protestanttisten uskonpuhdistajaa hyväksymänä, tapahtua, kristityitten
siitä huomauttamatta. Ja koska heidän tulee ylläpitää Kristuksen
valtakuntaa, tuntevat he itsensä sidotuiksi taistelemaan niin kutsutun
kristillisyyden nykyisten horjuvien valtakuntien puolesta, joiden
aika on loppumaisillaan. Siten pakotetaan heidät usein asettumaan
sortajan puolelle ja oikeuden sekä vapauden asemesta -- taistelemaan
tämän maailman ruhtinaan ja valtakuntien puolesta, sen sijaan, että
asettuisivat Kristuksen tulevan totisen valtakunnan puolelle. -- Ilm.
17: 14; 19: 11--19.
Maailma tulee nyt nopeasti tietämään, että "tämän maailman valtakunnat"
eivät ole Kristuksen-kaltaiset. Heidän väitteensä olla muka
Kristuksen säätämiä, eivät ole eittämättömät. Ihmiset alkavat käyttää
ajatuskykyään tällaisissa ja muissa samankaltaisissa kysymyksissä.
Heidän vakaumuksensa tulee johtamaan heidät paljon väkivaltaisempaan
menettelyyn, kun he tulevat huomaamaan petoksen, jota on harjotettu
heitä kohtaan oikeudenmukaisen Jumalan ja Rauhanruhtinaan nimessä.
Itse asiassa alkavat yhä useammat otaksua, että uskonto on ainoastaan
petosta, jonka tarkotuksena on maallisen vallan yhteydessä rajottaa
joukkojen vapautta.
Jospa ihmiset olisivat niin viisaita, että tahtoisivat taivuttaa
sydämensä ymmärtämään Herran työtä ja suunnitelmaa! Silloin nykyiset
valtakunnat vähitellen häviäisivät -- parannus seuraisi nopeasti
parannusta ja vapaus vapautta ja oikeus ja totuus pääsisivät
vallitsemaan, kunnes vanhurskaus täyttäisi maan. Mutta he eivät tahdo
eivätkä voi tehdä sitä nykyisessä langenneessa tilassaan. Varustettuna
itsekkäisyydellä tulee sentähden kukin taistelemaan ylivallasta.
Maailman valtakunnat tulevat häviämään sinä suurena hädän aikana, jonka
kaltaista ei ole ollut siitä asti kun ihmisiä on löytynyt. Niistä,
jotka turhaan koettavat pitää kiinni menneestä herraudesta, kun valta
on annettu Hänelle, jolle se oikeudenmukaisesti kuuluu, puhuu Herra,
antaen heidän ymmärtää, että he taistelevat Häntä vastaan -- taistelua,
jossa he varmuudella joutuvat alakynteen. Hän sanoo:
"Miksi pakanat metelöivät ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat
nousevat kapinaan ja päämiehet keskenänsä neuvottelevat Jehovaa ja
hänen voideltuansa vastaan [sanoen]: 'Katkaiskaamme heidän siteensä
ja heittäkäämme pois luotamme heidän köytensä'. Joka taivaassa
asuu, nauraa heille, Herra pilkkaa heitä. Silloin hän puhuu heille
vihoissansa ja hirmuisuudessansa peljättää hän heitä [sanoen]: 'Minä
asetin minun kuninkaani Siioniin, minun pyhälle vuorelleni'...
Nyt te kuninkaat siis ymmärtäkää, ja te maan tuomarit antakaa
kurittaa [neuvoa] itseänne. Palvelkaat Jehovaa pelvolla ja iloitkaat
vapistuksella. Antakaa suuta pojalle [kunnioittakaa poikaa, Jumalan
voideltua], ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen
vihansa syttyy pian. Autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat".
-- Ps. 2: 1--6, 10--12,
NELJÄSTOISTA LUKU.
JUMALAN VALTAKUNTA.
Aineen huomattava sija Raamatussa. -- Valtakunnan luonne. -- Valtakunta
evankeliumin aikana. -- Paavalin oikaisemia vääriä käsityksiä. --
Seuraukset vääristä käsityksistä valtakunnan suhteen. -- Jumalan
valtakunnan kaksi puolta. -- Henkinen puoli ja sen tarkotus. --
Maallinen puoli ja sen tarkotus. -- Näiden sopusointuinen yhteistyö.
-- Maallisen puolen -- kirkkaus. -- Taivaallisen puolen kirkkaus. --
Se liiton juuri, josta nämä haarat kasvavat. -- Valtakunnan maallinen
puoli on israelilainen. -- Kymmenen kadonnutta sukukuntaa. --
Taivaallinen Jerusalem. -- Israel esikuvauksellinen kansa. -- Israelin
lankeemus ja ennalleen nostaminen. -- Valitut luokat. -- Valtakunnan
perilliset. -- Rautavaltikka. -- Tuhatvuotisen valtakunnan tarkotus
valaistaan esimerkillä. -- Valtakunnan luovuttaminen Isälle. -- Jumalan
alkuperäinen tarkotus täydelleen suoritettu.
Se, joka ei ole huolellisesti Raamatun ja Raamatun oppaan kanssa
tutkinut tätä ainetta, hämmästyy, tämän aineen huomattua asemaa pyhässä
Raamatussa. Vanha testamentti on täynnä lupauksia ja ennustuksia,
joissa Jumalan valtakunta ja sen kuningas, Messias, on keskipisteenä.
Jokainen israelilainen toivoi (Luuk. 3: 15), että Jumala Messiaan
hallitessa korottaisi heidän kansansa tähän asemaan; ja kun Jeesus
tuli, tuli hän heidän kuninkaanaan, pystyttääkseen tämän kauvan luvatun
valtakunnan maan päälle.
Johannes, Herran Jeesuksen edelläkävijä ja sanansaattaja, alkoi
lähetystyönsä julistamalla: "Tehkäät parannus, sillä taivasten
valtakunta on lähestynyt". (Matt. 3: 2). Herra alkoi opettajatoimensa
samalla julistuksella (Matt. 4: 17), ja apostolit lähetettiin
saarnaamaan samaa sanomaa. (Matt. 10: 7; Luuk. 9: 2). Valtakunta ei
ollut ainoastaan se aine, jolla Herra alkoi julkisen opettamisen,
vaan oli tämä todellakin hänen saarnojensa pääaine (Luuk. 8: 1; 4:
43; 19: 11); toisia aineita kosketeltiin ainoastaan tämän yhteydessä,
tämän aineen valaisijoina. Suurin osa hänen vertauksistaan valaisi
valtakuntaa eri näkökannoilta ja puolilta, tai oli niiden tarkotuksena
esittää kokonaista vihkiytymistä Jumalalle välttämättömänä asiana
tullakseen osalliseksi valtakunnasta ja oijastakseen tuon juutalaisen
väärinkäsityksen, että he olivat varmat valtakunnasta, koska he olivat
Aabrahamin luonnollisia lapsia ja itseoikeutettuja lupauksen perillisiä.
Keskusteluissaan seuraajainsa kanssa rohkaisi ja vahvisti Herra Jeesus
heitä odottaessaan tulevaa valtakuntaa, sanoen: "Minä säädän teille,
niinkuin Isäni on säätänyt minulle, kuninkaallisen valtakunnan, niin
että saatte syödä ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani ja istua
valtaistuimilla ja tuomita [hallita] Israelin kahtatoista sukukuntaa".
(Luuk. 22: 29, 30). Ja jälleen: "Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä
Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan". (Luuk. 12: 32). Kun
heidän tunnustama kuninkaansa ristiinnaulittiin sen sijaan, että hänet
olisi kruunattu ja korotettu valtaistuimelle, pettyivät opetuslapset
suuresti. Kuten kaksi heistä sanoivat luullulle muukalaiselle Emmauksen
tiellä hänen ylösnousemisensa jälkeen: "Me toivoimme hänen olevan sen,
joka oli lunastava Israelin" -- vapauttava heidät roomalaisesta ikeestä
ja tekevä Israelista voimakkaan ja ihanan Jumalan valtakunnan. Mutta
edellisten päivien muutosten kautta pettyivät he suuresti. Jeesus avasi
silloin heidän ymmärryksensä silmät todistaen heille Raamatusta, että
hänen _uhrinsa_ oli ensin kaikkein välttämättömin asia, ennen kuin
valtakunta voitiin toimeenpanna. -- Luuk. 24: 21, 25--27.
Jumala olisi voinut ilman mitään ihmissuvun lunastusta antaa maan
herrauden Jeesukselle; sillä "Korkeimmalla on valta ihmisten
valtakuntien ylitse ja hän antaa ne kenelle hän tahtoo". (Dan. 4:
29). Mutta Jumalan suunnitelma oli niin suuremmoinen, ettei sitä
voinut toteuttaa tällä tavalla. Tällainen valtakunta olisi voinut
tuoda siunauksia, jotka kaikesta suuruudestaan huolimatta olisivat
olleet ainoastaan tilapäisiä, koska koko ihmiskunta oli kadotustuomion
alaisena. Jotta hänen valtakuntansa siunaukset voisivat tulla ikuisiksi
ja täydellisiksi, täytyi suku ensin tulla lunastetuksi kuolemasta ja
siten laillisesti vapautua siitä kirouksesta, joka Aadamissa tuli
kaikille.
-- Että Jeesus selittäessään ennustuksia, jälleen elvytti opetuslasten
toivon tulevasta valtakunnasta, selviää siitä, että he jälestäpäin,
kun hän oli aikomuksessa jättää heidät, kysyivät: "Herra, tälläkö
ajalla sinä jälleen rakennat Israelin valtakunnan?" Hänen vastauksensa,
joskaan ei aivan selvä, ei vastustanut heidän toivoaan. Hän sanoi: "_Ei
teidän_ tule tietää _aikoja tai hetkiä_, jotka Isä on valtansa nojalla
määrännyt". -- Ap. t. 1: 6, 7.
On totta, että apostoleilla aluksi oli koko juutalaisen kansan
epätäydellinen käsitys Jumalan valtakunnasta, kun he luulivat, että
siitä tulisi yksinomaan maallinen valtakunta, samoin kuin monet
nykyään erehtyvät päinvastaisessa suunnassa, luullen, että siitä
tulee ainoastaan taivaallinen valtakunta. Ja monta Herran Jeesuksen
vertausta ja arvotuksenkaltaista sanaa tarkottivat aikoinaan korjata
nämä väärinkäsitykset. Mutta hän esitti aina ajatuksen valtakunnasta,
hallituksesta, joka tulisi perustettavaksi _maan päälle_ ja
vallitsemaan ihmisten keskuudessa. Eikä hän ainoastaan herättänyt
heissä toivoa tämän valtakunnan osallisuudesta, vaan opetti hän heitä
rukoilemaan sen pystyttämistä: "_Tulkoon_ valtakuntasi; tapahtukoon
tahtosi _maankin päällä_ niinkuin taivaassa."
Maailman viisaitten juutalaisten mielestä oli Jeesus pettäjä
ja haaveilija, ja hänen oppilaitaan pitivät he hulluina. Hänen
viisauttaan, käytöstään ja ihmetöitään eivät he voineet suorastaan
kieltää tai järjellisellä tavalla selittää; mutta hänen väitteensä,
että hän oli maailman perillinen ja tulisi pystyttämään luvatun
valtakunnan, joka oli hallitseva maailmaa, sekä että hänen
seuralaisensa, jotka kaikki olivat alhaista syntyperää, tulisivat
kanssaperillisiksi hänen valtakunnassaan, tuntui heidän epäuskoiselta
kannaltaan liian mahdottomalta ottaa harkittavaksi. Rooma, hyvin
harjotettuine sotilaineen, kelvollisine sotapäälliköineen ja
äärettömine mahdollisuuksineen, oli maailman herra ja tuli päivä
päivältä mahtavammaksi. Mutta kuka oli tämä nasaretilainen? Ja mitä
olivat nämä kalastajat ilman rahaa ja vaikutusta saaden niin mitätöntä
kannatusta kansan keskuudessa? Mitä olivat nämä puhumaan tuon kauvan
luvatun valtakunnan pystyttämisestä, joka oli oleva suurin ja mahtavin
niistä, joita maailma on koskaan tuntenut?
Toivossa paljastaa Herran vaatimukset luullun perusteettomuuden ja
siten avata hänen seuraajainsa silmät, kysyivät fariseukset häneltä:
Milloin alkaa tämä valtakunta, josta sinä saarnaat, _näyttäytyä_? Koska
saapuvat sotilaasi? Milloin tämä Jumalan valtakunta ilmestyy? (Luuk.
17: 20--30). Herran vastaus olisi antanut heille uuden ajatuksen,
elleivät heidän ennakkoluulonsa häntä kohtaan olisi pitänyt heitä
vallassaan ja luultu viisautensa heitä soaissut. Hän vastasi, ettei
hänen valtakuntansa koskaan tulisi esiintymään sillä tavalla, kuin
he olivat odottaneet. Se valtakunta, jota hän julisti, ja johon hän
seuraajilleen tarjosi kanssaperillisyyttä, oli näkymätön valtakunta,
eivätkä he saaneet odottaa näkevänsä sitä. "Hän vastasi heille ja
sanoi: Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla [ulkonainen
ilmestyminen]; eikä voida sanoa: 'Katso täällä se on', tahi:
'Tuolla'; sillä Jumalan valtakunta on [oleva] teidän keskellänne".
[Tämä on myös käännetty "sisällisesti teissä". Olisi varmaankin
ristiriitaista väittää, että se valtakunta, jossa Jeesus saarnasi,
olisi ollut fariseuksien sydämissä, joita hän kutsui ulkokullatuiksi
ja valkealla sivutuiksi haudoiksi. Tämä valtakunta tulee olemaan, kun
se on pystytetty kaikkien luokkien "_keskellä_", halliten ja tuomiten
kaikkia.] Sanalla sanoen hän osotti, että kun hänen valtakuntansa
tulisi, tulisi se olemaan kaikkialla läsnä ja kaikkia hallitsevana,
kuitenkin näkymättömänä. Siten antoi hän heille kuvauksen tuosta
henkisestä valtakunnasta, jota hän saarnasi; mutta he eivät olleet
valmiit siihen eivätkä ottaneet sitä vastaan. Juutalaisten luvatun
valtakunnan odotuksessa oli hitunen totuutta, joka aikanaan tulee
toteutumaan, kuten tulemme osottamaan; mutta Jeesus viittaa tässä
valtakunnan henkiseen puoleen, joka tulee olemaan näkymätön. Kun tämä
puoli valtakunnasta _ensin_ perustetaan, tulee sen läsnäolo olemaan
näkymätön ja jonkun aikaa huomaamaton. Ainoa tarjoumus, joka silloin
tehtiin, oli tulla tämän valtakunnan henkisen puolen perilliseksi ja
silloin alkoi se, mikä evankeliumin aikana on ollut meidän ylhäisen
kutsumme ainoa toivo. Siksipä Jeesus yksinomaan tarkotti tätä puolta.
(Luuk. 16: 16). Edelleen tutkiessamme tulee tämä yhä selvemmäksi.
Todennäköisesti tämä yleinen, erittäinkin fariseusten keskuudessa
vallalla ollut ajatus aiheutti sen, että Nikodeemus tuli yöllä
Jeesuksen luokse. Hän halusi päästä salaisuuden perille. Nähtävästi
häpesi hän kuitenkin julkisesti tunnustaa, että Jeesuksen väite oli
vaikuttanut häneen. Keskustelu Herran ja Nikodeemuksen välillä (Joh.
3), joskin ainoastaan osaksi muistiin kirjotettuna, näyttää meille
syvemmältä Jumalan valtakunnan luonteen. Keskustelun pääkohdat ovat
selvästi kerrotut, joten helposti voimme kuvitella sen koko kulun.
Syyllä voimme sen mukailla seuraavasti:
Nikodeemus. -- "Rabbi, me tiedämme sinun tulleen Jumalalta opettajaksi,
sillä ei kukaan voi tehdä niitä ihmetöitä, joita sinä teet, jollei
Jumala ole hänen kanssaan". Kuitenkin näyttävät muutamat sinun
selityksistäsi hyvin ristiriitaisilta, ja minä tulen pyytääkseni niihin
selitystä. Esimerkiksi, sinä ja oppilaasi kulette ympäri julistaen:
"Taivaan valtakunta on lähestynyt;" mutta sinulla ei ole sotajoukkoa,
rikkautta ja vaikutusta. Ulkonaisista olosuhteista päättäen on
väitteesi väärä. Tähän katsoen sinä petät kansaa. Fariseukset
ylimalkaan pitävät sinua petturina, mutta minä olen vakuutettu, että
sinun opissasi löytyy jotakin totta, sillä "ei kukaan voi tehdä niitä
ihmetöitä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssaan". Käyntini
tarkotuksena on kysyä: Minkä kaltainen on se valtakunta, jota sinä
julistat, ja mistä se tulee? Milloin ja miten se pystytetään?
Jeesus. -- Pyyntöäsi päästä täysin käsittämään taivaan valtakuntaa ei
nyt voida täyttää, niin että sinä tulisit tyydytetyksi; ei sentähden
ettei minulla olisi täyttä tietoa siitä, vaan siksi että sinä
nykyisessä asemassasi et voisi ymmärtää tai antaa arvoa sille, jos minä
sen täysin selittäisin. "Ellei joku sikiinny ylhäältä, ei hän voi nähdä
[kreik. eidon, oppia tuntemaan, käsittämään] Jumalan valtakuntaa".
[Kreikkalainen sana gennaô johdannaisineen, joka on käännetty milloin
_siitä_ milloin syntyä, sisältää itse asiassa nämä molemmat käsitteet
ja on käännettävä milloin toisella milloin toisella näistä sanoista
riippuen lauseyhteydestä. Nämä molemmat käsitteet _siitä_ ja _syntyä_
sisältyvät aina tähän sanaan, niin että kun toinen mainitaan niin
toinen ajatellaan sen ohella tapahtuvaksi, koska syntyminen on
luonnollinen seuraus sikiämisestä, ja sikiämisen luonnollisesti täytyy
tapahtua ennen syntymistä. Kun toimiva henkilö on mies, käännetään
gennaô _siitä_, kun se on nainen, _syntyä_. Siten täytyy 1 Joh. 2: 29;
3: 9; 4: 7; 5: 1, 18 _gennaô_ kääntää sanalla _siitä_, koska Jumala
(miehinen olento) on toimiva henkilö.]
[Toisinaan riippuu käännös toiminnan laadusta ilman että henkilö
otetaan huomioon. Siten täytyy se, jos siihen liitetään _ek_, joka
merkitsee _-sta_, kääntää sanalla _syntyä_. Esim. Joh. 3: 5 ja 6 gennaô
käännetään sanalla _syntyä_, jota ilmaisee sana _ek_ -- "vedestä",
"lihasta", "hengestä".]
[Ap. t. 15: 6 on kreikkalainen sana eidon käännetty sanalla _tutkia_.
"Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat _tutkimaan_ tätä asiaa".
Room. 11: 22 käännetään se sanalla _katso. "Katso_ siis tässä Jumalan
hyvyyttä ja ankaruutta;" samoin 1 Joh. 3: 1; "_Katsokaa_ minkäkaltaista
rakkautta Isä on meille osottanut".]
Vieläpä oppilaillanikin on verrattain epämääräiset käsitykset siitä
valtakunnasta, jota he julistavat. Samasta syystä kuin sinulle en
heillekään voi asiaa ilmaista, ja samasta syystä he eivät voisi sitä
ymmärtää. Mutta Nikodeemus, Jumalan menettelytavalla on se ominaisuus,
että hän vaatii kuuliaisuutta sitä valoa kohtaan, jonka jo omistaa,
ennen kuin annetaan enemmän valoa. Niiden jotka katsotaan arvokkaiksi
tulemaan osallisiksi valtakunnasta, tulee osottaa uskoa. Niiden täytyy
olla sellaisia, jotka ovat halukkaita askel askeleelta seuraamaan
Jumalan johdatusta, joskaan eivät usein näe selvästi muuta kuin
seuraavan askeleen. He vaeltavat uskossa, vaan ei näkemisessä.
Nikodeemus. -- Mutta minä en ymmärrä sinua. Mitä sinä tarkotat? Kuinka
voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän saata jälleen mennä äitinsä
kohtuun ja syntyä? Tahi tarkotatko sinä, että se kääntyminen, jota
"Johannes kastaja" saarnasi ja jota vesikaste kuvasi, oli jollakin
tavalla kuvauksellinen _syntyminen?_ Kuulen, että opetuslapsesi
saarnaavat ja kastavat samalla tavalla. Onko tuo se uusi syntyminen,
joka on välttämätön asia niille, jotka tahtovat nähdä sinun
valtakuntasi tai tulla siihen?
Jeesus. -- Meidän kansamme on vihkiytynyt kansa, liiton kansa.
He saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä, kun he
jättivät Egyptin. Jumala hyväksyi heidät Mooseksessa, heidän
liittonsa välimiehessä, Siinain luona, mutta he olivat unhottaneet
liittonsa: muutamat elävät julki jumalattomuudessa kuten publikaanit
ja syntiset, muutamat ovat itsevanhurskaita ulkokullattuja. Siksi
saarnaavat Johannes ja minun oppilaani _mielenmuutosta_ -- kääntymistä
Jumalan puoleen ja tehdyn liiton tunnustamista. Johanneksen kaste
merkitsee tätä sydämen ja elämän kääntymistä ja parannusta _eikä
uutta syntymistä_. Mutta ellet ole enempää kokenut kuin tämän, et
koskaan ole näkevä valtakuntaa, Ellet sinä sen parannuksen ohella,
josta Johanneksen kaste oli esikuva, sikiydy ja synny hengestä, et
voi nähdä minun valtakuntaani. Mielenmuutos on saattava sinun takasin
vanhurskautettuun asemaan, jossa tilassa sinä heti kykenet minut
tuntemaan Messiaaksi, jota Mooses esikuvasi. Jos sitten vihkiydyt
minulle on Isä sinut _siittävä_ uuteen elämään ja jumalalliseen
luontoon, joka, jos se kehittyy ja jää eloon, on takaava sinulle
_syntymisen_ uutena luomuksena, henkiolentona, ensimmäisessä
ylösnousemisessa. Sellaisena et sinä ainoastaan näe valtakuntaa, vaan
tulet siitä osalliseksi.
Se muutos, jonka uusi hengestä syntyminen aikaansaa, on todellakin,
Nikodeemus, suuri, sillä se, mikä lihasta on syntynyt on liha ja se,
mikä hengestä on syntynyt, on henki. Älä sentähden ihmettele sitä,
mitä ensin sanoin, että sinun täytyy sikiytyä ylhäältä ennen kuin
voit ymmärtää, tuntea ja arvostella niitä asioita, joita sinä kysyt.
"Älä ihmettele, että sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti".
Lihasta syntyneenä on nykyisen tilasi ero verrattuna niiden tilaan,
jotka ovat syntyneet hengestä, ja jotka tulevat menemään sisälle
valtakuntaan tai olemaan siitä osia, hyvin suuri. Salli minun käyttää
erästä kuvaa, jonka kautta voit saada jonkinlaisen käsityksen niistä
olennoista, jotka, synnyttyään hengestä, muodostavat tämän valtakunnan:
"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et
tiedä mistä se tulee ja minne se menee; niin on laita jokaisen, joka
on syntynyt hengestä". Kun tuuli puhaltaa sinne ja tänne, et voi
nähdä sitä, joskin sen vaikutukset huomaat ympärilläsi. Sinä et tiedä
mistä se tulee tai minne se menee. Tämä on paras kuvaus, jonka voin
antaa sinulle niistä, jotka ensimäisessä ylösnousemisessa, hengestä
syntyneinä, tulevat menemään sisälle valtakuntaan tai muodostamaan
sen, josta valtakunnasta minä nyt saarnaan. He tulevat olemaan yhtä
näkymättömiä kuin tuuli, ja ihmiset, jotka eivät ole syntyneet
hengestä, eivät tule tietämään, mistä he tulevat tai mihin he menevät.
Nikodeemus. -- Kuinka tämä on mahdollista? -- näkymättömiä olentoja!
Jeesus. -- "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä?" -- että
henkiolennot voivat olla läsnä ja kuitenkin näkymättöminä? Etkö sinä,
joka olet ottanut tehtäväksesi opettaa toisia, ole koskaan lukenut
Eliisasta ja hänen palvelijastaan tai Biileamin aasintammasta ja
monista muista Raamatun paikoista, jotka todistavat, että henkiolennot
voivat olla läsnä ihmisten keskuudessa ja olla kuitenkin näkymättömät?
Kuuluthan sinä paitsi fariseusten joukkoon, jotka tunnustavat uskovansa
enkeleihin henkiolentoina. Mutta tämä valaisee sitä, mitä ensin sanoin
sinulle: Ellei joku sikiinny ylhäältä, ei hän voi nähdä [tuntea tai
järjellisellä tavalla käsittää] Jumalan valtakuntaa ja siihen kuuluvia
asioita. Jos tahdot tulla sisälle siihen valtakuntaan ja perilliseksi
siinä, jota minä julistan, niin täytyy sinun askel askeleelta seurata
valoa. Jos niin teet saat enemmän valoa siinä määrin kuin olet valmis
sitä vastaan ottamaan. Minä olen saarnannut näistä asioista, joiden
aika nyt on tullut, ja joita sinä voit ymmärtää, sekä tehnyt ihmeitä,
ja sinä tunnustat minun tulleen Jumalalta opettajaksi, mutta sinä et
ole toiminut uskosi mukaan ja julkisesti tullut minun oppilaakseni ja
seuraajakseni. Älä odota, että saat nähdä enemmän, ennenkuin elämäsi
on sopusoinnussa sen kanssa, mitä nyt näet; mutta jos teet sen, on
Jumala antava sinulle enemmän valoa ja viisautta seuraavaa askeletta
varten. Totisesti, totisesti sanon sinulle: me puhumme mitä tiedämme,
ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä (te fariseukset) ota
vastaan todistustamme. Jos ette usko, kun puhun teille maallisia,
kuinka uskoisitte, jos puhun teille taivaallisia? Ei maksaisi vaivaa
yrittää puhua teille taivaallisista asioista, sillä te ette voisi
tulla siitä vakuutetuksi, ja minun saarnani olisivat vaan teistä
sitä mielettömämpiä. Jos opetukseni, joka on ollut maallista laatua
ja jota maalliset asiat ovat valaisseet, joita te voitte ymmärtää ja
ymmärrätte, ei ole tehnyt sinuun niin voimakasta vaikutusta, että
avonaisesti tahtoisit tulla oppilaakseni ja seuraajakseni, niin et
tulisi enemmän vakuutetuksi taivaallisista asioista, joista et mitään
tiedä, sillä ei kukaan ole koskaan mennyt taivaaseen, jonkatähden
ei kukaan voisi todistustani varmentaa. Ainoastaan minä, joka tulin
taivaasta, ymmärrän taivaallisia asioita. "Ei kukaan ole noussut ylös
taivaaseen muu kuin se, joka taivaasta tuli alas, ihmisen Poika". Tieto
taivaallisista asioista saadaan vasta henkisen sikiytymisen jälkeen ja
vasta sitte kun on syntynyt hengestä, tullut henkiolennoksi, voidaan
taivaallisia asioita ymmärtää.
Siten vaadittiin Herralta kärsivällisyyttä selittäessään valtakunnan
luonnetta niille, joiden ennakkoluulot ja kasvatus estivät heitä
saamasta muuta kuin nurjia käsityksiä sen maallisesta puolesta.
Kuitenkin jatkui erityisen luokan valinta, joka Messiaan kanssa
tulisi osalliseksi valtakunnasta, joskin ainoastaan harvat valittiin
Israelista niinä seitsemänä vuotena, jolloin yksinomaan heille tätä
osallisuutta tarjottiin. He eivät olleet valmistautuneet sitä varten
ja laiminlöivät esitettyjen ehtojen omaksumisen ja niiden mukaan
mukautumisen, jonka tähden, kuten Jumala oli ennakolta nähnyt, he
kansana menettivät edun tulla osallisiksi Messiaan valtakunnasta.
Ainoastaan kansan pieni jäännös otti sen vastaan, ja etu siirtyi
pakanoille, jotta heistä otettaisiin "kansa hänen nimelleen". Ja
myös näiden joukossa on ainoastaan jäännös, "pieni lauma", jota
pidetään arvokkaana tulemaan hänen valtakuntansa ja kirkkautensa
kanssaperilliseksi.