja
asiamiehinä.
Siten me näemme, että valtakunnan maallisen puolen muodostavat
Israelilaiset. Tämän todistavat ne monet ennustukset, joissa
puhutaan tämän kansan huomatusta asemasta Jumalan suunnitelmassa
maailman tulevassa siunaamisessa, kun heidän luhistunut majansa
jälleen rakennetaan ja koko maa on Jerusalemia ylistävä. Sekä
profeettojen että apostolien esityksissä me huomaamme selvästi, että
ennalleenasettamisen aikoina tulee Israel kansana olemaan ensimäinen,
joka tulee sopusointuun asioitten uuden järjestyksen kanssa. Vanhoille
raunioille rakennetaan jälleen maallinen Jerusalem, ja Israelin
valtiomuoto asetetaan ennalleen, jolloin ruhtinaat ja tuomarit
hallitsevat kuten alussa. (Jes. 1: 26; Ps. 45: 17; Jer. 30: 18.) Ja
mikä olisikaan järjellisempää odottaa, kuin että Israel ensi sijassa
tunnustaisi profeettain ja patriarkkain hallituksen? Samoin on heidän
laintuntemuksensa ja pitkä kasvatusaikansa sen alla valmistanut heitä
mukautumaan ja tottelemaan valtakunnan hallitusta. Ja vaikka Israel
ensin kansojen keskuudessa hyväksytään ja siunataan, niin sanotaan
kuitenkin Israelista, että "Herra on vapahtava Juudan majat ensin".
Emme pidä tärkeänä tutkia kysymystä, mistä Israelin "kadonneet
heimot" ovat etsittävät. Sillä muutamien väitteessä, että näiden
kadonneitten heimojen sukuluettelo voitaisiin johtaa määrättyihin
nykyajan sivistyneisiin kansoihin, on joko perää tai ei. Mutta
vaikkakaan muutamat näistä arveluista eivät ole mahdottomia, niin ovat
ne kuitenkin pääasiallisesti otaksumisia ja arveluita. Mutta joskin
selvästi todistettaisiin, että muutamat sivistyneistä kansoista ovat
kadonneitten heimojen jälkeläisiä, ei tämä olisi heille mikään etu
"ylhäisen" "taivaallisen kutsun" aikana, joka kutsu, sitten kun Israel
kansana hylättiin, ei tee mitään eroa juutalaisen ja kreikkalaisen,
orjan tai vapaan välillä. Jos tällainen todistus joskus esiintyisi
(jota ei tähän asti ole tapahtunut), olisi se sopusoinnussa niiden
ennustusten ja lupausten kanssa, jotka koskevat tätä kansaa, ja jotka
odottavat täyttymistään valtakunnan maallisen puolen aikana.
Luonnollinen kiintymys, samoinkuin jossakin määrässä vielä elävä
luottamus kauvan toteutumattomiin lupauksiin sekä kaikki heidän
luonnolliset ennakkoluulonsa tulevat auttamaan Israelia yhtenä
kokonaisuutena nopeasti tunnustamaan uudet ruhtinaat hallitsijoikseen.
Samoin heidän tottumuksensa jossakin määrin totella lakia on
myös auttava heitä tulemaan pian sopusointuun uuden hallituksen
perustotuuksien kanssa.
Kuten Jerusalemissa oli kuvauksellisen Jumalan valtakunnan hallitus,
niin tulee se jälleen samaan asemaan ja "on oleva suuren kuninkaan
kaupunki." (Ps. 48: 3; Matt. 5: 35.) Kaupunki kuvaa hallitusta tai
valtaa, ja siten kuvaa uusi Jerusalem Jumalan valtakuntaa, tuo
uusi valta, joka tulee taivaasta maan päälle. Aluksi muodostaa sen
ainoastaan henkinen luokka, Kristuksen morsian, joka Johanneksen näyn
mukaan tulee vähitellen maan päälle, se on, vähitellen tulee voimaan,
aina sen mukaan kuin nykyiset vallat hajoavat "Herran päivänä". Mutta
aikanaan tulee kuitenkin tämän kaupungin tai hallituksen maallinen
puoli pystytettäväksi, jonka osia tai jäseniä vanhat arvokkaat
tulevat olemaan. Ei tule olemaan kahta kaupunkia (hallitusta), vaan
_yksi_ kaupunki, _yksi_ taivaallinen hallitus, se, jota Aabraham
odotti, "kaupunki, jolla on perustus" -- hallitus, jonka perustuksena
on vanhurskaus, koska se on perustettu Kristuksen, Lunastajan
vanhurskauden lujalle kallioperustukselle, sille hinnalle, jonka
hän ihmisten lunastukseksi maksoi, sekä jumalallisen vanhurskauden
varmuudelle, joka yhtä vähän voi tuomita lunastettuja, kuin se ennen
voi antaa anteeksi rikoksellisille. -- Room. 8: 31--34; 1 Kor. 3: 11.
Ihana rauhan kaupunki! jonka muurit merkitsevät pelastusta, suojaa ja
siunausta kaikille, jotka menevät sen sisälle, joka, oikeudenmukaisuus
perustuksena, ei koskaan voi järkkyä, ja jonka rakentaja ja arkkitehti
on Jumala! Tämän ihanan Jumalan kaupungin (valtakunnan) valossa tulevat
kansat vaeltamaan pyhyyden raivatulla tiellä ylös täydellisyyteen ja
täyteen sopusointuun Jumalan kanssa. - Ilm. 21: 24.
Kun suku tuhatvuotiskauden lopussa on saavuttanut täydellisyyden,
pääsee se, kuten olemme näyttäneet Jumalan valtakunnan jäseneksi ja
saa täyden vallan maan ylitse, kuten alkuaan oli aiottu -- jokaisesta
ihmisestä tulee hallitsija, kuningas. Tämä osotetaan selvästi
Johanneksen kuvauksellisessa ennustuksessa (Ilm. 21: 24--26), sillä
hän ei ainoastaan nähnyt kansojen vaeltavan kaupungin valossa, vaan
näki hän myös _kuninkaitten_ käyvän siellä kirkkaudessa; kuitenkaan
ei mikään saastainen voinut tulla sisälle. Ei kukaan voi kuulua tähän
kaupunkiin (tähän valtakuntaan), ellei hän ensin ole täydelleen
koeteltu; ei kukaan joka harjottaa tai haluaa harjottaa petosta ja
vääryyttä; vaan ainoastaan ne, jotka Karitsa kirjottaa kirjoihinsa
elämän arvoisiksi, ja joille Herra on sanova: "Tulkaa, isäni siunatut,
ja omistakaa se valtakunta, joka on teille valmistettu."
Tulee siis muistaa, että joskin kirjaimellinen Jerusalemin kaupunki
epäilemättä jälleen rakennetaan ja todenmukaisesti tulee maailman
pääkaupungiksi niin on kuitenkin monta ennustusta, jotka puhuvat
Jerusalemista ja sen tulevasta kirkkaudesta kuvaten Jumalan
valtakuntaa, joka suuressa kirkkaudessa tulee pystytettäväksi.
Valtakunnan maallisen puolen tulevasta kirkkaudesta, jota Jerusalem
edustaa, puhuvat profeetat hehkuvin sanoin: "Riemuitkaa kaikki
Jerusalemin rauniot; sillä Herra lohduttaa kansaansa, hän pelastaa
Jerusalemin." "Katso, minä olen luova Jerusalemin riemuksi ja sen
kansat iloksi." "Riemuitkaa Jerusalemin kanssa ja iloitkaa hänestä,...
niin saatte nauttia hänen rikkaasta täyteläisyydestään. Sillä niin
sanoo Herra: Katso minä annan rauhan tulla hänen ylitsensä niinkuin
virran ja kansojen rikkauden tulvia niinkuin joen." "Silloin
kutsutaan Jerusalemia Herran istuimeksi; ja sinne kokoontuvat kaikki
pakanakansat." "Ja paljon kansaa pitää sinne menemän ja sanoman:
tulkaa, astukaamme Herran vuorelle [valtakuntaan], Jaakobin Jumalan
huoneeseen, että hän opettaisi meille teitänsä, ja me vaeltaisimme
hänen poluillansa; sillä Siionista [valtakunnan henkisestä puolesta] on
laki tuleva, ja Herran sana Jerusalemista" -- maallisesta puolesta. --
Jes. 52: 9; 65: 18; 66: 10--12; Jer. 3: 17; Jes. 2: 3.
Kun me ajattelemme niitä monia kalliita lupauksia tulevasta
siunauksesta, joita Israelille on annettu, ja odotamme niiden
kirjaimellisesti täyttyvän tämän kansan suhteen, niin tulee meidän sen
ohella muistaa, että Israel kansana on niin hyvin kuvauksellinen kuin
todellinen. _Eräässä_ suhteessa kuvasi Israel koko ihmismaailmaa ja
sen lakiliitto, joka lupasi heille ijankaikkisen elämän ehdolla, että
he tottelisivat, kuvasi sitä uutta liittoa, joka solmitaan maailman
kanssa, ja joka on pysyvä, tulevina aikakausina.
Israelin kuvauksellisen liiton sovintoveri ja pappiskunta,
joka sovellutti sen kansan hyväksi, kuvasi uuden liiton verta
ja kuninkaallista pappiskuntaa, joka tuhatvuotiskautena tulee
sovelluttamaan sen puhdistavan voiman ja siunaukset koko maailman
hyväksi. Siten oli sen pappiskunta kuva Kristushenkilöstä ja kansa
kaikista niistä, joiden puolesta todellinen uhri tapahtui, ja jotka
tulevat osallisiksi todellisista siunauksista -- tarkottaen "jokaista",
"koko maailmaa".
Muistakaamme siis että joskin siunaukset tulevaisuudessa ensin
kohtaavat juutalaisia, niin on juutalaisilla ainoastaan aikaan nähden
etuja Jumalan suosiosta. Tämä tulee, kuten olemme osottaneet olemaan
luonnollinen seuraus heidän kasvatuksestaan lain alla, joka aikanaan
on palveleva tarkotustaan: johtaa heidät Kristuksen luo. Joskin
laki Kristuksen ensimäisessä tulemisessa kokosi heistä ainoastaan
jäännöksen hänelle, on se hänen toisessa tulemisessaan johtava
heidät kansana hänen luokseen, ja sellaisena tulevat he olemaan
esikoishedelmä kansojen keskuudessa. Viimein tulevat kaikki siunaukset,
jotka luvattiin Israelille, lukuunottamatta niitä, jotka koskevat
valittuja luokkia, ei ainoastaan todellisesti täyttymään tähän kansaan
nähden, vaan tulevat ne vastaavalla tavalla täyttymään maan kaikkien
sukukuntien suhteen. Tänä hallituskautena on Jumala antava "kullekin
hänen tekojensa mukaan" -- "kirkkauden ja kunnian ja rauhan jokaiselle,
joka harjottaa sitä, mikä hyvää on, juutalaiselle ensin, sitten myös
kreikkalaiselle: Sillä Jumala ei katso ihmisen muotoon." -- Room. 2:6,
10, 11.
Paavali kiinnittää erityisesti huomiomme Israelin tulevaisuuden
suhteen annettujen lupausten varmuuteen ja osottaa, mitkä armolahjat
he epäuskon kautta menettivät, ja mistä armonlahjoista heillä vielä
on varmuus. Hän sanoo, että ylpeyden, paatumuksen ja epäuskon tähden
ei Israel kansana _saavuttanut_ sitä, mitä se etsi -- ensimäistä
sijaa Jumalan suosiossa ja palveluksessa. Hän ei tarkota tässä
kaikkia Israelin sukupolvia Aabrahamista alkaen vaan sitä sukua,
joka eli Jeesuksen ensimäisen tulemisen aikana, ja hänen sanansa
soveltuvat kaikkiin niihin Israelin sukupolviin, jotka ovat eläneet
evankeliumin aikana, jolloin korkein suosio on tarjottu: tuo korkea
kutsu jumalalliseen luontoon kanssaperillisyyteen Jeesuksen kanssa.
Tästä suosiosta ei Israel kansana ole välittänyt eikä ole omistanut
itselleen. Ja vaikkakin Jumala etsi pakanoita ja kutsui useita heistä
evankeliumin kautta, niin tulevat he lihallisen Israelin tavoin
menettämään taivaallisen palkinnon. Kuitenkin on olemassa luokka,
jäännös, pieni lauma, joka kuuntelee tarjoumusta ja kuuliaisuutensa ja
itsensä uhraamisen kautta lujittaa kutsumuksensa ja valintansa. Se,
minkä Israel kansana menetti, ja minkä kristillinen nimiseurakunta
myöskin menettää, annetaan siten valitulle luokalle, uskolliselle
Kristuksen ruumiille -- jonka pyhän hengen pyhittävä vaikutus ja usko
totuuteen on valinnut (Jumalan ennakolta tehdyn määräyksen mukaan). --
1 Tess. 2: 13; 1 Piet. 1: 2.
Mutta vaikkakin Israel hylkäämällä Messiaan menetti kaiken tämän
erityisen suosion, niin näyttää kuitenkin Paavali, ettei tämä merkinnyt
heidän täydellistä erottamistaan suosiosta, sillä heillä oli vielä
sama etu tulla oksastetuiksi Kristukseen ja saada niitä armolahjoja,
jota muu osa ihmiskuntaa nautti, jos he sinä aikana jolloin tuo kutsu
tarjotaan, ottavat sen uskossa vastaan; sillä, lopettaa Paavali,
Jumala on yhtä voimallinen oksastamaan ne jälleen, kuin oksastamaan
metsäpuiden oksia, ja on yhtä halukas, elleivät he epäuskossaan paadu.
-- Room. 11:23,24.
Sitäpaitsi osottaa Paavali, että joskin Israel menetti korkeimmat
siunaukset, "mitä Israel tavottelee", etevimmän sijan Jumalan
valtakunnassa, niin pysyvät vielä lujina nuo suuret lupaukset, jotka
aikanaan täyttyvät tämän kansan suhteen, sillä, sanoo hän, Jumalan
lahjoja, kutsumusta, liittoa ja lupauksia ei täyttymättöminä sivuuteta.
Jumala tunsi lopun alusta alkaen. Hän tiesi, että Israel tulisi
hylkäämään Messiaan. Ja tämä tieto silmäinsä edessä yhdessä heille
annettujen lupausten kanssa, vakuuttaa, että Israelia vielä tullaan
käyttämään hänen palveluksessaan hänen välikappaleenaan maailman
siunaamisessa, vaikkakaan Israel ei ole saavuttanut sitä, mitä se
tavottelee -- korkeinta siunausta. Paavali jatkaa ja osottaa, että
Jumalan lupausliitto Israelille oli sen kaltainen, että jätettiin
ratkaisematta, tulisivatko he kansana olemaan taivaallista tai
maallista siementä -- perisivätkö he ja muodostaisivatko he korkeamman
tai alemman palveluksen, joka lupauksissa mainitaan. Jumala piti
korkeamman, henkisen siunauksen salattuna määrättyyn aikaan asti, ja
lupaukset Israelille mainitsevat ainoastaan maallisen suosion, joskin
hän suosi heitä tarjoten heille ensiksi noita henkisiä armolahjoja ja
tarjosi heille siten enemmän kuin hän oli koskaan luvannut. Sanalla
sanoen: taivaalliset lupaukset olivat kätketyt maallisiin. Paavali
sanoo, etteivät nämä lupaukset voi raueta. Se seikka, että nämä
lupaukset tarjottiin Israelille ensin, sekä että he sokeudessaan
hylkäsivät ne, ei mitenkään lakkauta lupauksen toista puolta. Siten
selittää hän, että joskin Israel kansana erotettiin suosiosta siksi
aikaa kun Kristuksen morsian valittiin sekä juutalaisista, että
pakanoista, niin on kuitenkin tuleva aika, jolloin (kun lunastaja,
Kristus, pää ja ruumis, on täydellinen) jumalallinen suosio on jälleen
palaava lihalliselle Israelille. Silloin on kirkastettu lunastaja
poistava jumalattomuuden Jaakobista [henkistä Israelia ei kutsuta
koskaan Jaakobiksi], ja niin on koko Israel pelastuva (pääsevä
jälleen suosioon), kuten profeetta on kirjottanut. Apostolin sanat
kuuluvat: "Minä tahdon veljet -- jottette olisi itse mielestänne
viisaita -- ilmaista teille tämän salaisuuden, että Israelia on osaksi
kohdannut paatumus, joka on kestävä kunnes täysi luku pakanoista on
tullut Jumalan valtakuntaan [pakanoiden keskuudesta valittujen luku
on tullut täydeksi]. Ja niin koko Israel on pelastuva, niinkuin on
kirjotettu: 'Pelastaja [Kristus, pää ja ruumis] on tuleva Siionista,
hän on poistava kaiken jumalattomuuden Jaakobista'. Ja tämä on oleva
minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.
'Evankeliumiin nähden he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta
valintaan nähden he (yhä edelleen) ovat rakastettuja isien tähden.
Sillä armolahjojaan ja kutsumistansa ei Jumala kadu. Samoinkuin te
[pakanat] ennen ette uskoneet Jumalaan, mutta nyt olette saaneet
laupeuden noiden uskottomuuden kautta, samoin nämäkin nyt eivät ole
uskoneet, jotta hekin sen armahtamisen kautta, joka on tullut teidän
osaksenne, myös saisivat laupeuden [kirkastetun seurakunnan kautta].
Sillä kaikkia armahtaakseen Jumala on sulkenut kaikki epäuskoon. [Vert.
Room. 5: 17--19.] Oi tuota Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon
syvyyttä'." -- Room. 11: 25--33.
Valtakunnan perilliset.
"Kuka astuu Herran vuorelle [kuva valtakunnasta], ja kuka taitaa seisoa
hänen pyhällä paikallaan [temppelissä]? Jolla viattomat kädet ovat ja
on puhdas sydämestä." -- Ps. 24; 3, 4.
Jerusalemin kaupunki oli rakennettu vuorelle, jonka Tyropeon laakso
jakoi kahteen osaan. Kuitenkin oli se _yksi_ kaupunki, jota ympäröi
_yksi_ muuri, ja sillat yhdistävät nämä molemmat osat. Temppeli oli
rakennettu toiselle näistä vuorista. Tämä käsitettäköön kuvauksena
kirkastetun seurakunnan kuninkaallisten ja papillisten ominaisuuksien
yhtymisestä; tai kuvaavan Jumalan valtakunnan molempia puolia --
henkistä temppeliä, joka ei ole maallista alkuperää, vaan uusi
taivaallinen tai henkinen luonto (Hebr. 9: 11), joka on erotettu ja
kuitenkin yhdistetty maallisen puolen kanssa. Daavid näkyy viittaavan
näihin molempiin paikkoihin. Oli jo kunnia kuulua kaupunkiin vaan
vielä suurempi kunnia oli mennä temppeliin, jonka pyhään sisäosaan
ainoastaan papit saivat mennä. Daavid osottaa, että pyhyyttä
vaelluksessa ja sydämmen rehellisyyttä vaaditaan siltä, joka aikoo
voittaa jommankumman kunnian. Niitä, jotka toivovat jäsenyyttä
kuninkaallisessa pappeudessa, kehotetaan puhtauteen, niinkuin meidän
tunnustuksemme ylimmäinen pappi oli puhdas, jotta heitä voitaisiin
pitää arvokkaina kanssaperillisyyteen hänen kanssaan. Ja se, jolla on
tämä toivo häneen, puhdistautuu, kuten hän on puhdas. Tämä on, kuten jo
on osotettu, _tahdon_ ja _aikomuksen_ puhtautta, joka lasketaan meille
täydellisiksi tai todelliseksi puhtaudeksi, jolloin Kristuksen uskon
kautta laskettu puhtaus peittää meidän puutteemme ja on vastapainona
meidän heikkouksillemme, joita emme voi välttää. Tämä tapahtuu niin
kauvan kuin me vaellamme _hengen_ emmekä _lihan_ jälkeen.
Mutta älkäämme unohtako, että puhtaus, vilpittömyys ja täydellinen
vihkiytyminen on välttämätön ehto jokaiselle, joka tahtoo päästä
jompaankumpaan Jumalan valtakunnan molemmista puolista. Niin oli
asianlaita näiden vanhojen arvokkaiden kanssa, jotka Kristuksen
hallitessa tulevat perimään valtakunnan maallisen puolen. He rakastivat
vanhurskautta ja vihasivat vääryyttä. He olivat syvästi murheelliset
ja katuivat, jos joku vika pääsi heissä voitolle tai horjuivat
heikkouden tai synnin seurauksesta. Samoin on ollut evankeliumin
aikakauden uskovaisten kanssa ja niin tulee olemaan kaikkien kanssa
tuhatvuotiskautena, kun Jumalan henki, totuuden henki, vuodatetaan
kaiken lihan yli. Myöskin tämän aikakauden voittajien täytyy pyrkiä
sydämen ja elämän puhtauteen, jotta he Jumalan järjestyksen mukaan
voisivat mennä kaupunkiin: siihen valtakuntaan, joka on valmistettu
heille maailman perustamisesta asti -- jolloin alkuperäinen herraus on
ennalleenasetettu.
Rautainen hallitus.
Monet ovat luulleet, että kun Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta on
astunut voimaan, kaikki tulisivat olemaan tyytyväiset sen hallitukseen.
Mutta ei niin. Sen määräykset tulevat olemaan paljon tarkemmat kuin
minkään edelläolevan hallituksen, ja kansan vapauksia rajotetaan siinä
määrin, että todellakin monille sellaisille tulee olemaan katkeraa,
jotka nyt vaativat suurempaa vapautta. Vapaus pettää, panetella,
valehdella ja vietellä toisia tulee kokonaan poistettavaksi. Kaikilta
kielletään täydelleen vapaus vahingoittaa itseään tai toisia ruualla
ja juomalla. Ei kenellekään anneta vapautta tai myönnetä lupaa tehdä
jollakin tavalla väärin tai muuten turmella hyviä tapoja. Ainoa vapaus,
joka myönnetään, on Jumalan lasten todellinen ja ihana vapaus --
vapaus tehdä itselleen ja toisille hyvää kaikilla tavoin; mutta koko
tässä valtakunnassa ei sallita mitään, joka vahingoittaa tai turmelee.
(Jes. 11: 9; Room. 8: 21). Tämä hallitus tulee sentähden monesta
tuntumaan ankaralta, koska se tulee lopettamaan kaikki heidän entiset
tapansa samoinkuin nykyiset muodot ja laitokset, jotka perustuvat
heidän nurjiin tapoihinsa ja vääriin vapauskäsityksiinsä. Lujuutensa
ja voimansa perustuksella kutsutaan sitä kuvauksellisesi rautaiseksi
hallitukseksi: "Hän on hallitseva rautaisella sauvalla," (Vert. Ilm.
2; 26, 27; Ps. 2: 8--12, 49: 15.) Siten toteutuvat sanat: "Minä teen
oikeuden ojennusnuoraksi ja vanhurskauden luotinauhaksi, ja rakeet
[oikeat tuomiot] tulevat hajottamaan valheen pakopaikat ja vesi
[totuus] on huuhtova sen varustukset", ja kaikki salattu on tuleva
ilmi. -- Jes. 28: 17; Matt. 10: 26.
Monet tulevat tuntemaan itsensä kapinallismielisiksi tätä täydellistä
ja oikeudenmukaista hallitusta kohtaan, koska he menneisyydessä,
nykyisen ruhtinaan hallitessa, ovat tottuneet hallitsemaan
kanssaihmisiään ja elämään toisten kustannuksella ilman mitään
vastapalvelusta. Ja sellaiset, jotka nykyään ovat eläneet itsekkäissä
nautinnoissa ja tyydytyksissä, tulevat luonnollisesti tarvitsemaan ja
saamaan monta vaikeaa iskua ennen kuin he oppivat tämän valtakunnan
opetukset: oikeudenmukaisuuden, kohtuuden, vanhurskauden. (Ps. 89: 33:
Luuk. 12: 47, 48.) Tämän aineen opetus tulee kohtaamaan ensin elävää
sukupolvea ja on se aika aivan lähellä. -- Jaak. 5.
Mutta, siunattu ajatus! Kun elämänruhtinas rautaisella hallituksellaan
on saattanut voimaan vanhurskauden ja oikeuden lait, tulevat ihmissuvun
joukot oppimaan, että "vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on
kansan häpeäksi", He tulevat näkemään, että Jumalan suunnitelma ja
lait ajan pitkään ovat parhaimmat kaikkia varten, ja lopuksi oppivat
he _rakastamaan_ vanhurskautta ja vihaamaan vääryyttä. (Ps. 45:8;
Hebr. 1:9.) Kaikki, jotka tämän hallituksen aikana eivät ole oppineet
rakastamaan oikeutta, pidetään arvottomina ikuista elämää varten ja
hävitetään kansasta. -- Ap. t. 3: 23; Ilm. 20: 9; Ps. 11: 5-7.
Valtakunta ikuinen.
"Ja siihen aikaan on Jehova oleva kaiken maan kuningas." (Sak. 14:
9.) Valtakunta, jonka Jehova Kristuksen kautta tuhatvuotiskautena
pystyttää, on oleva Jehovan valtakunta, mutta tulee sitä Kristus hänen
varahallitsijanaan välittömästi johtamaan, jotakuinkin samalla tavalla
kuin Yhdysvaltain hallitus menetteli etelävaltojen kanssa kapinan
jälkeen. Joksikin aikaa ei näiden annettu hallita itseään valitsemalla
omia virkamiehiään, koska pelättiin, etteivät ne mukautuisi valtakunnan
lakeja noudattamaan; vaan asetettiin kuvernöörejä täydellä valtuudella
muodostamaan näiden valtojen hallituksia ja saattamaan heidät jälleen
täyteen sopusointuun keskushallituksen kanssa. Siten kestää Kristuksen
hallitus maan asioitten suhteen määrätyn ajan erityistä tarkotusta
varten ja tulee se päättymään, kun tämä tarkotus on saavutettu.
Kapinan kautta menetti ihminen oikeutensa, jotka Jumala oli hänelle
antanut, muun muassa hallita itseään sopusoinnussa Jehovan lakien
kanssa. Kristuksen kautta lunasti Jumala kaikki nämä oikeudet,
ja takasi ihmiselle oikeuden ei ainoastaan henkilökohtaisesti
päästä entiseen asemaan, vaan myöskin päästä entiseen virkaan
maan kuninkaana. Jotta Jumalan tarkotus saavutettaisiin, saattaa
ihmiset ennalleen, tavalla, joka parhaiten terottaa heille, mitä he
nykyisestä kokemuksestaan ovat oppineet -- nimittäin antamalla heidän
itse ponnistaa ennalleenasettamisensa hyväksi -- vaaditaan voimakas
ja täydellinen hallitus. Ja tämä kunnia suorittaa loppuun ihmisen
ennalleenastettaminen on suotu Kristukselle, joka kuoli taatakseen
itselleen oikeuden siihen, ja "hänen on hallittava _siihen asti_,
kunnes on pannut kaikki vihollisensa jalkainsa alle" -- kunnes ei löydy
ketään, joka ei tunnustaisi, kunnioittaisi ja tottelisi häntä. Kun
hänen tehtävänsä ihmissuvun ennalleenasettamiseksi on suoritettu, tulee
hän jättämään valtakunnan Jumalalle, Isälle, ja ihmiskunta tulee, kuten
alussa suorastaan seurustelemaan Jehovan kanssa. Ihmisen Kristuksen
Jeesuksen välitys on silloin kokonaan ja täydellisesti suorittanut tuon
suuren lunastustyön. -- 1 Kor. 15: 25--28.